ILMASTOVUOSI 2019 JA VAALIASIAA

Oon nimennyt vuoden 2019 ilmastovuodeksi, koska tänä vuonna jos koskaan puhutaan aiempaa enemmän ilmastonmuutoksesta. Väitän, että 2010-luku tullaan muistamaan joskus hamassa tulevaisuudessa vuosikymmenenä, jolloin vihdoin ja viimein on herätty ja alettu miettimään maapallon ja koko ihmiskunnan hyvinvointia. Ilmastonmuutos ei ole enää vain abstrakti käsite vaan se on tässä ja nyt. Sitä ei voi enää sivuuttaa. Meidän kaikkien on toimittava, jotta maapallon lämpeneminen yli 1,5 asteeseen ei tule tapahtumaan.

Jokin ihan uskomaton sattuma on se, että juuri tänä keväänä (itse asiassa viikon päästä) Suomessa on eduskuntavaalit, jolloin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen voidaan tarttua heti kiinni – toisin sanoen kyseessä on ilmastovaalit. Mulla ei ole vielä äänioikeutta vaikuttaa näissä vaaleissa mutta oon tehnyt pariinkin otteeseen Ylen vaalikoneen, ketä mahdollisesti voisin äänestää, jos saisin, ja tulokset ovat miellyttäneet mua. Näiden ehdokkaiden tavoitteena on saada Suomi näyttämään muille maille esimerkkiä ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Se on nyt vain päättäjistä kiinni, että puolueiden puheet ja lupaukset saadaan konkreettisiksi teoksi: turpeen ja kivihiilen poltosta on luovuttava ja toimeen olisi mun mielestä laitettava myös lihavero ja kasvisten veroa puolestaan alennettava.

Uskon pientenkin tekojen olevan tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa. Valitsen kauramaidon tavallisen lehmänmaidon sijaan ja julkisen liikenteen tai pyöräilyn yksityisautoilun sijasta. Kierrätän parhaani mukaan ja vältän muovipussien ostamista sekä pyrin minimoimaan hävikkiä. Oon myös miettinyt omia kulutustottumuksia, esim. vaatteiden ostoa. Sitä on niin helppo marssia kauppaan ja napata mielijohteessa mukaan rekistä uutuuspaita, jonka valmistamiseen on käytetty litroittain vettä, kulutettu paljon sähköä ja kenties se on tuotettu vieläpä epäeettisissä oloissa. Pyrin siis jatkossa vaatteita ostaessa miettimään entistä harkitummin, tarvitsenko oikeasti tämän, ja jos, niin voisinko ostaa tämän käytettynä jostain kirpparilta tai vastuullisemmalta brändiltä tai lainata kaverilta. 

En kuitenkaan halua kuulostaa miltään saarnaajalta ja sellaiselta nipottajalta, joka valittaa sulle, jos syöt lihaa tai kuljet autolla päivittäin – mä teen niin myös, en ole täydellinen. Mutta olen tietoinen siitä ja pyrin koko ajan yhä enemmän kiinnittämään huomiota näihin asioihin ja jos mahdollista, valitsemaan aina sen ilmastonmuutoksen kannalta paremman, vastuullisemman vaihtoehdon.

Mutta samaan aikaan, vaikka haluan uskoa, että maapallo voidaan vielä pelastaa, oon myös epätoivoinen. Eli kärsin niin sanotusta ilmastoahdistuksesta. Lentäminen aiheuttaa kauheaa tuskaa: uskaltaako sitä enää koskaan matkustaa minnekään? Saanko mä tän ainoan kerran syödä lihaa? Onko mun teoilla sittenkään mitään merkitystä, kun Suomen hiilidioksidipäästöt koko maapallon päästöjen osuudesta on suunnilleen 0,11 prosenttia? Jos kerta tilastot näyttävät tätä, eihän mun tarvitse huolehtia, mitä mä syön ja miten mä liikun paikasta A paikkaan B! Vai tarvitsisiko sittenkin? On epäreilua, että jo viidenkymmenen vuoden päästä puhtaan veden puutteesta voi joutua kärsimään nykyistä yhä useampi ihminen, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät entisestään ja merivesien nousu peittää hiljalleen monia lahtia ja maita, minkä vuoksi ihmiset joutuisivat pakenemaan kotimaastaan. Jo viime kesän tukala helleaalto oli iso hälytys ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Myös eläinlajien kaventuminen ja joidenkin jopa sukupuuttoon kuoleminen ilmastonmuutoksen seurauksena kuulostaa huolestuttavalta.

Meidän on nyt aika siivota aiheutettu sotkumme, ja pian!

ps. Muista äänestää viimeistään 14.4. eli ENSI VIIKON SUNNUNTAINA! Vain siten voit OIKEASTI vaikuttaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *