8.2.2012

Aloin kirjoittaa ihkaensimmäistä blogiani vuonna 2010. Omalla nimelläni otsikoitu blogi sisälsi paljon kasvisruokareseptejä, luonnonkosmetiikkaan tutustumista ja kuvia lemmikeistäni. Muistaakseni tarkoitus oli aluksi blogata kasvottomasti, mutta lopulta myös päiväkirjamaisia juttuja alkoi ilmestyä. Yhdessä tekstissä haaveilin kovasti newfoundlandinkoirasta, toisessa kärvistelin syysmasennuksen kourissa ja suunnittelin muuttoa Ruotsiin. Helmikuun kahdeksantena päivänä, vuonna 2012 olen näköjään aloittanut kotipaikan mukaan nimetyn blogin numero 2. (Omakuvatulvasta sekä ”tyylini” selventämisestä päätellen vaateostosten esittely oli blogosfäärissä kovaa huutoa.. )

 

Tessun Metsässä

8.12.2012 Minä ja mun pää

Hei sinä! Tervetuloa. Tämä on uuden blogini ensimmäinen kirjoitus, mukavaa, että olet eksynyt lukemaan sitä. Pyhitän ensimmäisen tekstin omalle ihanalle itselleni;

tässä siis Jenna Johanna kuvin & sanoin, olkaatten hyvät! 🙂

Olen 23vuotias, vielä parin kuukauden ajan. Olen ammatiltani lähihoitaja, työskentelen vanhusten kanssa, ja pidän työstäni erittäin paljon. Rakastan musiikkia, tykkään soitella pianoa & kitaraa, sekä lauleskella. Olen kasvissyöjä, ja jonkin sortin viherpiipertäjä. Asun Tampereella, Tessun metsässä, sopivan kaukana ja lähellä keskustaan nähden. Ostin täältä oman asunnon kolmisen vuotta sitten. Mummulani on maalla, vietin siellä lapsena paljon aikaa, ja koen itseni melko maalaishenkiseksi tyttöseksi. Luonto on tärkeä asia, josta saan voimaa ja iloa. Suuri haaveeni on asua joskus suuressa omakotitalossa, jota ympäröisi suuri ja kaunis piha.

Olen tyyliltäni luultavasti melko tyttömäinen.. Suurimmaksi osaksi vaatteeni löytyvät Indiskasta & Aurinko-kaupasta, toki myös ihan tavallisista ketjuliikkeistä. Rakastan värejä, rimpsuja ja kuvioita, erityisesti hameita ja mekkoja.. Minua ei kovinkaan usein näe housut jalassa! Töissä kyllä, kotona lökäpöksyissä.. Ilman kaulakorua tunnen oloni alastomaksi.

Shoppailuintoni vaihtelee. Tänään kävin pitkästä aikaa kaupoilla, tosin vaatteita en jaksanut edes katsella tällä kertaa. Välillä ostelen hepeniä suurinpiirtein joka toinen päivä.. Fiiliksen mukaan, kuten melkeinpä kaikki muukin elämässä 🙂

Minari toimii ihan hyvin talvisella metsälenkilläkin 😉 Omistan useita paksuja, eri värisiä sukkahousuja, hyvin tarkenee siis! Jostain syystä hameen helma lyhenee erityisesti talvella, mikähän siinäkin on järki..

Rakastan koiria aivan yli kaiken. Kolme alla olevassa kuvassa esiintyvistä karvanaamoista asustaa minun kanssani. Teen heistä erillisen postauksen myöhemmin, tämän ensimmäisen omin pelkästään itselleni!

Minulla on lyhyehköt rastat. Tykkäisin, että ne olisivat pitemmät, mutta kas kun tukka ei kasva niin nopeasti kuin tahtoisi.. Hiusteni lisäksi lyhyttä minussa on erityisesti jalat! Ehkä se on yksi syy mekkorakkauteeni; sopivia housuja on äärettömän vaikea löytää.. Eipä tuota vartta ole muutenkaan kertynyt paljoa päälle 160 sentin.

Tykkään käydä viihteellä. Valkoviinin lipittäminen on mukavinta yleensä Montussa, jossa tämäkin kuva on napattu. Pidän halpispubeista, joissa voi istua, höpötellä, kuunnella musiikkia, laulaa karaokea, humaltua ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Välillä on kiva päästä myös tanssimaan, esimerkiksi Doriksen lattiaa tulee kulutettua!

Värjäytin hiukseni kasvivärillä oranssihkoiksi, ja hiusmallikin hieman muuttui tuossa pari viikkoa sitten. Alla olevat kuvat ovat tuoreimmat, joita minusta löytyy. Siskoni nappasi ne viime viikolla, kun olimme käymässä mummulassamme sukujuhlissa. Näytän melko samalta arjessa ja juhlassa, aina on se mekko/hame päällä, jalassa yleensä tennarit tai maiharit.

Vielä pari kuvaa uudesta tukkamallista. Pidän siitä kovin! Molemmat sivut siis silpaistiin lyhyeksi, nyt voi pitää kuontaloa kivasti parillakin eri tavalla 🙂 Olen allerginen normaaleille hiusväreille (sekä miljoonalle muulle asialle), ja muutenkin kasviväri tuntuu kyllä mukavammalta vaihtoehdolta, kuin kemikaalimyrkkysotkut. Paras ystäväni, pikkuserkkuni Elli omaa parturin koulutuksen, eli minulla on tarpeen tullen mainio vakitakkujenmuokkaaja olemassa 🙂 Kerron Ellistä, sekä muista blogissani luultavasti melko usein esiintyvistä ihmisistä hieman lisää omassa jutussaan sitten.

Olin reilun vuoden verran värjäämättä hiuksiani, mutta sisäinen punapääni alkoi kiljua sen verran lujaa, että tahdoin palata takaisin tuttuun väriin. Tuntuu kyllä omalta, ja kiva saada vaihtelua!

Hiusvärien lisäksi jätin pitkäksi aikaa monenlaisen muunkin kosmetiikan; kuten meikit ja monet turhat peilikaapintäyte-tökötit. Päästyäni melkein vesi-saippua-perusvoide-linjalle, olin itseeni aika tyytyväinen; minun ei tarvitse käyttää mitään pakkeleita, jos en tahdo. Elämäni ei muuttunut mitenkään oleellisesti kun jätin ne pois, ainoastaan helpommaksi, ja tulin vielä enemmän sinuiksi oman itseni kanssa. Tiedän kelpaavani aivan täydellisesti juuri tämänkin näköisenä kuin luonnostani olen, joten nyt satunnainen kaunistautuminen tuntuu aivan erilaiselta kuin ennen! Huomautettakoon, etten ole ikinä ollut kova meikkaamaan, mutta esimerkiksi baariin lähtiessä tuli monesti väkerrettyä jonkinlainen perussetti kasvoille, jota ilman oli vaikea kotoa poistua.

Suosittelen kokeilemaan tököttien vähentämistä minimiin! Nyt kun parin vuoden tauon jälkeen ostin ripsivärin, sen käyttäminen tuntuu yhtä kivalta ja jännittävältä kuin ala-asteella, ja tunnen itseni kovin kovin hienoksi, kun sipaisen sitä räpsyihini pari kertaa..

Koristautuminen ilman meikkejä sen sijaan on oikein mieluisaa, eli tatuointeja ja lävistyksiä löytyy! Taidan selvittää niistäkin paremmin ihan erikseen jollain toisella kertaa, mutta tässä hieman esimakua.

Olen saanut kuulla olevani luonteeltani välillä melko ristiriitainen ihminen. Olen aikas temperamenttinen, voimakastahtoinen, itsenäinen, sekä erittäin laiska. Pidän puoliani, mutta toisaalta myös ystävieni puolta viimeiseen asti. Minulla on kova hoivavietti, ja yritän mielelläni pitää huolta kaikista, ja pelastaa joka toisen vastaantulijan. Silti en juurikaan pidä lapsista, enkä haaveile perheenperustamisesta. Olen toisaalta hirmuisen sosiaalinen, toisaalta taas todella erakko.. Kai meissä kaikissa vaan on monta puolta? 🙂

Tässä blogissa tulen siis kertomaan itsestäni, mielipiteistäni, minulle tapahtuneista tai minua mietityttävistä asioista, ekohippeilyistä, ystävieni kanssa koetuista seikkailuista, arjesta, rakkaista koiristani, metsäretkistä, kaikesta mikä elämääni liittyy..

Kysy, mitä tahtoisit tietää? Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.

Toivottavasti viihdyt seurassani.

———

13709945_796491667120020_3716626325483671392_n.jpg

kuva Ellin kesämökiltä heinäkuussa 2016

Tuntuu, että 23-vuotiaasta 28 ikävuoteen on pieni ikuisuus! Olen vanhentunut noin miljoona vuotta vajaan viiden sijaan.. Toisaalta elämä on nyt ihan samaa ja toisaalta taas ihan erilaista:

– Suuri haave talosta ja pihasta on toteutunut.

– Musisointi ja luonto ovat edelleen mitä tärkeimpiä nautinnon lähteitä.

– Koirien lisäksi perheeseeni kuuluu nyt myös ihmisolento, ja rakkaus on tainnut hioa minusta terävimmät kulmat pois. 

– Työskentelen edelleen vanhusten parissa, mutta näiden kirjoitusten välissä ehdin irtisanoutua vakityöstäni kotipalvelussa, olla neljä vuotta keikkahoitajana (tämä sisälsi parikymmentä eri työyksikköä), kokeilla hetken aikaa ammattikorkeakouluopintoja ja palata takaisin vanhaan työhöni ryhmäkodin yöhoitajana.

– En ole enää kasvissyöjä.

– Viinirakkaus kukoistaa, mutta baareilu on jäänyt hyvin vähäiseksi entiseen nähden. 

– Tennarit ja maiharit ovat yhä lempikenkiä

– Olen edelleen persjalkainen hameiden rakastaja, en nykyään meikkaa edes satunnaisen ripsivärin vertaa ja juurikasvukin on saanut taas luvan rehottaa, en jaksa värjätä enää. Eikä ne takut kasva vieläkään! 

 

Kirjoitan edelleen kieliopillisesti huonoja lauseita, tungen pilkkuja outoihin väleihin, käytän liian usein kursiivia ja tasaan tekstit keskelle enkä reunaan. 

En osaa edelleenkään palauttaa fonttia normaaliksi, jos kopioin jostain muualta tekstiä omani sekaan.

Ja koen välillä vieläkin valtavaa tarvetta aloittaa alusta, esimerkiksi bloggaamisen suhteen, pyyhkäistä vanhat jutut piiloon ja esitellä itseni uudestaan. 

 

Kommentit (3)
  1. Tuo tarve alusta-aloittamiseen löytyy myös täältä. Puhdas pöytä houkuttelee 🙂

    1. Se on kyllä jännä juttu; ihan samoja juttuja varmaan kirjoittelisi kuitenkin ja samat ihmiset lukisi, mutta olisi silti niin kiva välillä aloittaa alusta 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *