MITÄ ONNELLISUUS MERKITSEE MULLE?

Moikka!

Tuntuu, että oon viimeiset pari postausta aloittanut samalla tavalla: ”taas on tovi kulunut edellisestä postauksesta…” Mutta mulla on tähän ihan hyvä syykin, nimittäin abivuosi ja yo-kirjoitukset. Eilen perjantaina oli englanti, ja ai että oon niin huojentunut kun se aine on nyt pois alta. Oon stressanut sitä niin paljon, että välillä oon ollut todella epätoivoinen, tulenko edes pääsemään siitä läpi (tavoitteena on siis ollut vain se). Noh, nyt se on onneksi ohi ja voin keskittyä terveystietoon ihan täysillä vielä pari viikkoa.

Syksy on kaikin puolin muuten lähtenyt liikkeelle oikein kivasti! Vaikka nuo kirjoitukset ovatkin stressanneet, on vastapainona ollut tanssia ja salitreeniä. Taisinpa myös saavuttaa täysi-iän tuossa parisen viikkoa sitten – whoop !! Nyt kuitenkin itse postaukseen, onnellisuuteen. Oon tätä aihetta pyöritellyt mielessä jo tosi pitkään ja halunnut tuoda julki oman näkemyksen siitä. Haluaisinkin kuulla, jos oot samaa / eri mieltä mun kanssa joistain asioista, niin laita ihmeessä kommenttia – olisi tosi kiva kuulla myös teidän mielipiteitä aiheesta.

Onnellisuus on varmasti meille kaikille tavoiteltava asia elämässä. Kuka nyt ei haluaisi nauttia elämästään ilman turhia murheita? Ollaan onnellisia silloin, kun korkeakouluopinnot on opiskeltu ja ollaan vakituisessa työssä, parisuhde on tasapainossa ja ehkä perheen perustaminen kolkuttaa pian ovella. Omistetaan omistusasunto ja auto, ehkä koirakin. Molemmat parisuhteen osapuolet saavat elämäntilanteensa nähden tarpeeksi tuloja, minkä vuoksi on varaa matkustaa ulkomaille vuosittain pakenemaan Suomen ankeaa ja kylmää talvea.

Onko onnellisuus tätä kuviteltua tilannetta? Että vasta kun ollaan siinä ja siinä pisteessä? Miksei voisi olla onnellinen juuri nyt? Juuri siinä hetkessä, missä luet tätä postausta. En väitä, etteikö kyseinen kuvaus olisi oikea tapa olla onnellinen. Me kaikki käsitämme onnellisuuden eri tavoin. Jollekin toiselle onnea tuova asia ei välttämättä tuo onnea toiselle.

Mulle onnellisuus merkitsee mm. sitä, että oon terve, mulla on läheisiä ja välittäviä ihmisiä ympärillä, tieto siitä, että voin unelmoida erilaisista asioista ja joku kaunis päivä ehkä saavuttaa ne. Ajattelen, että onnellisuus on myös ihan arkipäiväistä. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Rakastan päivittäisiä rutiineja, joten ihana ja välillä tylsäkin arki on parasta. Se, että kaikki asiat elämässä ovat kutakuinkin hyvin. Joskus myös mietin, miten onnellinen saan olla, kun asun Suomessa. Joillakin muilla asiat ovat huonomminkin. Mutta ovatko he onnellisia? Ehkä, ehkä eivät. Siksi pienistä asioista tulisi mun mielestä olla joka päivä onnellinen – tai ehkä enemminkin kiitollinen, miten nyt kukin meistä asian ymmärtää ja kokee.

Ihmisen onnellisuus ja päinvastoin sen puute vaikuttaa myös muihin hänen ympärillä oleviin ihmisiin. Kun toisesta näkee, että tämä on onnellinen, on monesti myös muiden lähellä olevien hyvä olla, koska positiivinen energia tarttuu heihin. Jos taas puolestaan ihminen valittaa turhaan arjestaan, kuinka hänen on kurja olla, muutkin läsnäolijat voivat kokea kurjuutta ja pahaa oloa siinä tilanteessa. En sano, etteikö saisi valittaa, jos ei koe elämäänsä sillä hetkellä sellaiseksi kuin haluaa. On eri asia valittaa ja olla tekemättä mitään, kuin että valittaa mutta osaa tehdä tilanteelle jotain ja muuttaa niitä asioita, jotka voisivat olla paremmin.

Joillekin myös uuden materian ostaminen ja sen omistaminen on osa onnellisuutta. Kaupasta heräteostoksena napattu kiva paita tuo usein tyytyväisyyttä ja hyvää oloa arjen keskelle. Myönnän, että materialismionnellisuus on kiva tunne mutta usein se on vain hetkellistä ja ohimenevää eikä loppujen lopuksi juurikaan lisää pitkäaikaisen onnellisuuden tunnetta. Liiallinen tavaran määrä usein myös ahdistaa mua. Oon vasta vähän aika sitten alkanut miettimään tavaroiden ostamisen tai oikeastaan jo niiden tuotantovaiheessa tapahtuvan luonnonvarojen tuhlautumista, minkä vuoksi oon alkanut heräämään kirppareiden maailmaan. Uusia luonnonvaroja ei tuhlaudu vaan tavara kiertää. (Okei nyt jo hypättiin aiheesta ihan toiseen mutta tulipahan tämäkin tässä nyt sanottua.)  

Mistä päästäänkin seuraavaan, nimittäin rahaan. Rahakin tuo varmasti monelle mielihyvää mutta, onko se avain onnellisuuteen? Mä ajattelen, että raha ei yksinään tee onnelliseksi mutta sen tuomat mahdollisuudet ja turva tekevät. On varaa ostaa ruokaa (yksi elämän tärkeimmistä asioista), tapaturman sattuessa on varaa mennä lääkäriin ja on ylipäätään varaa panostaa omaan hyvinvointiin (mikä on mun mielestä elämän paras sijoitus, jonka jokaisen kannattaa tehdä!). Rahan sijoittaminen erilaisiin elämyksiin on myös osa onnellisuutta. Kokemukset muistetaan kuolinvuoteella paremmin kuin se, mitä omistettiin. Näin mä näen rahan tuoman onnellisuuden. Varallisuus ja hyvä elintaso ovat nyt vain tässä maailmassa sellaisia asioita, joita kannattaa edes joissain määrin havitella pysyäkseen terveenä ja hyvinvoivana.

Mutta jotta olisi sitä rahaa, olisi varmaan hyvä olla myös töitä? Ja mun mielestä vieläpä sellaista työtä, josta nauttii. Totta helkkarissa sitä nauttisi elämästään silloin kaksin käsin. Toki opiskelijana sitä on tässä vaiheessa vielä vaikea ”valita” työtään, mistä päästäänkin siihen ajatukseen, että oon onnellinen nyt, kun tiedän voivani saavuttaa sen unelmaduunin ja oon onnellinen myös silloin, kun oon saavuttanut sen. Tässä tilanteessa on hyvä olla ja siinä tulevaisuuden tilanteessa on varmasti myös hyvä olla. (En tiedä, tajuatteko, mitä haen takaa tällä mutta toivottavasti joku edes hiffaa, mitä yritän sanoa.)

Mitenkäs parisuhde? Tuoko se onnea? Mun kaverin kanssa juteltiin vähän aika sitten, ettei parisuhde tuo onnea mutta se voi lisätä sitä. Musta tuntuu välillä, että ihmiset etsivät kumppania vierelleen vain sen onnen perässä. Ja sitten, kun ”se oikea” löytyy, tajutaankin, että hitto vie, enhän mä ole yhtään sen onnellisempi kuin ennen. Jos joku nyt rivien välistä lukee, että olisin tässä paheksumassa tindereitä ja ynnä sun muita, niin en. Ihanaa vain, jos ihmiset löytävät toisensa sen kautta. Mutta mun mielestä, sen ei tulisi olla apuväline pelkästään onnellisuuden löytämiseksi. Jos mä havittelen seurustelukumppania, en havittele sitä pelkästään siinä ajatuksessa, että nyt mä olen viimein onnellinen, kun mulla on tämä ihminen tässä vierellä. Ei, voin olla onnellinen nyt ja voin olla ihan yhtä onnellinen siinä parisuhteessa. Tässäkin samantyylinen ajatus kuin edellisessä työaiheessa. Enkä varsinaisesti etsi parisuhdetta. Sellainen on sattuakseen kohdalle – asioita ei voi etukäteen päättää. En turhaan murehdi tai stressaa, koska se vain veisi multa pois sen hetkistä onnellisuuden tunnetta siinä pisteessä, missä nyt olen.

Summa summarum: erilaiset asiat voivat lisätä onnellisuutta, ja erilaisissa elämäntilanteissa jokin asia tuo enemmän onnen hetkiä kuin jokin toinen. Vaikka maailmassa tapahtuukin paljon pahoja asioita ja on hyvä tiedostaa ne, loppujen lopuksi ne koskettavat sua niin murto-osan verran, että jokaisesta päivästä ja hetkestä tulisi nauttia joka solullaan. Elämmehän täällä vain kerran.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *