Ällösöpöilyviikonloppu

Elämme armaani kanssa työpäivät aivan erilaisilla päivärytmeillä. Vittumaisimpina (anteeksi, mutta ne on) päivinä nähdään puoli tuntia aamuin illoin, ”parempina” ehditään olla yhtä aikaa kotona jopa kolme tuntia. Siinä sitä sitten alkaa, tiedättekös, ihan hieman paljon arvostaa sellaistakin ylellisyyttä kuin samassa sängyssä nukkumista yhtä aikaa! Olen auttamattomasti kainalossanysvääjäsorttia, ja yksin tyynylinnoituksen keskellä pyöriminen tuntuu ankealta.

Remonttia ja muuttoa varten on pitänyt kerätä rahaa, joten olen pitkästä aikaa suostunut vastaanottamaan kokoaikaisen työsuhteen, mikä vähentää yhteisiä hetkiä tietenkin entisestään. Hoitoalalla töitä piisaisi kyllä muutenkin kuin pelkässä yövuorossa, mutta oman unirytmin takia olen todennut varsinkin aamuvuoron tekemisen aivan toivottomaksi. Puolitoista vuotta joskus yritin, sitten palasin taas yöhön, nukuttuani koko kokeiluaikana kahdesti järkevät yöunet ennen työvuoroa. Yövuorojen aikana saan useimmiten pidettyä unirytmin kunnossa. Sosiaalinen elämä kärsii, mutta kärsisi se myös nukkumattomuuden aiheuttamasta zombieilusta.

Välillä tuntuu, että Suomessa on melkeinpä häpeällistä myöntää, ettei tee täyttä työviikkoa vaikka mahdollisuus moiseen olisi. Yleensä ottaen tarvitsen rahaa todella vähän, joten valuuttaa enemmän vapaa-aikaa arvostaen olen pyrkinyt tekemään töitä vain sen verran, että saan pakolliset menot hoidettua (sekä syötyä hyvää ruokaa ja pidettyä viinikellarini täytenä). Myös tulevan kodin budjetti on mietitty niin, että siitä omasta talosta pihoineen ehtii nauttia, eikä kaikki aika kulu töissä asumiskustannuksia kuitaten.

Ei siis sillä, ettenkö osaisi (saati tykkäisi) törsätä, olen siinä ihan tolkuttoman hyvä! Mutta koska tilin ja kalenterin täyteisyys korreloivat keskenään, pidän ne mieluummin vähän tyhjempinä kuin täydempinä. 

Mutta tähän ällösöpöilyviikonloppuun. Kevään vei asuntomme remontoiminen myyntikuntoon, ja koko kesän ajan harvat yhteiset vapaapäivät oli sovittu täyteen ohjelmaa, kuten kesäteatteria, häitä, festaria ja sukulointireissuja. Vaikka pää kolmantena jalkana ympäriinsä painaminen onkin siistiä ja siinä tuntee oikeasti käyttävänsä elonsa päiviä hyödyksi, on kunnon kotona-rötväys-ollaanvaan-päiviä ollut todella ikävä. Viime viikonloppuna päätimme tylysti skipata Pispala Folkit ja Vapaat Nekalat, ja hengata kaksi yhteistä vapaapäivää ihan keskenämme. 

11825805_647468832022305_2511771524767506083_n.jpg

Suurin osa ajasta kului tehden ei mitään eli sohvalla maaten ja Netflixiä kuluttaen. Höpöttäen. Nauraen niille maailman typerimmille omille jutuille, jotka tekee pariskunnista pariskuntia, ei kukaan muu tajuais. Suunnittelimme myös tulevan kotimme tapettivalintoja, joimme viiniä, söimme paljon ja hyvin sekä päädyimme ylläripylläri-baarireissulle, mustikkametsään ja lopulta vielä treffeille Pispalan Pulteriinkin. Oli aika ihanaa ehtiä keskustella muustakin kuin koirien ulkoilutusvuoroista ja viikon ruokalistasta, ja näyttäytyä välillä muutenkin kuin työvaatteissa toinen jalka jo ovesta ulkona.

11816025_648252975277224_233720628_n.jpg

Ps. Inezin ja 2H + K:n lisäksi suosittelen aina Tampereelta ravintolaelämystä etsivälle tuota ainutlaatuista Pulteria. Se perunamuusi on jotain ihan käsittämätöntä. Ja ne lihapullat, silakkapihvit, Napolin kana.. Jos et ole vielä käynyt, käy!! Kannattaa lähteä kauempaakin, lupaan. Rakastan sitä kepeetä tunnelmaa ja rempseetä henkilökuntaa siellä. Ja drinkkejä (kannattaa kokeilla talon mojitoa!) ja hassua Pispalanväkeä, jota lappaa ovista ja ikkunoista.

Ja viinikin on halpaa.

10411760_648177531951435_6597797212674216217_n.jpg

 

Kommentit (4)
  1. nyt tuli ikävä Pispalan Pulteriin

    1. Hahaa, se on auki joka päivä onneksi 😉

      1. Joo mut vähän on pitkä matka nykyään ”piipahtaa” 😉
        Sit kun pari kertaa vuodessa tulee moikkailemaan kavereita on yleensä niin buukatut päivät, ettei ehdi mitään ekstraa. Tietty voishan sitä sopia treffejä tuonne Pulteriinkin!

        1. No mut sinne kannattaa tehä ihan erikseen kunnon retki, ohan se ny sen arvosta 😀 Ja siis sehän on ihan huippu mesta paitsi ravintolaillalliseen, niin myös hengailuun, eli reffejä sinne si vaan! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *