Aamupalalla (lallallaa)

12196064_765716830216775_2804949717327016235_n.jpg

Hei ette tiiä miten iloiseksi tulen, kun avaan tämän sivun ja täällä on ihmiset käyneet painelemassa tota sydäntä ja jopa kommentoimassa! Kiitos!!! Blogin Facebook-sivullakin rasahti viidenkymmenen tykkääjän raja rikki, hiiii! 

(Ja vaan puolet on kavereita, jotka ei kehannu olla tykkäämättä ku lähetin kutsun. Pus <3 )

Oletan, että suurin osa täällä vierailevista (olenko väärässä?) on nimenomaan sisustusjuttujen ystäviä. Kivaa, että tällainen epätrendikäs ja värikäs meininki siis miellyttää, kaiken musta- ja harmaavalkoisen blogitouhun seassa! Mikäli joku tietty juttu kiinnostaa niin kysymyksiä saa esittää 🙂 (Kritiikkiäkin voi esittää, mutten todennäköisesti ota siitä lainkaan onkeeni. Olen vähän sellainen.)

En meinannut ensin julkaista tuota ylläolevaa kuvaa, koska mun pää on siinä sellaisessa asennossa, että mulle muodostuu kaksoisleuka. Miettikää nyt! Noin ihana kuva, missä söpösti syödään maailman herttaisimman otuksen kanssa aamupalaa ja halaillaan. Hittoako jostain leukapussinhivenestä?

aa.jpg

Saatuamme ruokapöydän olen alkanut nauttia aamupaloista ihan erityisen paljon. Ja iltapaloista. Mistä vain paloista. Ennen söimme aina sohvapöydällä, ja poikkeuksetta tuijotimme samalla Netflixistä jotain. Katoimme toki välillä sievästi siihen teeveen eteenkin, mutta useimmiten leivät tehtiin aina valmiiksi jääkaapin edessä ja ruoka lapattiin lautasille suoraan hellalta. 

Ei sillä, että meillä täälläkään olisi joka päivä aikaa istua kaikessa rauhassa Aamulehden osasia vaihdellen, johtuen jo siitäkin, että minä juon yleensä aamukahvini noin kymmenen tuntia myöhemmin kuin päivätyöläinen. Mutta esimerkiksi tällä viikolla, kun minulla oli alkuviikosta vapaata ja mielitietylläni iltavuoro, ehdimme hetkeksi istahtaa ja minä pakotin hänet ottamaan kuvia koska kato ny miten söpöjä me Ruskan kanssa ollaan jakaa sanomalehden sekä kahvihetken.

öö.jpg

Aamupalapöydässä istumisesta tulee sellainen Mummulaviba. Siellä nostetaan aina leipätarpeet ja muut pöytään, istutaan yhdessä ja höpötellään, eikä jokainen yksitellen väsätä niitä leipiä jääkaapinoven raossa ja kadota sitten kuka minkäkin näytön eteen syömään yksin. Kliseet ovat kliseitä ihan syystä – kyllä seurustelu ja ruokailuun (vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen epämuodikas höttöleivänpala) keskittyminen saa kaiken maistumaan paremmalta.

Ja selfiet. Ilmalämpöpumpun kanssa. Elämän suola ja sokeri.

pp.jpg

Kommentit (6)
  1. Voi että, sun täytyy perustaa sinne joku brunssiklubi missä emännöitte vuorotellen 🙂 Kyllähän hauskassa seurassa voi kattaa vaikka lattialle, niin pärjää pienemmässäkin huushollissa. 

  2. Tulipa hyvä mieli. Ja kovin ikävä sitä, että asuu jonkun kanssa tai on kavereita kylässä, että voi kattaa aamupalan (tai lähinnä mun heräämisillä brunssin) pöytään. En oo muutenkaan päässyt moneen kuukauteen emännöimään. Snif. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *