9 faktaa minusta

DSC01482.JPG

1. Luin Puumanaisen 9 Puumisfaktaa-postauksen ja päätin kirjoittaa taas vaihteeksi itsekin moisen, koska tällaisia on aina lysti sekä tehdä että lukea. Ajattelin, että minusta kertovaan postaukseen sopisi kuvitukseksi omakuvat, mutta katsellessani mitä kamerasta löytyy muistin, miksi tätä blogia ei omakuvilla yleensä kuviteta 😀 En jaksa opetella käyttämään kameraa, en jaksa siirtää imuria, en jaksa pestä peiliä, en osaa poseerata enkä ymmärrä muutenkaan asian päälle sitten lainkaan. Kuvissa on usein myös assisteeraava pylly, tassu tai naama.

2. Minua ei yleensä jaksa ärsyttää viime aikoina puhututtanut monien bloggaajien tapa kuvittaa kaikki mahdolliset postaukset omakuvillaan, mutta olen aika tympääntynyt yleiseen tyyliin otsikoida ja kirjoittaa samalla asenteella kuin naistenlehdissä. 5 + 1 vinkkiä, joiden avulla nukut paremmin! Näin pääset kesäkuntoon! Anna kun kerron sinulle miten pitää elää! Näin bloggaat paremmin! Tällä ruokavaliolla saat kauniin ihon! Olisiko lukijaa mahdollista puhutella kunnioittavammin ja tasavertaisemmin sen sijaan, että heti otsikosta lähtien on olemassa oletus, että lukija on ehkä hiukan vajukki ja epätoivoisesti bloggaajan neuvojen tarpeessa? Tämä on ehkä hullu ärsytyksenaihe, koska itse luen mielenkiinnolla nimenomaan noita erilaisia vinkkipostauksia. Arvostan kirjoittajaa ja hänen neuvojaan kuitenkin sata kertaa enemmän, jos ne on kirjoitettu ystävälliseen muotoon pätemisen sijaan. Siis otsikkona esimerkiksi gluteenittomuudella helpotusta mahaoireisiin ja tekstinä omat kokemukset tai kerätty tieto asiasta, verrattuna 5 + 1 syytä, miksi sinun pitäisi jättää gluteeniviljat pois ruokavaliostasi ja tekstinä viiden kohdan lista käskymuodossa kirjoitettuna.

Tietteks? En tiedä onko juuri gluteenista tuolla tavoin kirjoitettu, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen tässä quinoapuuroa keitellessäni..

Olen yrittänyt omissa teksteissäni pysyä mahdollisimman hyvin minä-muodossa ja kertoa aina miten minä teen tai ajattelen ja miksi, jättäen mahdollisten vaikutteiden ottamisen ja inspiroitumisen lukijan käsiin, sen sijaan että kirjoittaisin asiat imperatiivissa. Välillä tämä menee aika kököksi, sillä esimerkiksi reseptit on vaikea kirjoittaa järkevästi, jos ei halua sanoa esimerkiksi keitä tai pilko.. Oi kyllä, ylianalysoin jälleen.

DSC00145.JPG

3. Unohdan jatkuvasti olevani nykyään lempääläläinen. Puolitoista vuotta täällä on nyt asuttu, mutta koska kaikki elämä keskittyy edelleen Tampereelle, on asiaa välillä vaikea hahmottaa. Katselin tuossa esimerkiksi juuri vanhan kotikaupunkini kunnallisvaaliehdokkaita muistamatta, että enhän minä enää heitä voi äänestää.. 

4. Kävin peruskoulun jälkeen amiksen ja lukion yhtäaikaisesti neljän vuoden pakettina. Lintsasin koulusta tosi paljon, mutta koska arvosanat pysyivät hyvinä, työharjoittelut menivät mainiosti ja palautin aina tehtävät ajallaan opettajat katsoivat hillumistani läpi sormien. (Sori äiti, jos tää tuli sulle yllärinä.)

5. Ainoa koira, jota muistan ikinä todella pelänneeni oli tätini naapurissa asunut musta narttunöffi. Pelkäsin sitä, koska se oli aivan järkyttävän isokokoinen otus ja minä tuolloin hyvin pieni lapsonen. Todella loogista, että ainoa rotukoira jonka olen ikinä aivan ehdottomasti halunnut ja kasvattajien joukosta pennunkin itselleni valikoinut, on samanlainen musta jättiläinen 🙂

DSC01490.JPG

6. Kävin peruskoulun aikana viisi vuotta akustisen ja kaksi vuotta sähkökitaran soittotunneilla musiikkiopistossa. Olen opetellut itsekseni myös pianonsoiton alkeet. Vaatii kuitenkin lasin jos toisenkin vinkkua, että kehtaan soittaa mitään kenenkään kuullen, sillä en ole ikinä jaksanut harjoitella kunnolla ja soitan ihan miten sattuu. Laulaminen on se musiikin muoto, jolla ilmaisen itseäni mieluiten, ehkä siksi että sitä en ole koskaan opiskellut joten siinä minun ei tarvitsisi olla hyvä. Minun olisi tarkoitus laulaa rakkaan ystäväni häissä parin kuukauden päästä, mutta vollotan jo harjoitellessani niin paljon, että en tiedä mitä hittoa siitä tulee 😀 #kaasojokapilasihäät

7. Innostun uusista mielenkiintoisista asioista todella nopeasti ja valitettavasti myös kyllästyn yhtä pian. Keksin hyviä ideoita ja toteutan niistä heti täysillä vähän alkua, kunnes keksin jotain muuta tai ei muuten vain enää huvita. Eilen päätin aloittaa 10 päivän detox-kuurin alla olevan videon ohjeiden mukaan (tosin ilman noita mainostettuja kapseleita), saa nähdä kauanko motivaatio riittää!

https://youtube.com/watch?v=-PDjmaEc75s

8. Olen meikannut viimeksi ehkä kolme vuotta sitten, pari kertaa sen jälkeen on tainnut olla ripsiväriä jonain supererikois-iltoina. Saa nähdä kauanko tämä vaivattomuus jatkuu, sillä kasvojen iho on alkanut ihan selkeästi puhua siitä että enää ei olla ihan teinejä, ja tämä asia kismittää minua joinain päivinä ihan älyttömän paljon! Useimpina päivinä en onneksi ehdi moista ajatella.

9. Nukuin tänään yövuoron päälle vain neljä tuntia tarvitsemani kahdeksan sijaan, enkä eilen paljoa sen enempää. PMS-oireista yksi rasittavin on tuo ihastuttava unettomuus: Nukahdan kyllä helposti, mutta herään jossain kohtaa pää aivan ylikierroksilla vailla mitään toivoa uudelleen nukahtamisesta. Jäipä aikaa kirjoittaa blogiin tämä tuikitärkeä postaus ennen töitä,  jipii!

Kommentit (9)
  1. 7 – innostuminen. CHECK! Täällä useasti sama meininki!

    Sellainen heureka-hetki, että nythän mä rupeen veturinkuljettajaksi enkä mikskää muuksi ja… hei katos tos on öljyvärit, tosi siistii!  Musta tulee taiteilija!

    Kandin ja gradun aiheetkin olisi  kannattanut miettiä tarkemmin, eikä mennä ”hei täähän on jännää ja varmasti tärkeä!” 😀

    1. Hahaa joo 😀 Keskeneräisiä projekteja tupa täynnä, oon esim aloittanut yhden hameen ompelun, keittiön kaappien päällystämisen, pihatuijille kaivettiin vuosi sitten kuopat muttei ikinä jaksettu siirtää niitä.. 

  2. Iiik. Mie oon tainnu syyllistyä käskymutoiseen listailuun. hupsista. Tarkoitus ei tosin ole ollut mikään nokkava besserwisseri, toivottavasti miun hölinöistä ei sellaista kuvaa ole myöskään välittynyt :’D

    Noin muuten olipas kiva listaus (ja ylläriylläri, pitänee itsekin toteuttaa jonain päivänä). Ja arvaas….ennen kuin ehdin lukemaan tuota sinun ykköskohtaasi hihittelin jo mielessäni, että kas, imurihan se siinä! :DDD

    1. Hahhahaa, eiku säähän ny oot pahin berberiwisser mitä tiän <3 😀

      Siis ihan varmasti löytyy joku semmonen lista munki blogihistoriasta 😀 Mut nyt oon alkanut kiinnittää asiaan omissa teksteissä huomiota, ku ne ”tee näin”-tekstit on alkanu hiertään jotenkin tosi paljon, kun ovat melkein enempi sääntö kuin poikkeus monien blogien imagossa. Kannustetaan usein hyvinvointiin ym mutta mielestäni tuo puhetyyli on taas omiaan luomaan paineita ja kuvaa ihmiselle siitä, että hän ei oo tarpeeksi hyvä, kun taas kiiltokuvabloggaaja on täydellinen ja noudattaa listauksiaan moitteetta. 

      Imuri on bestis 😀

      1. Juu tajuun mitä tarkoitan 🙂 Itse ainakin tosiaan luen blogeista mielelläni niitä omakohtaisia vinkkejä ja kokemuksia ja myös niistä jutuista mitkä eivät toimineetkaan/olleetkaan hyviä! Semmosta rehellistä, aitoa ja kirjoittajan itsensä näköistä tarinointia.

        Jos tiukkaa yksilöimätöntä faktaa ja tee näin senkin luuseri -ohjelistaa hakee, niin niitä löytää googlella ihan tarpeeksi. 😀

        1. ahihihihihi, on se hyvä et ees mie ite tajuun mitä tarkoitaN :’D

          1. Hahhahaa :’D Se on tärkeintä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *