Ladataan...
Pilvi Daily

Mietin tässä lähestyvän syntymäpäivän kynnyksellä omaa elämääni ja sen jättämiä merkkejä. Niin niitä henkisiä kuin fyysisiäkin.

Jokainen eletty vuosi jättää valtavasti muistoja mieleen, alkaen lapsuuden leikeistä aina tähän päivään asti. Osa muistoista piirtyy mieleen ikuisiksi ajoiksi, osa jää pieniksi välähdyksiksi jonnekin aivojen sopukoihin. Jotkut muistoista tunkevat esiin, kuin vähiten niitä odotat, jotkut seuraavat aina mukanasi. Osa kummittelee tiedostamattasi alitajunnassasi, mutta kuitenkin ne vaikuttavat tietämättäsi käytökseesi. Joskus saatat alkaa nauraa ääneen muistollesi, joskus kyyneleet kohoavat silmiisi. Muistot ovat merkkejä aivoissasi ja mitä kauemmin elät, sitä enemmän niitä sinne kertyy. 

Minun kehossani on monta kohtaa, joissa muistot näkyvät konkreettisesti fyysisinä merkkeinä. Minulla on iso arpi päässä hiusten alla muistona suuresta onnettomuudesta ja ihan pienenpieni arpi huulessa muistona siitäkin päivästä, kun keksin 7-vuotiaana laskea luistimilla alas jäistä mäkeä. Punertava kohta ihossa poltettuani sen pahasti Balilla. Molemmat ranteeni ovat hiukan vinot kahden eri onnettomuuden jäljiltä. Mutta olen silti oppinut arvostamaan noita merkkejä kehossani, sillä ne kertovat, että olen elänyt. Ja kun elää, jää merkkejä.

Onneksi kaikki merkit kehossani eivät kerro vain negatiivisista asioista.

Minulla on vahvat jalat, sillä kävelen paljon. Olen kävellyt varmasti tuhansia kilometrejä. Pitkin merenrantoja, katuja, metsäteillä... Mutta myös mennäkseni johonkin minun elämäni kannalta tärkeään paikkaan, kuten kouluun, kotiin, yliopistolle, perheen luo, töihin, harrastuksiin... Kehossani näkyy myös ohimeneviä muistoja aivan viime päiviltä. Lohjennut kynsi kotitöistä, rohtunut nenä flunssan jäljiltä... Nekin kertovat tarinaa pienistä muistoista arjesta. 

Kauneimpia merkkejä keholla eletystä elämästä ovat mielestäni kuitenkin pienet naururypyt silmien ympärillä. Ne kertovat siitä, että olen nauttinut elämästäni, olen nauranut usein vedet silmissä. Jos joskus eletyn elämäni surut tai raskaat muistot tunkevat esiin, voin silti peilin edessä muistuttaa itseäni siitä, että olen myös nauranut. Ja tulen nauramaan vielä uudelleen, toivottavasti vielä monena päivänä elämäni aikana. 

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

 

Sain vihdoin ja viimein hankittua uuden päiväpeiton ja siksi innostuin kuvaamaan makuuhuoneeni sisustusta. Vielä puuttuu muutama taulu seinältä, matto ja muuta pientä, mutta muuten olen tyytyväinen huoneen tunnelmaan. Tykkään hyödyntää vanhoja huonekaluja, joilla on tunnearvoa ja yhdistellä niitä uusiin ja raikkaisiin elementteihin. Pieni jakkara löytyi mökiltä ja Aallon tuolit ovat olleet perheelläni jo siitä asti, kun olin pieni. Tämä hiukan naisellinen ja romanttinen tyyli sopii itselleni juuri nyt, mutta varmasti voin kyllästyessäni vaihtaa esimerkiksi tyynynpäälliset vähän graafisimpiin versioihin tai luonnonväreihin. 

Päiväpeittoni nimi on hauskasti Pilvi. Se on Luhdan mallistoa ja olen siihen todella tyytyväinen. Ihanan pehmoinen, kevyt ja kauniin valkoinen. Uskoisin, että rypytkin oikenevat käytössä pikkuhiljaa. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Viime kampaajakäynnillä olin vakuuttunut, että haluan vaihtaa superblondista hiukan syksyisempään sävyyn. Toisessa kuvassa näkyy kokovärillä tehty todella vaalea väri ja ensimmäisessä uusi tyvestä tummennettu versio. Kuvasta ei ehkä näe valtavaa eroa, mutta itselleni muutos oli selkeä. Varsinkin hiukset ponnarilla huomaa eron selvästi, kun kontrastia ihoon tulee selvemmin ja sävyssä on tiettyä syvyyttä.

Onko teillä tapana siirtyä hiukan tummempiin sävyihin syksyä kohti? 

 

Ladataan...
Pilvi Daily

Venetsiassa käydessämme teimme myös retken Muranon ja Buranon pienille saarille. Venetsian keskustasta pääsi tuonne kätevästi vaporetolla eli vesibussilla ja molemmat saaret ehti helposti kiertää yhden päivän aikana. Siinä missä Muranon saari on tunnettu taidelasistaan, on Burano tunnettu korkealaatuisesta pitsistään sekä värikkäistä taloistaan. Ja millaisia värejä taloissa olikaan! Kirkkaat värit ovat perimätiedon mukaan toimineet merkkeinä saarella asuville kalastajille, jotta he osaisivat sumuisessa säässä suunnistaa kotiin. 

Minusta oli mielenkiintoista huomata, että talot olivat aivan värikoordinoituja ja räikeistä väreistä huolimatta kokonaisuus oli tarkkaan harkittu ja kaunis. Talojen omistajat eivät saa lähteä maalaamaan talojaan mielivaltaisesti, vaan taloa maalatessa tulee pyytää viranomaisilta lupa. Lupakäsittelyn yhteydessä viranomaiset ilmoittavat kyseiselle talolle sallitut värit. Tuo järjestelmä on ollut käytössä kylän alkuajoilta asti. Hurmaavaa kylässä oli myös ikkunapokien ja -luukkujen täydellinen sommittelu talojen väriin sopiviksi, fantastinen kukkaloisto sekä värikkäät pyykit talojen seinillä. 

Myös pitsiä myytiin lähes jokaisessa kojussa. Pitsiä on nyplätty saarella jo 1500-luvulta lähtien ja 1600-luvulla korkealaatuisia käsitöitä alettiin toimittaa myös Ranskaan. Nuo kojujen pitsit eivät täytä perinteisin menetelmin valmistetun Buranon pitsin vaatimuksia, mutta turisteillekin myydään oikein kauniita pitsiliinoja, sateenvarjoja ja pitsiasusteita. 

Eikö olekin kaunis paikka? Noin heinäkuun kuumuudessa värit oikein syttyivät eloon ja tuolla olisi voinut vaellella kuvia räpsien vaikka toisenkin päivän. En muuten missään ole nähnyt niin montaa bloggaria tai IG-kuvaajaa samassa paikassa. Aasialaisilla mimmeillä oli mukanaan kokonainen kuvausporukka ja asujakin vaihdettiin jatkuvasti. Ymmärtäähän sen, paikka on todella kuvauksellinen.

Italia on kyllä mieletön maa, sinne mahtuu niin monta uskomatonta paikkaa.