Ladataan...
Pilvi Daily

Lähes vuosikymmenen ulkomailla asuneena, tunnen itsenäisyyspäivänä iloa asua Suomessa. Olin Ruotsissa asuessani niin maadoittunut ympäristööni ja ruotsalaiseen yhteiskuntaan, etten olisi ikinä uskonut jonain päivänä lähteväni. Rakastan ruotsalaisten positiivista elämänasennetta, iloista kulttuuria ja ystäviäni siellä. Ruotsi oli minulle pitkään koti, mutta olin silti aina ylpeästi suomalainen ja Suomi oli sydämessäni kotimaani. 

Australian vuoteni aikana ymmärsin, miten tärkeätä rakkaiden ihmisten läheisyys on hyvinvoinnilleni. Vaikka aamulenkit sai juosta Sydneyn turkoosin veden rannalla henkeäsalpaavissa maisemissa, puuttui elämästäni silti valtavasti. Mikään Skype maailmassa ei korvaa rakkaiden ihmisten läheisyyttä ja yhteisiä hetkiä. En halunnut olla se etäinen Australian täti, joka käy joka toinen vuosi kylässä ja lähettelee kengurupostikortteja. Siksi minä päätin muuttaa takaisin Suomeen, enkä koskaan sitä ole katunut. Vaikka vuodet ulkomailla olivat ehkä paikoin onnellisempia kuin nämä viimeiset vuodet Suomessa, uskon että tulevaisuus täällä on minulle varmasti se oikea valinta. Suomi on minun kotimaani ja tänne haluan jäädä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Mielettömät maisemat Tapiola Golfin rangella Espoossa

Harrastaminen on mielestäni jännä ilmiö. Ihmiset, jotka pyörittävät töissä exceleitä ja pitävät esitelmiä asiallisissa housupuvuissa saattavat vapaa-ajallaan pyöriä pole dancing -tangon ympärillä minishortseissa. Eräs rakennusmiehenä työskentelevä tuttuni harrastaa aktiivisesti sijoittamista ja viettää melkein kaiken vapaa-aikansa sen parissa. Kuten esimerkkini osoittavat, tuo harrastaminen yleensä vastapainoa arkeen ja sehän siitä tekeekin niin mielekästä. Silti usein mietin harrastamiseenkin kohdistuvia paineita, joita nyky-yhteiskunnasta löytyy. 

Nykyään todella moni liike-elämässä harrastaa esimerkiksi triathlonia. Kestävyysjuoksu, pyöräily ja uinti eivät sellaisinaan riitä, vaan tavoitteena on aina Iron Man -kisat jossakin päin maailmaa. Ja yllättävän moni tähtää fitness-kisoihin ja kärvistelee parsakaalin ja kanafileiden voimin päivästä toiseen. Ihailen tuota tavoitteellisuutta, mutta harrastaako kukaan enää nykyään asioita omaksi huvikseen ja hyvinvoinnin takia? Vai pitääkö valokuvausta harrastavan tehdä sivubisnestä toiminimellä ja innokkaan leipurin myydä kakkuja blogin kautta? Hienoahan se on, että harrastuksestaan tekee ammatin, mutta eikös se mieluinen arjen pakopaikka silloin muutu työksi? Ehkä pointtini on se, että harrastuksien pitäisi tuoda hymyn huulille eikä lisää stressiä arkeen. 

Green cardia juhlistimme aamiaisella Roots-kahvilassa Kalliossa. 

Minusta on ollut nyt syksyllä mukavaa kokeilla uusia harrastuksia. Maailma avartuu valtavasti ihan peruskurssinkin jälkeen ja aivoille tekee hyvää oppia uusia taitoja. Samalla saattaa jopa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin. Kävimme syyskuussa kaverini kanssa suorittamassa green cardit  ja viikonloppu kului yhdessä hujauksessa. Kun keskityin lyönteihin ja sääntöjen opetteluun, en kertaakaan ehtinyt murehtimaan mitään eivätkä työasiat pyörineet päässäni. Golf-kentillä on myös yleensä upeat maisemat. Kävin myös muutamalla aikuisopiston kurssilla, jotka olivat todella antoisia. Vielä tekisi mieli keksiä uusia juttuja, onko kellään ideoita kivoista harrastuksista?

Myös salilla käyminen on minulle kivaa vastapainoa arjessa

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Olen lähiaikoina usein toivonut jonkinlaista kiikaria, jolla voisin nähdä millaista elämäni on muutaman vuoden päästä. Vaikka edes vuoden päästä. Joskus vuosia sitten kirjoitin vaikeana päivänä tuon saman lauseen päiväkirjaani ja kun vuoden päästä luin tuon rivin, oli elämäni ihanaa. Silloin mietin, että olisin halunnut sanoa sille tulevaisuuteen haikailevalle itselleni että kaikki järjestyy, että ei kannata turhaan murehtia liikaa. 

Olen nyt samassa tilanteessa ja haluaisin taas nähdä, millaista elämäni on vuoden päästä. Vaikka kuinka joskus on raskasta, olen silti sen verran positiivinen, että uskon kaiken olevan silloin hyvin. Pitää vaan jaksaa herätä aamuisin ja elää niiden vaikeiden aikojen läpi. Upottautua vaikkapa mukaviin töihin ja liikkua itsensä hikiseksi. Ja nähdä kavereita ja lukea piristäviä kirjoja.

Ja jos koittaa löytää vaikeuksista jotain positiivista, ei ole mitään mikä kasvattaa niin paljon kuin vaikeat ajat. Ja usein vaikeinakin aikoina elämässä on monia tosi upeita juttuja, ne pitää vaan huomata ja niistä pitää löytää sitä voimaa. 

Oletteko te koskaan toivoneet näkevänne tulevaisuuteen ja miten asiat loppujen lopuksi menivät?

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Mietin tässä lähestyvän syntymäpäivän kynnyksellä omaa elämääni ja sen jättämiä merkkejä. Niin niitä henkisiä kuin fyysisiäkin.

Jokainen eletty vuosi jättää valtavasti muistoja mieleen, alkaen lapsuuden leikeistä aina tähän päivään asti. Osa muistoista piirtyy mieleen ikuisiksi ajoiksi, osa jää pieniksi välähdyksiksi jonnekin aivojen sopukoihin. Jotkut muistoista tunkevat esiin, kuin vähiten niitä odotat, jotkut seuraavat aina mukanasi. Osa kummittelee tiedostamattasi alitajunnassasi, mutta kuitenkin ne vaikuttavat tietämättäsi käytökseesi. Joskus saatat alkaa nauraa ääneen muistollesi, joskus kyyneleet kohoavat silmiisi. Muistot ovat merkkejä aivoissasi ja mitä kauemmin elät, sitä enemmän niitä sinne kertyy. 

Minun kehossani on monta kohtaa, joissa muistot näkyvät konkreettisesti fyysisinä merkkeinä. Minulla on iso arpi päässä hiusten alla muistona suuresta onnettomuudesta ja ihan pienenpieni arpi huulessa muistona siitäkin päivästä, kun keksin 7-vuotiaana laskea luistimilla alas jäistä mäkeä. Punertava kohta ihossa poltettuani sen pahasti Balilla. Molemmat ranteeni ovat hiukan vinot kahden eri onnettomuuden jäljiltä. Mutta olen silti oppinut arvostamaan noita merkkejä kehossani, sillä ne kertovat, että olen elänyt. Ja kun elää, jää merkkejä.

Onneksi kaikki merkit kehossani eivät kerro vain negatiivisista asioista.

Minulla on vahvat jalat, sillä kävelen paljon. Olen kävellyt varmasti tuhansia kilometrejä. Pitkin merenrantoja, katuja, metsäteillä... Mutta myös mennäkseni johonkin minun elämäni kannalta tärkeään paikkaan, kuten kouluun, kotiin, yliopistolle, perheen luo, töihin, harrastuksiin... Kehossani näkyy myös ohimeneviä muistoja aivan viime päiviltä. Lohjennut kynsi kotitöistä, rohtunut nenä flunssan jäljiltä... Nekin kertovat tarinaa pienistä muistoista arjesta. 

Kauneimpia merkkejä keholla eletystä elämästä ovat mielestäni kuitenkin pienet naururypyt silmien ympärillä. Ne kertovat siitä, että olen nauttinut elämästäni, olen nauranut usein vedet silmissä. Jos joskus eletyn elämäni surut tai raskaat muistot tunkevat esiin, voin silti peilin edessä muistuttaa itseäni siitä, että olen myös nauranut. Ja tulen nauramaan vielä uudelleen, toivottavasti vielä monena päivänä elämäni aikana. 

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Kiltteys on mielestäni yksi upeimmista asioista ihmisissä. Jos ottaa muut huomioon, kuuntelee heitä, auttaa muita ja suhtautuu heihin lämpimästi, on mielestäni kiltti. Kiltteys pohjaa myös moraaliin. Jos sinulla on vahva käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin ja sopeutat sitä myös elämääsi ja käytökseesi, olet mielestäni kiltti. 

Usein kiltteyteen yhdistetään vähän vääriä asioita. Ei ihmisen tarvitse olla tassukka, hölmö tai muiden vietävissä, jos hän on kiltti. Päinvastoin, muutkin ihmiset yleensä aistivat kiltteyden ja empaattisuuden ja arvostavat sitä. Mielestäni kiltteys on myös kaukana tyhmyydestä tai heikkoudesta, sillä vaatii yleensä paljon itseluottamusta ja sisäistä sivistystä osata suhtautua kaikkiin ihmisiin lähtökohtaisesti lämpimästi. Usein kilttejä ihmisiä kuvaillaankin sanoilla kiva ja mukava, koska sanaan kiltti liittyy ehkä vähän niitä alentavia merkityksiä myöskin. Vaikka ei näin kyllä tarvitsisi olla. Mielestäni on ihanaa, jos joku kutsuu minua kiltiksi. Ruotsin kielessä sanaan snäll liittyy mielestäni hyvin paljon positiivisia puolia ja moni saattaa kuvailla vaikka miestään tai deittikumppaniaan kiltiksi ja komeaksi. 

Itselleni kiltteys astuu esimerkiksi deittailussa kyllä korkealle. Ylimielisyys, maineella ja mammonalla kerskuminen ja sellainen bad boy -asenne ovat itselleni punaisia lippuja. Lämmin katse silmissä, aito kuuntelu- ja keskustelutaito ja huumori ovat hurjan tärkeitä. Ikävä kyllä monikin mies luulee, että olemalla vähän kova ja esittämällä pelimiehen roolia naiset kiinnostuvat. Ehkä niitäkin seikkailua ja jatkuvaa draamaa rakastavia naisia löytyy, mutta itse liputan vain kilttien, hyväsydämisten ja hauskojen miesten puoleen ja menen ihan lukkoon niiden koviksien seurassa. 

Lisää kiltteyttä maailmaan ja tämäkin olisi astetta iloisempi paikka elää! Millaisia mielikuvia itsellesi tulee sanasta kiltti?

Pages