Antibioottiresepti nettilääkäriltä + hammaslääkärikammosta

Olen melko tapaturma-altis (lue: uskomattoman kömpelö) henkilö ja repertuaariini kuuluu muunmuassa ylähuulen halkaiseminen liian innokkaan ketsuppipullon ravistamisen seurauksena. Viime viikko oli taas harvinaisen epäonninen ja perjantai kyllä kruunasi koko homman! Ensiksi siis hieman vinkuvonkuitkuparkua (kuten veljeni asian olisi ilmaissut) mutta sitten positiivinen kokemus MeeDoc-lääkäripalvelusta, eli web-kameran välityksellä hoidettavasta lääkärikäynnistä. Mikäli et  jaksa lukea koottua jorinaa ensin, niin hyppää suoraan kuvan jälkeen alkavaan MeeDoc-osioon. Lopuksi hammaslääkärikammosta.

Maanantaina nuohoojan käytyä aloin lämmittää pirtin takkaa ensimmäistä kertaa tänä syksynä. No, savut pöllähti tietenkin sisälle eikä kylmät puut syttyneet, häkävaroittimet huusi ja muuta perinteistä. Lopulta ponkaisin epäonnistumiseen tuskastuneena ylös kyykkysiltäni takan edestä repäisten samalla oikein reippaasti reiteni auki tuhkaluukun kulmaan. On muuten hiukan kipeä tuommoinen repaleinen raapale! Ja juuri sellaisessa sopivassa kohdassa, että istuessa sen tölväisee vähän väliä pöydän reunaan tai koirat muksivat siihen syliin änkiessään. Tiistaina taasen nousin sängystä unohtaen, että kännykkäni oli vielä laturissa kiinni. Johto ei antanut myöten vaan Sonyni tempautui aivan täysillä kulma edellä jalkapöytääni, sattui todella paljon niinkuin nyt yleensä kaikki jalkapöydän hentoisiin rakenteisiin kohdistuva. Muistoksi muodostui sinertävänkukertava mustelma ja ikävä kipu aina kenkää jalkaan laittaessa.

Töissä oli aika levoton alkuviikko ja ehkä siitäkin johtuen nukuin aika huonosti. Heräsin kesken unien ihan paniikissa haukkomaan henkeä ja miettimään, miten olen voinut nukahtaa kesken työtehtävien, joita unissani suoritin. (Stressaantuneena näen tosi usein unta siitä, että nukahdan töihin kesken yövuoron.) Keskiviikkona saadessani työvuoron aluksi litratolkulla likavettä päälleni avatessani (tietämättäni, tuntemattomasta syystä) yhtäkkiä epäkuntoon menneen pyykkikoneen luukun, meinasi tirahtaa jo kyynel silmään. Pieniä juttujahan nämä on, mutta kun joku menee pieleen monta kertaa peräkkäin niin kyllä se vaan vituttaa, väsyneenä varsinkin. Kaiken taustalla juimi vielä hammassärky, joka on muistutellut itsestään tänä syksynä useampaankin otteeseen. Vedenpaisumusta kuivaillessani mietin, että mitähän seuraavaksi.

14677976_856486934453826_83021432_o.jpg

Perjantaina nukuin töiden jälkeen hyvin mutta herätessäni viideltä tajusin että jahas, ei oo kaikki nyt ihan okei. Vasen poski oli turvoksissa kuin hamsterilla ja ikenessä tuntui patti, juurikin sen kipeimmän hampaan kohdalla. Töiden alkuun oli reilu kolme tuntia enkä todellakaan halunnut soittaa että hei, alkakaapa etsiä tällä varoitusajalla sijaista ensi yölle. Totta kai tämän piti tapahtua viikonloppua vasten! En myöskään tuntenut oloani sillä lailla kipeäksi, ettenkö voisi töissä olla, joten Acutan hammaspäivystyksen jonoon meneminen ja sairasloman hommaaminen tuntui ihan vihonviimeiseltä idealta. 

Kuitenkin, vaikka olo olikin muuten ihan perus, niin kyllähän tuollainen selkeä tulehduksen merkki pelottaa. Paljon on kaikkia kauhutarinoita siitä, miten hammastulehdukset johtavatkin verenmyrkytykseen ja äkkikuolemaan. Ehdin jo vetää Buranan huiviin ja päättää sinnitellä sen kanssa ainakin aamuun, kun mieleeni tuli jonkun, en muista kenen blogissa ollut juttu nettilääkäripalvelusta. Google löysi näitä internet-tohtoreita useammankin ja nimi MeeDoc kuulosti tutuimmalta, joten kirjauduin sinne samoin tein ja näpytin lääkärille viestin kera oirekuvauksen ja naamakuvan.

Palvelun etusivulla luvattiin lääkärin vastaavan 15 minuutin – 2 tunnin kuluessa. Minun avunhuutooni vastaus tuli hiukan reilussa tunnissa. Lääkäri halusi nähtäväkseen KELA-kortin korvausta varten (maksettavaa koko jutusta jäi vain 9,90e!) ja perustiedot lääkeaineallergioista ja yleisestä terveydentilasta. Tämän jälkeen muodostettiin kameran kautta videochat, jossa lääkäri haastatteli minua tarkemmin. Kerroin, että hammas on ollut kipeä mutta en ole saanut aikaiseksi mennä lääkäriin, ja nyt olen lähdössä töihin enkä mitenkään pääse samoin tien hakeutumaan päivystykseen ja pelkään tulehduksen pahenevan. Lopulta lääkäri määräsi minulle antibiootit ja vannotti useita kertoja hakeutumaan mahdollisimman pikaisesti hammaslääkärin pakeille. Antibioottihoito olisi vain ensiapu tilanteen pahenemisen estämiseksi.

Nappasin antibiootit työmatkalla yömyöhään auki olevasta Yliopiston apteekista ja selvisin yövuorosta niiden turvin ilman sen kummempaa kuolemanpelkoa. Acutan hammaspäivystyksen neuvonta aukesi seitsemältä aamulla, joten soitin töistä päästessäni sinne ja kysyin, onko tilanne sellainen että minun on tultava sinne heti vai voinko varata ajan hammaslääkäriin vasta arkena ja elellä viikonlopun antibioottien turvin. Neuvo oli, että mikäli vointi ei oleellisesti pahene eikä nouse kuumetta, niin voi varata hammaslääkärin vasta arkipäivälle.

Ja nyt on arkipäivä. Googlailin hammaslääkärikammoon erikoistuneita lääkäreitä, olen itkenyt ihan hysteerisenä koko aamun ja parhaillaan olen bussissa matkalla sinne henkilökohtaiseen helvettiini. (Kirjoitin Meedoc-homman jo viikonloppuna, mutten sitten kuitenkaan julkaissut.) Hammaslääkärikammosta kertoessa on aina helmi kuulla sellaisia joo se on kyllä inhottavaa mut mee vaan silti, se on nopeesti ohi-kommentteja. Kammo on eri asia kuin pelko tai jännitys. Kammo on sellainen oksennan-pyörryn-syönparivuottasärkylääkkeitä-hyppäänmieluumminvaikkakatolta-tyyppinen juttu. En ole käynyt hammaslääkärissä kertaakaan täysi-ikäisenä eli sen jälkeen kun minua ei enää ole voitu sinne pakottaa, ja siltä suussani näyttää ja tuntuu.

Noin. Tämän julkaiseminen hävettää vielä enemmän kuin aikaisemman pimppi-postauksenPalaan (toivottavasti :””””) ) raportoimaan miten meni!

Päivitys 18.10. kello 23.20 

MeeDoc lähetti juuri asiakkaiksi rekisteröityneille sähköpostin, että palvelu sulkeutuu tämän kuun lopussa 🙁 Niinpä tietenkin, kun kerrankin jotain hienoa löytyi! Vastaavia nettilääkäriasemia on onneksi muitakin, pitää tutustua kun tarvetta taas tulee.

 

Kommentit (14)
  1. Hei yksi hammaslääkäripelkoinen täällä! Mulle tuli 9 vuoden tauko hammaslääkärissä käymiseen sen jälkeen kun täysi-ikäistyin. Kuukausi sitten oli lopulta pakko mennä, kun hirveän kokoinen paikka irtosi hampaasta (joka paljastui sittemmin maitohampaaksi) ja oma järki lopulta ei antanut periksi sille, ettäkö hammaslääkäriin menoa voisi vielä lykätä. Itkin koko sen päivän melko hysteerisenä, varasin lopulta Oralilta hammaslääkäriajan lääkäriltä, jolla nettiesittelyn mukaan luki erikoistuminen pelkopotilaisiin ja vaikka mitä empaattista. Omat traumat ovat peruja kunnalliselta hammaslääkäriltä, joten sinne meno ei tullut kysymykseenkään. Lapsena multa revittiin useita maitohampaita ja lopulta sain yhdestä poistosta bakteerin, jonka seurauksena olin pari viikkoa melko kipeänä. Sen lisäksi kohtelu kunnallisella oli mielestäni koko nuoruuteni ja lapsuuteni hieman syyllistävää ja ikävää (minulle tuli lapsena reikiä hyvin herkästi, mistä syyllistettiin koska ”et huolehdi hampaistasi”, ja myöhemmin sain raudat, jolloin oikaisuhoidossa käyminen vanhemmalla, hyvin luotaantyötävällä lääkärillä ahdisti). Lisäksi pelkäsin lapsena neuloja aivan mielettömästi, mikä teki puudutuspiikin saamisesta ihan järkyttävän ahdistavan kokemuksen. Hampaita ei tietenkään voinut repiä ilman puudutusta, mutta myöhemmin sinnittelin pari porauskeikkaa ilman puudusta, koska piikki pelotti niin paljon (mikä jälkikäteen ajatellen omalta osaltaan ei ainakaan vähentänyt hammaslääkäripelkoa, koska se vihlonta oli järkyttävää samoin kuin poran kaikki äänet). Tällä kertaa kuitenkin Oralilla sain mielettömän hyvää palvelua, lääkäri ja hoitaja olivat ihania ja suhtautuivat itkemiseeni (purskahdin itkuun melkein heti kun menin huoneeseen) asiallisesti ja hyvin empaattisesti. Kaikessa mentiin mun ehdoilla, koko ajan kerrottiin mitä tapahtuu, jotta voin etukäteen reagoida, lääkäri onnistui vakuuttamaan luotettavuudellaan ja mulla oli aidosti sellainen olo, että siellä haluttiin vaan mun parasta ja nimenomaan semmosta kokonaisvaltaista parasta, eikä vaan mun hampaiden parasta. Lopulta koko operaatio oli ihan naurettavan helppo verrattuna niihin mun pelkoihin, mutta silti mulla ei ollu yhtään nolo olo enää operaation aikana tai sen jälkeen, koska lääkäri ja hoitaja suhtautui siihen niihin hyvin, että ne sai mutkin ajatteleen, että kaikesta huolimatta pärjäsin itseasiassa tosi hyvin. Puhuttiin myös siitä, etten ollu käyny tosi pitkään aikaan, ja siihen suhtauduttiin tosi kivasti kanssa, eikä syyllistetty yhtään. Lääkäri tekikin samalla siinä tarkastuksen mulle, ja puhu koko ajan tosi positiivisesti ja kannustavasti (esim. kerto, että näkee kuinka hyvin pesen mun hampaita ja lohdutti, että aikuisiällä reikiä tulee mulle todnäk todella paljon vähemmän kun lapsena, koska reikiintyminen liittyy hormonitoimintaan). Sori tästä pitkästä avautumisesta, mutta oon nyt käynyt kahdesti tolla mukavalla hammaslääkärillä, ja suosittelen sen takia tosi lämpimästi yksityistä, jossa rahalla mun mielestä pitäis saada just tommosta hoitoo. Tsemppiä sulle kamalasti, toivon, että saat positiivisia tai edes neutraaleja hammaslääkärikokemuksia jatkosta ja sun kammo sitä kautta pikku hiljaa vähenis!

    1. Mitään sori, ku iso kiitos kun jaksoit noin pitkästi kommentoida, ihana saada vertaistukea! Kuulostaa ihan hirveen tutulta toi sun tarina! Munkin piti ensin rahasyistä soittaa kunnan lääkärille, mutta juurikin lapsuus/nuoruustraumojen takia on tosi huono luotto julkiseen hoitoon, vaikken enää asu edes samassa kaupungissa kuin silloin. Joten soitin lopulta sitten yksityiselle.

      Ihan ensimmäisenä kammoan hammaslääkäriasemissa sitä hajua, onkse sit joku desinfiointiaine mikä haisee jo odotushuoneessa. Ja ne äänet 🙁 Vaikka saisinkin puudutteilla kivut pos niin pää ei kestä sitä poran ääntä ja jyrisevää tunnetta hampaassa. Eikä sitä tukehtumisen tunnetta kun suu on täynnä kaikkea eikä pysty nieleskelemään.

      Piikkikammo myös on tosi tuttu, mitä kukaan ei usko koska mulla on tatuointeja ja lävistyksiä.. Mutta lapsesta asti kaikki kipua tuottava (lääkäri)homma on pelottanut ihan älyttömästi. Esimerkiksi kuusvee-neuvolasta juoksin (äiti ja terkkari perässäni) terveyskeskuksen parkkipaikalle asti pakoon rokotusta, ennenku mut saatiin kiinni ja sit vaan väkisin tökättiin ne rokotteet. En ymmärrä, miksei silloin oo voitu ottaa lapsen pelkoa vakavasti ja laittaa ensin Emla-voiteella puudutusta ennen piikkejä 🙁 Samaten kouluaikana hammaslääkärissä syyllistettiin ja pistettiin häpeämään ihan koko ajan, ja puudutuksen laittaminen oli lääkäriltä ihan jumalaton myönnytys, saati jos vaadin sielä pintapuudutteen ennen piikkiä! Ei KUKAAN koulukaverikaan sellaisia tarvinnut vaan kiltisti antoi hoitaa!

      Rupesin kanssa itkemään heti kun jouduin suuni siellä lääkärissä tänään avaamaan. Olin pyytänyt aikaa varatessa nimenomaan pelkoja hoitavaa lääkäriä, ja kertonut että on ollut 10v lääkäritauko, mutta en kyllä onnistunut saamaan siltikään mitenkään kovin hyvää lääkäriä 🙁 Tai siis varmasti lääkärinä tosi hyvä, mutta suhtautui jotenkin alentuvasti siihen, kun en suostunut hoidettavaksi siinä heti puudutteen ja rauhoittavan voimin, vaan halusin nukutuksessa tehtävään hoitoon eli aseman eri lääkärille. Olisiko hänellä sitten ollut asiakaspulaa tai huono päivä.. Ei syyllistänyt vaan kehui heti aluksi että tosi hyvä kun tulit ja kerroit peloista, mutta jotenkin olisin toivonut ettei olisi käyttänyt sellaisia termejä kuin ”aika pommi” tai ”menetetty tapaus” puhuessaan hampaiden kunnosta hammaslääkärikammoiselle 🙁

      Kiitos paljon tsempeistä ja kommentoinnista!! Mä uskon että nyt tää homma lähtee jotenkin rullaamaan, kun uskalsin viimein edes siihen tarkastukseen mennä 🙂

      1. Luulen, että se isoin askel on just toi, että pistää homman alkuun tolla tarkastukseen menemisellä! Joten hyvä sinä! Tosi ikävää, että sulle sattu tommonen ikävä lääkäri, mutta ehdottomasti sinuna vaatisin lääkärinvaihtoa niin kauan, että oikeanlainen osuu kohdalle. Koska en usko, että mikään muu oikeasti tekee siitä kokemuksesta siedettävämpää, ja yksityisellä saa mun mielestä vaatia ja pyytää asioita ihan eri tavalla. Kuten teitkin ton nukutusasian kanssa! Toivottavasti se seuraava onkin tosi mukava!

        Pari juttua vielä, joista ei välttämättä oo apua, mutta tuli vielä mieleen tosta vastauksestasi. Ihan vaan tiedoksi, että näinkin voi siis olla ja ehkä jos siltä tuntuu, voit koittaa joku kerta kysellä omalta lääkäriltäsi, josko näistä vois olla sulle apua. Eli oon kuullut, että on lääkäreitä, jotka antaa kuunnella omia musiikkeja siinä hoidon aikana, mikä auttaa tietysti niihin ärsyttäviin ääniin ja samalla auttaa rauhottuun. Mulle viimeks se lääkäri soitti jotain klassista taustalla, ja pisti vähän volaa kovemmalle yhdessä vaiheessa, kun odotettiin sen paikan kovettumista, ja huomasin, että se rauhotti itseäni jo ainakin vähän siinä, kun kuunteli vaan sitä taustalla olevaa musiikkia. Toinen juttu, että puudutuksesta mulle kerrottiin, että kun se laitetaan mahdollisimman hitaasti, niin ei synny painetta, jollon se ei satu se itse aineen laittaminen (pisto tietty tuntuu aina), minkä takia mä sitten vaan koitin silmät kiinni hengitellä rauhassa pitkään ja huomasin, että tosiaan se ei sattunu oikeastaan ollenkaan siinä kohtaa enää, kun lääkäri vaan sai sen piikin oikeessa kulmassa mun suuhun (eli avasin suuta tarpeeksi ja se tiesi mitä teki) ja teki sen to-del-la hitaasti. Lisäks mulla viimeks koitettiin vältellä kovin monen asian pistämistä suuhun yhtä aikaa, eli se hoitaja tunki niitä asioita eli imureitaan sinne aina sillon, kun lääkäri otti jotain pois suusta. Poraamisessa myös pidettiin taukoja ja sillon mun suusta otettiin kaikki mahdollinen pois sillai, että sain rauhassa pistää suuta kiinni ja nielasta. Se lääkäri myös tosi herkästi näki, jos mulla vähänkin tuntu joltain ja varmisti heti, että kaikki on ok. Aluks sain myös valita kumpi pora pitää mun mielestä inhimillisempää ääntä, ja sillä poralla sit alotettiin poraaminen (muistaakseni se, jonka ääni on vähän korkeampi eli ehkä vähän ärsyttävämpi tärisytti vähemmän!). Ja viimeseksi vielä, että isoin asia, millä itse saan rauhotettua itseäni siinä penkissä on hengittäminen. Eli keskittymällä hengittään mahdollisimman rauhallisesti, jopa sillai teeskennellyn rauhallisesti ja kovaäänisesti.

        1. Mulla on joskus lapsena ollut korvalappustereot mukana hammaslääkärissä, muistan kun Hanson soi korvissa kun puristin sitä kasettisoitinta ihan paniikissa :’)

          Mutta hyviä vinkkejä! Juurihoidon tarpeen vuoksi joudun nukutushoidonkin jälkeen käymään vastaanotolla, ja silloin on kyllä kaikki neuvot tarpeen, kun ei voi joka kerta nukutettuna/sedaatiossa tietenkään hoitaa. Aion kyllä vaihtaa myös lääkäriä, eilinen ei selvästi ollut se mun tyyppi :/ Sä kävit siis Oralissa, haluatko kertoa tämän hyvän lääkärin nimen?

  2. hammaslääkäri
    18.10.2016, 13:49

    Moi kaikki epäröivät hammaslääkäripelkoiset! Jos kammo on kova ja vaikka oireetonta hoidontarvettakin tietäisitte olevan, suosittelen varaamaan ensin ihan vaan tarkastusaikaa. Silloin voitte tutustua lääkäriin ja hoitajaan ja jutella avoimesti peloista. Ajanvarauksessakin kannattaa sanoa, että pelkoa on, niin tietävät vähän, kenelle lääkärille varaavat aikaa. Ihan turha hävetä mitään, hammaslääkäripelko on tosi yleistä. Vaikka oireita ei olisikaan, valitettavasti isoakin hoidontarvetta voi helposti olla. Hammaslääkärissä on huomattavasti kivempaa, kun ei jo valmiiksi satu. Tsemppiä — teette itsellenne palveluksen varaamalla ajan! <3

    1. Vähän kyllä harmittaa kun pyysin nimenomaan pelkopotilaisiin erikoistunutta hammaslääkäriä, mutta tää mua palvellut ei kyllä antanut erityisen sympaattista vaikutelmaa 🙁 Sanoi mm. ”en itse hoida nukutuspotilaita ollenkaa kun se on niin pitkäveteistä ja joutuu pelkäämään, että aika loppuu kesken.” Ei kovasti rohkaissut!

      Tarkastus mullekin nyt lopulta vaan tehtiin, ja otettiin röntgen-kuvat, kun en muuhun pystynyt.  

      Kiitos kommentistasi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *