Keneen kulutat sun aikaa?

Isänpäivä lähestyy ja aloin miettiä, että onko toiselle pakko antaa jotain huomiota vaan siksi että meillä on biologisesti jotain yhteistä? Jos isä ei oo vastannu tekstiviesteihin viimeseen kolmeen kuukauteen, mutta on kertonu sun siskoille että jos soittasin niin hän vastais, tarviiko sille tehä kortti? Vai laitanko ihan vittuillessaan tekstiviestin, että helvetin hauskaa päivää. Eiku joo meinasin valehella, vastas se nimipäiväonnitteluviestiin hymiöllä.

Sama teema on pyöriny nyt myös ystävyyssuhteissa, kelle annan omaa aikaa ja kuka antaa aikaansa mulle. Miksi yrittäisin väkisin pysyä jonkun elämässä, jos se on vaan ykspuolista? Toki on kausia kun on vauva-arki tai muuten kiirettä, mutta yleensä silloinkin ne ketä oikeesti kiinnostaa vastaa sitten kun tulee sopiva hetki. Siihen voi mennä viikkojakin, mutta vastaa kuitenkin ja ymmärrän täysin että aina ei vaan ehi.

Tämmösissä tilanteissa alkaa miettiä, että miettiikö se toinen osapuoli sua oikeestaan ollenkaan? Tekeekö se tahallaan tommosta, ja jos tekee niin miksi? Vai unohtaako se vaan kokonaan, koska ei oikeestaan kiinnosta? Mulla ainaki kuluu energiaa siihen kun pähkäilen, että onko mulla jotain arvoa toisen elämässä, saako se toinen minulta mitään mikä tekee sen elämästä parempaa? Jos ei niin toivoisin että mulle sanotaan suoraan ja voidaan jatkaa elämiämme erillään sitten kokonaan, eikä tarvi kummankaan enää kuluttaa ajatuksiaan turhaan.

Tuo isäsuhde mulla nyt aina on ollu nätisti sanottuna hankala. On välillä menny vuosia ettei olla nähty eikä pidetty yhteyttä. Viime vuosina meijän välit on minusta ollu suht ok, välillä jopa hyvät. Haluan että mun tyttärellä on ukki, ja että tytär saa viettää aikaa tätiensä kanssa, jotka sattuu olemaan samaa ikäluokkaa hänen kans. Kuitenkin mää revin itteeni rikki siinä samalla. 

On tosi ristiriitaista kun vanhempaa pitäis arvostaa ja rakastaa, mutta se ite tekee siitä ihan helvetin vaikeeta. Mikään mitä teet ei ikinä oo oikein tai ainakaan siitä ei makseta tarpeeksi. Kouluarvosanoista oon saanu yhesti palautetta ja se meni kutakuinkin näin ”Susta tulee näillä numeroilla huora katuojaan.” Yeap, thanks dad! Love you too. Tuommosta ei unoha ikinä. Miesvalinnathan on aina ollu täysin vääriä ja sydänsuruja ei sais potea ollenkaan. Masennus lähtee lenkkeilemällä ja jos syöt siihen lääkkeitä oot täys luuseri. Eläimiä ei todellakaan kannata hankkia, koska minusta ei niistä huolehtimaan ole. Koira kuolee varmasti ja kissa aiheuttaa lapsettomuutta. (Lapsen olen kuitenkin kissasta huolimatta saanut ja jotenkin ihmeen kaupalla pitänyt hengissä jo 7,5 vuotta) Tauoinnit on ihan saatanasta, ilmeisesti hän aikoo olla niitä katsomassa vielä kun ite oon 70v ja iho alkaa roikkua. Muistinkohan ees kaiken.. tuskin, mutta ehkä se pointti tuli jo selväksi. 😀

Että niin, mää en jaksais tuhlata mun aikaa ja voimavaroja ihmisiin jotka ei oikeestaan halua mulle mitään hyvää tai niitä ei kiinnosta mun hyvinvointi millään tasolla. Mulla on yks tuommonen ihminen jo elämässä, josta ei pääse verisiteiden takia eroon millään, niin toivoisin että kavereitten kans ei tarvis samaa paskaa hämmentää. Ja ne joita mun asiat ja hyvinvointi kiinnostaa niin lähettelen niille kortteja ja ostan keksejä ja semmosta, koska ootte ihania ihmisiä! Tykkään teistä <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *