Ladataan...
Pilvi Daily

 

Joskus elämässä kohtaamme kipeitä ja vaikeita aikoja, jolloin stressitasot kohoavat taivaisiin. Olen joutunut elämään sellaista aikaa viimeiset pari kuukautta ja voin siis puhua tässä yhteydessä myös omasta kokemuksestani. 

Kun asiat alkoivat todella kulminoitua, huomasin itsessäni yhden asian. Halu treenata laski, koska yksinkertaisesti en kokenut sille enää löytyvän voimia, eikä oikein asioita järjestellessäni aikaakaan. Mieltäni kalvoi huono omatunto siitäkin, pilaanko kevään hyvin sujuneen treeniputken ja vaikuttaako tämä nyt kuntooni ja kertyykö minulle stressin myötä kiloja. Luin hiukan aiheesta ja itseasiassa merkittävästi kuormittavien elämäntilanteisiin ei suositella kovaa treeniä. Vaikka liikunta useimmiten on stressiä lievittävää ja auttaa jaksamaan, voi se uupuneena vaikuttaa päinvastaisesti. Huomasin sen itsekin muutaman kerran lenkkipolulla. Yleensä juokseminen tekee energiseksi, nyt se tekee minut yhä väsyneemmäksi ja ylivirittyneeksi, niin että valvon aamuöisin.

Stressaantuneelle mielelle suositellaankin rauhallisia lajeja kuten kävelyä, joogaa, venyttelyä, uimista tai rauhallista pyöräilyä. Myös hengitysharjoituksia suositellaan. Itse olen kävellyt valtavasti, kuunnellut podcasteja ja musiikkia ja ollut paljon ulkona. Sitä en jättäisi ikinä pois, vaikka lähiviikkoina olenkin karsinut salitreenistä ja juoksemisesta. Uskoisin rankemmillekin lajeille löytyvän pian voimavaroja ja intoa, kunhan ensin pääsen hellittämään hiukan. 

Oletteko huomanneet itsessänne samaa, vai treenaatteko kahta kauheammin jos stressitasot nousevat?

Ladataan...
Pilvi Daily

 

Kuva: Heikki Arra / MUA: Mila Forsgren

Olin tuossa noin kuukausi sitten mukana mallina eräässä projektissa, jossa keskiössä oli meikkitaiteilija Mila Forsgrenin meikki ja stailaus. Tässä muutamia otoksia kyseisestä päivästä, itse ainakin tykkäsin lopputuloksesta. Harvemmin olen käyttänyt sinistä tai turkoosia silmämeikkiä, mutta hyvin se näyttää minulle sopivan. Mila taikoi muutamankin erilaisen lookin, joista tykkäsin todella paljon! Pitäisi itsekin uskaltaa meikatessa käyttää joskus vähän värejä. Valokuvaajana toimi Heikki Arra ja kuvista tuli kaiken kaikkiaan todella upeita!

Kuva: Heikki Arra / MUA: Mila Forsgren

Kuva: Heikki Arra / MUA: Mila Forsgren

Kuva: Heikki Arra / MUA: Mila Forsgren

Kuvista ei niin tarkasti näy, mutta jalassani on aivan ihanat Gina Tricotin culottes-malliset pitsihousut, jotka ostin myös itselleni. Nuo on ollut kivan rennot, mutta samalla fiinit erilaisissa kesäjuhlissa yms. 

Ihanaa ja rauhallista juhannusta kaikille! Itselläni on tänä vuonna sujunut juhannus vähän erilaisissa merkeissä, koska olen pakannut muuttoa varten. Pian olisi kuitenkin tarkoitus lähteä piknikille tai terassille Kaivariin, saa nähdä kuinka autio Helsinki on juhannuspäivänä. Onneksi aurinko kuitenkin paistaa ihanasti. 

Ladataan...
Pilvi Daily

Pahoittelen pitkää taukoani, elämässäni on tapahtunut paljon ja voimavarani blogia varten ovat olleet ihan minimissään. Hiljalleen koitan jälleen päästä jaloilleni ja tämänkin rakkaan puuhan pariin. Kirjoittelen ehkä jossain vaiheessa hiukan aiheesta, nyt en kertakaikkiaan siihen kykene. 

Sen sijaan vien ajatuksia muihin aiheisiin ja ajattelin näyttää tämän suloisen rimpsumekon. Tässä yhdistyy mielestäni ihanasti pallot (lempparikuosi) ja röyhelöt sekä nyt niin ajankohtainen kietaisumalli. Aika tyttömäinen, mutta klassisella tavalla!

Mekko: Vero Moda

 

Mitä tykkäsitte? xxx

Ladataan...
Pilvi Daily

Mä olen aiemmin ollut sellainen salillakävijä, jota oikeat sali-ihmiset halveksii. Siis oikeilla sali-ihmisillä tarkoitan niitä kuvioituihin jumppapöksyihin ja salihanskoihin sonnustautuneita tyyppejä, joilla lepää aina valmiiksi sekoitettu proteiinijuoma lähimmän taljalaitteen (tai miksi niitä nyt kutsutaan) juurella. Heidän treeninsä on loppuunsaakka mietittyjä ja salilla kuluu aikaa tunteja saliporukan kanssa rupatellen ja rautaa nostellen.

Itse purjehdin paikalle aina silloin kun huvittaa. Usein vähän epärutinoituneena olen unohtanut kaapin lukon toiseen laukkuun ja joudun tyylikkäiden shakereiden sijaan kanniskelemaan läppärilaukkua vähän nolona pitkin seinän vierustoja. Mistään ohjelmasta minulla ei ole koskaan ollut tietoakaan ja olen huiskinut menemään vähän fiilispohjalta. Helpot ja varmat lämmittelylaitteet, kuten cross trainer ja soutulaite laulavat iloisesti ja sen jälkeen siirrytäänkin vähän samalla mentaliteetilla lihaskuntolaitteiden (tai miksi niitä nyt kutsutaan) pariin. Jalka- ja käsipäivät ja mitä lie ruumiinosapäiviä ihmisillä nyt onkaan sekoittuvat sulassa sovussa ja painoja laitetaan tietysti liian vähän ja toistoja hinkutetaan liian monta. Kaikkia laitteita ei uskaltanut kokeilla kasvojensa ja ehkä myös jonkun raajansa menettämisen pelossa ja jotkut lihasryhmät jäivät ihan hunningolle.

Kunnes paikalle tuli kas, PT-kuningas! Meidän työpaikalla järjestettiin halukkaille kevään aikana PT-opastusta. Saimme siis 10 viikon ajan käydä ihka-aidon personal trainerin kanssa salilla läpi myös niitä pelottavia laitteita (itselleni esim. se taljahökötys vaihdettavilla käsiulokkeilla) ja vapaita painoja sekä esimerkiksi niinkin kovaa kamaa kuin maastavetoja, joita en olisi ikinä lähtenyt itse edes yrittämään. 

Meidän ryhmässä oli muitakin samassa tilanteessa olevia ja meininki oli mukavan rento ja tyhmiä kysymyksiä ei ollut. PT oli ihan upea tyyppi, joka kasoi kärsivällisesti auttaa ja tsempata. Voin oikeasti sanoa, että löysin aivan uuden maailman kuntosalilta. Sain 10 viikon jälkeen myös ikioman saliohjelman, jota olen tehnyt nyt jo useamman viikon ajan pari kertaa viikossa. Pikkuhiljaa olen uskaltanut jopa lisätä painoja ja se nostaa fiilistä myöskin. Vieläkään en ole mikään täysverinen salikissa, mutta ainakin lukon olen muistanut pakata nykyään mukaan ja muutenkin asenne kuntosalitreeniin on paljon positiivisempi. 

Onko tekstissäni mitään tuttua vai onko kuntosalitreenit ihan perustaitoja nykyään kaikille? Voin toki jakaa saliohjelmani jos se jotakuta kiinnostaa, se on mielestäni toiminut hyvin näin alkuun koko kehon treeniin. 

xxx

PS. Niin rutinoitunut salimimmi en myöskään ole, että olisin ottanut jotain selfieitä siellä raudannoston tuoksinassa. Ja hyvä niin, ei olisi varmaan ollut mitään kuuminta blogikamaa sellainen inhorealismi meikäläisen punakasta naamasta. 

Täältä voi lukea toisesta tragikoomisesta harrastuksestani, eli juoksemisesta. Siitä pitää muuten todeta, että viime syksynä pääsin jopa 15 kilometrin suoritukseen, joka oli itselleni jo aikamoinen saavutus, kun tuo oli lähtötila...