Arkikuvahaaste ja itserakkausjuttu

Arkikuva 1/7 Torstai. Tämän viikon ainoa vapaapäivä. Nukuin hyvin ja heräsin aikaisin. Aamupalaksi paahtoleipää ja kahvia, just hyvä. Ajattelin kirjoitella blogiin arkisia ajatuksia.

Ihanaisesta Sisustussoppa-blogista hihkaistiin minulle Instagramissa arkikuvahaaste. Näitä arkikuvia pyöri ainakin Facebookissa pari vuotta sitten reilusti, ja ne saivat osakseen paljon mussutusta ja kitinää. Ketä kiinnostaa mitä sä syöt aamupalaksi ja ketä kiinnostaa sun koiran uus toppapuku tai teidän metsälenkit ja ketä kiinnostaa sun tiskit ja pyykit ja vittupäiset työkaverit.  No, minua kiinnostaa. Myös blogeissa ja Instagramissa. Pienen kaverilistanikin mielenkiintoisinta antia Facebookissa on nimenomaan ne aidot arkiset palat rakkaideni päivistä. Minua kiinnostaa mitä söit aamupalaksi tai missä kävit lounaalla. Minua kiinnostaa käytätkö luonnonkosmetiikkaa vai onko se mielestäsi huuhaata. Tahdon tietää, miten sinulla menee töissä ja mikä saa sinut heräämään aamuisin hymyillen. Tahdon tietää, jos sinulla menee huonosti, jotta voin olla tukenasi. Tahdon myös keskustella järkevästi maahanmuutosta, pesupähkinöistä, uuden Star Wars-leffan odottamisesta ja puutalon lämmittämisestä.

En ole erityisen kiinnostunut vauvoista, Positiivaireiden sivuilta jaetuista ajatelmista, jääkiekosta tai joka päiväisestä saliselfiestä, mutta lisäile sinä niitä kun minä lisäilen viidettätoista kuvaa söpösti kainalokkain nukkuvista koiristani tai hehkutan joka ilta, miten upeaa on viimein asua unelmien puutalossa. MV-lehden juttuja tauotta jakavan voin piilottaa uutisvirrastani parilla klikkauksella.

Harmittaa, kun tuo helppo tapa pitää yhteyttä ystäviin ja läheisiin on muuttunut oudoksi imagon ylläpidon temmellyskentäksi. Nykyään on kovin hienoa ja ylevää jaella poliittisia kannanottoja ja korostaa omaa ylemmyyttään tai sivistyneisyyttään torppaamalla muiden suttuiset kännykkäkuvat tai profiilikuvan päälle värjätty kolmivärinen lippu. Oma ilmiönsä on myös sellainen selkeä elelemisen kiiltokuvailu, jonka tarkoitus on saada muut tuntemaan itsensä huonommaksi Saarioisten lasagnen ja pyykkikasojen seurassa. Niin, ja itseään ei saisi kehua, ei olla ylpeä kiitoksista töissä tai iloita rakkaudenosoituksista pitkässä parisuhteessa. Ei myöskään kertoa jos elämä potkii, säälin kerjääminen se vasta säälittävää onkin. Ensilumikuvista ja treenipäivityksistä viedään suorilta saunan taakse.

Yksi syy tähän bloggaamiseeni on se, että tänne koen voivani arkikuvailla ihan niin paljon kuin haluan. Blogini tapettivalintoineen, kalapuikkoineen ja koirakuvineen ei tule automaattisesti kenenkään etusivulle riekkumaan, vaan täällä käy kyläilemässä (googlen mukaan yllättävän) moni ihan vapaasta tahdostaan. Kiitos teille jokaiselle! Instagram-tilini on valitettavasti alunperin liitetty henkilökohtaiseen Facebook-profiiliini, joten siellä kaverilistaansa automaattisesti seuraavat joutuvat myös kärsimään aamupalakuvistani ja uusien verhojen hehkuttamisesta. Kenties Instagramin seuraajalistalta irroittautumista ei kuitenkaan koeta samanlaisena sodanjulistuksena, kuin naamakirjan kaveruusyhteyden poistamista, joten kuvistani kovasti harmistuvat tohtinevat päättää kärsimyksensä.

Kuten olen kertonut, on mennyt vuosi pyörinyt tosi pitkälti muuttoon liittyvien asioiden ympärillä. Nyt ollaan kuitenkin perillä, ja remonttiroskalla ja pitsalaatikoilla päällystetty matka tänne Koivupirtille on saanut naamani rupsahtamaan ja hameenvyötärön kiristämään. En aio ruveta leikkimään raakaruoan tai fitnessin kanssa, en aio ruveta meikkaamaan, en aio hurahtaa absolutismiin tai tehdä muitakaan radikaaleja muutoksia elämääni. Mutta aion pitää itsestäni nyt hieman parempaa huolta. Ihan arkisesti. Jauhelihakeiton ja ryppyvoiteiden avulla. Mennä taas vähän useammin metsään koirien kanssa. Opetella nukkumaan. Sellaista. Koivupirtin arkea.

Tarkoitukseni on päivittää tuon arkikuvahaasteen ajan kuvat Instagramin lisäksi myös tänne blogiin, ja samalla itsekseni mietiskellä ja tänne ylös näpytellä, että mitä se itsestäni huolehtiminen sitten minulle mahtaapi tarkoittaa. Ja kuten uumoilin, tulee blogin nimi nyt viimein vaihtumaan myös. (APUA, miten voi olla näin vaikeaa päättää yksi nimi? Laitanko vaihtoehdot lappusilla pipoon ja nostan voittajan sieltä?) En tiedä mitä kautta ihmiset mahtavat tänne yleensä tulla, mutta helpointahan uudet päivitykset on tietoonsa saada seuraamalla blogia Lilyn käyttäjänä tai sitten FB-sivusta tykkäämällä. Toivottavasti nimen vaihtaminen ei eksytä ketään, joka täällä on tavannut vierailla 🙂 Niin, ja olen kasvattanut tuota linkkilistaa seuraamistani blogeista tuonne sivun oikeaan alareunaan, mikäli luettavaa uupuu niin sieltä löytyy paljon kaikkea mukavaa!