Kuulumisia ja mietteitä

Viime postauksesta on jo kulunut tovi aikaa. Mutta en kuitenkaan aio pahoitella asiaa sen enempää. Tässä välissä oon ehtinyt miettiä paljon asioita mun bloggaamiseen liittyen. Muutenkin mulla on ollut kiireitä koulussa, sillä kesäloman lähestyessä kaikki kokeet ja muut projektit on saatava pois alta, joten mulla ei ole ollut inspistä tai aikaa keksiä mitään aihetta kirjoitettavaksi.

Oon huomannu tän blogikirjoittamisen ja ylipäätään somen (varsinkin Instagramin) tuottaneen mulle vähän paineita ja identiteettikriisiä. Oon miettiny mm. seuraavia kysymyksiä: Milloin mun pitäis julkaista uusi postaus? Mikä olisi mun oma tyyli kirjoittaa? Ottaisinko vähän mallia tästä ja yrittäisinkö mennä tuohon muottiin? Mitäköhän muut ajattelevat, kun uutta postausta ei ole tullut hetkeen? Minkälaisen kuvan haluan tuoda itestäni julki tänne blogiin ja omalle Insta-tilille?

Inspiroidun Instassa monista erilaisista tyypeistä ja oman tyylin löytäminen missä tahansa asiassa onkin vaikeaa, koska sitä haluaisi kuulua tuohon luokkaan mutta toisaalta taas tuohon toiseen. Jep, mä luokittelen ihmisiä päässäni erilaisiin ryhmiin heidän ulkoisen habituksensa perusteella. En tiedä, miksi teen niin (toivottavasti en ole ainut) ja saisiko niin edes sanoa ääneen. Ehkä se auttaa mua hahmottamaan, minkälaisista asioista tykkään ja minkälaista ulosantia haluaisin edustaa.

Ihan rehellisesti sanottuna en halua olla somessa sellainen tyyppi, joka jakaa vain ihania vaaleanpunaisia hetkiä omasta arjestaan ja hehkuttaa, miten hyvä fiilis on koko ajan.Eikä siinä mitään pahaa ole, jokainen tavallaan. Mutta hauskinta tässä on, että toimin itse juuri näin. Koska, kuka nyt ei haluaisi tavoitella täydellistä feediä. Uutta kuvaa julkaistaessa mietin aivan liikaa ja käytän turhaa energiaani siihen, että mitäköhän muut siitä ajattelevat. Ja joskus jätän sen julkaisematta, ihan vain tuon ajatuksen takia. Yritin alkaa tekemään enemmän mun Insta-storyyn my day -tyyppisiä videopätkiäkin (kuten kaikki ihanat bloggaajat tekevät), mutta se ei vaan luonnistu multa vaikka kuinka haluaisin. (Eikä mulla kyllä olisi tällä hetkellä mitään ihmeellistä jaettavaa mun elämästä, kun se on viimeisen parin kuukauden ajan ollut tosi tylsää…) Samaan aikaan koen itseni epäonnistujaksi ja pettäjäksi, koska ns. lupasin seuraajilleni toteuttaa sellaista sisältöä mun tilille. Tiedän ajatuksen kuulostavan typerältä, mutta halu miellyttää muita kaivertaa yhä mun mielessä. 

En ole vielä löytänyt sitä tyyliä, johon haluaisin luokitella itseni. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että identiteettikriisi valtaa mun mielen. Joku miettii tässä kohtaa, että onko pakko luokitella itseään mihinkään. Luokitteleminen tai oikeastaan ehkä lokerointi on sen huonosta maineesta huolimatta mulle kiva ja helppo ajatusleikki. Vähän niin kuin muiden ihmisten ostoskorien stalkkailu kaupan kassalla (ainakin mä teen niin) ja sen ostoskorin sisällön analysointi: löytyykö sieltä tavallista lehmänmaitoa vai kauramaitoa, Rainbow-tuotteita vai kalliita laatumerkkejä. Okei, tää esimerkki oli ehkä huono, mutta toivottavasti joku sai pointin tai edes hitusen ajatusta, mitä haen takaa (koko tässä postauksessa).

ps. Tää ihana ilta-aurinko on viime helleviikonlopulta.

pps. Vaikka alussa sanoin, etten pyytele anteeksi sitä, kun en ole julkaissut vähään aikaan mitään uutta postausta niin on mun silti vähän pahoiteltava asiaa, koska muuten koen itseni kauhean ylimieliseksi diivaksi, joka kuvittelee liikoja itsestään.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *