Auschwitz

auschwitz 2.JPG

huom! kuvat ja tekstit saattavat olla liikaa herkimmille lukijoille.

Lähtiessämme viettämään pitkää viikonloppua Krakovaan tuntui suorastaan välttämättömältä sisällyttää matkaan myös käynti Auschwitzissa, vaikkei se todellakaan ollut mikään kiva aloitus kesäloman ensimmäiselle päivälle. Entinen keskitysleiri on nykyään museoalue, jossa vierailee vuosittain tuhansia turisteja. Krakovasta pääsee paikalle helposti joukkoliikenteen bussilla ja reissuun kannattaa varata aikalailla koko päivä. Matka ei ole pitkä mutta bussi kiertelee aika paljon, ja ruuhkassa menomatkaan kului kaksi tuntia. Pelkästään Auschwitz I:n kiertämiseen kannattaa varata muutama tunti ja varautua myös mahdolliseen jonottamiseen. Jos haluaa valmiiksi opastetun kierroksen kannattaa mennä paikalle jo aamusta tai varata kierros etukäteen. Krakovasta järjestetään myös kuljetuksen sisältäviä opastettuja matkoja. Me lähdimme liikkeelle sen verran myöhään, että pääsimme perille vasta iltapäivällä joten päädyimme kiertämään alueen keskenämme opaskartan avulla kun kierrokset olivat jo täynnä.

Auschwitz I oli niinsanottu työleiri, vaikka sielläkin kidutettiin ja murhattiin lukemattomia ihmisiä. Varsinainen ”tuhoamisleiri” eli Auschwitz-Birkenau sijaitsee lyhyen matkan päässä tältä ykkösleiriltä ja sinne olisi päässyt bussilla, mutta emme ehtineet tällä samalla kertaa käymään siellä. Birkenau on laajalti tuhoutunut natsien toimesta, kun he tappion koettuaan yrittivät tuhota todistusaineistoa teoistaan. 

Kierros alkoi synkän Arbeit macht frei-portin alta kulkien. Sää oli helteinen ja aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta – tuntui surrealistiselta kävellä punatiilisten parakkien keskellä hyvinhoidettuja hiekkateitä tiltalttien laulaessa vehreissä puissa, samalla kun joka puolella ympärillä tuntui näkyvän mustavalkoisia hahmoja, kuin valokuvista ja dokumenteista, vaikka oikeasti kyse oli tietenkin vain omasta mielikuvituksesta. Alueen tunnelma ja energia tuntui kuitenkin suorastaan musertavalta. Mietin, mitä kaikkea alueen reunalla kasvavat valtavat, selvästi iäkkäät puut olivatkaan joutuneet todistamaan. Kaikenlaisista sanoista tuli hyvin merkityksettömiä emmekä puhuneet koko vierailun aikana juuri mitään.

Piha-alueelta löytyi paljon infotauluja, jotka kertoivat kunkin parakin tai alueen julmia tarinoita.

auschwitz 1.JPG

auschwitz 3.JPG

auschwitz 4.JPG

auschwitz 5.JPG

auschwitz 13.JPG

Parakkien sisältä löytyi erilaisia näyttelyitä. Valokuvin ja esinein kerrottiin tarinaa vankien päivistä ja elinolosuhteista. Yhdessä valtavassa, koko seinän kokoisessa vitriinissä oli kaksi tonnia vankinaisilta leikattuja hiuksia ja niistä valmistettua kangasta. Tyhjiä Zyklon B-purkkeja. Röykkiö silmälaseja. Jalkaproteeseja, leluja, emaliastioita. Puku, joka on monille tuttu varsinkin elokuvasta Poika raidallisessa pyjamassa. Murhatuilta vangeilta revittiin irti kultahampaatkin. Näytillä on myös lukemattomia tasaisella, kauniilla käsialalla kirjoitettuja määräyksiä ja nimilistoja esimerkiksi siitä, ketkä kaikki päivän aikana oli teloitettu. Mietin, että kirjoittajien käsi ei ole tärissyt.

auschwitz 6.JPG

auschwitz 7.JPG

auschwitz 11.JPG

Eräs puistattava valokuvanäyttely kertoi vangeille suoritetuista mielipuolisista ihmiskokeista.

auschwitz 8.JPG

auschwitz 9.JPG

auschwitz 10.JPG

auschwitz 12.JPG

The Death Wall, jonka eteen vankeja tuotiin ammuttaviksi. Uhrit joutuivat ensin riisuutumaan viereisessä Block 11:ssä ja kävelemään sitten alasti muutaman rappusen ulos teloitettaviksi.

auschwitz 14.JPG

Schindlerin lista-elokuvassa kuvataan, miten juutalaisten käskettiin nopeasti kirjoittaa nimensä suurilla kirjaimilla matkalaukkujensa kansiin, ennenkuin heidän lastattiin juniin. Tavarat toimitetaan perässä. Yhdessä Auschwitzin lasivitriineistä oli suuri röykkiö noita nimettyjä matkalaukkuja, joita niiden oikeat omistajat eivät enää ikinä nähneet. Vangit valokuvattiin ja nyt kuvat synnyin- ja kuolinaikoineen kiertävät entisen keskitysleirin parakkien käytäviä. Joissain kuvissa näkyy vieno hymy ja toisista paistaa pakokauhu. Suurin osa ilmeistä on vakavia. Vangeille myös tatuoitiin tunnistenumerot, koska tappaminen oli niin hillitöntä, että ilman numeroita ruumiita olisi ollut vaikea tunnistaa.

Infotaulut kertoivat lukemattomista kidutustavoista, kuten seisomaselleistä ja huoneista, joihin pakotettiin vankeja kerralla niin paljon, että happi ei vain riittänyt kaikille. Pihassa oli hirttopuut ja leiriä kiertää sähköistetty piikkilanka-aita.

auschwitz 15.JPG

auschwitz 19.JPG

auschwitz 21.JPG

Kierros päättyi krematorioon ja kaasukammioon.

auschwitz 17.JPG

auschwitz 16.JPG

auschwitz 18.JPG

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta monta kertaa ja mietin jo sen julkaisematta jättämistäkin, kun tuntuu, että tästä käynnistä olisi niin paljon sanottavaa, mutta toisaalta taas olen niin kovin sanaton. Koko kierroksen ajan päässä hakkasi vain epätodellinen miksi, miksi, miksi? En myöskään halua vahingossa kirjoittaa mitään väärää tietoa muistini varassa, mutta ehkä jokainen voi pitää ihan oman historian kertaustunnin vaikkapa Wikipedian avulla tai katsomalla dokumentteja. Museon sivuilta löytyy myös paljon tietoa sekä laaja kuvagalleriaValokuvaaminen oli sallittu melkein kaikkialla ja siitä oli selkeät merkinnät. Sisätiloissa ei saanut kuvata salamalla ja muutamassa paikassa kuvaaminen oli kokonaan kielletty.

Vierailun jälkeen oli todella voimaton olo eikä tuolla kyyneliltä voinut säästyä. Mielestäni kuitenkin ehdottomasti sellainen paikka, mikä kannattaa sisällyttää matkasuunnitelmiin, jos tuonnepäin matkustaa.

Onneksi Auschwitz on auki yleisölle, eikä suljettu ja ja pyritty kätkemään ihmisten muistista. Niin hirveä muistutus siitä, mihin päätön viha ja ihmisryhmien syrjiminen voi johtaa.

Kommentit (6)
  1. Minä en nykyään matkoilla vieraile tällaisissa kohteissa, koska otan nämä asiat niin vahvasti ja historiaa paljon lukeneena tiedän kyllä mitä on tapahtunut. Nytkin itketti jo kun luin tämän postauksen. On kuitenkin tärkeää, että kirjoitit tästä.
    Kroatian reissulla kävimme sotaa käsittelevässä näyttelyssä ja sekin oli jo raskasta.

    1. Oon kanssa semmonen että asiat menee tosi paljon ihon alle, ja vaikka kuinka tietää jo mitä on tapahtunut niin se itse paikan päällä käyminen oli silti tosi raskasta.

      Mekin käytiin joskus Riikassa toista maailmansotaa käsittelevässä museossa ja kyllä sielläkin meni energiat aika alakanttiin. Jotenkin mä koin juuri tän Auschwitz-käynnin tosi tärkeänä, ehkä siksi kun itsekin aiheesta jonkin verran lukenut ja tuntui tärkeälle mennä paikan päälle kunnioittamaan uhrien muistoa. Ja varmaan kun uusiksi mennään Krakovaan (sukuloimaan) niin käydään myös siellä Birkenaussa.

  2. Olin tosiaan mainitsemassa tota Areenan dokumenttisarjaa, jonka linkkasit. Harmi, että aiemmat osat on tainneet jo poistua, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen muistutus lähihistoriasta.

    Oon aika nuoresta saakka ollut kiinnostunut juutalaisten historiasta ja eritoten holokaustiin johtaneista asioista (joka nyt on… vähän outoa kutsua kiinnostuksen kohteeksi, mutta kuitenkin) ja nuorena sitä tosiaan pohti millainen silmitön viha ajaa ihmisiä toteuttamaan kansanmurhaa, mutta ehkä surullisempaa on tajuta, ettei tollaisen vääryyden takana olekaan mikään yksiselitteinen pahuus, vaan ensin vuosikymmeniä jatkunut syrjintä ja propaganda, yhteiskunnallinen epävarmuus (josta yhä tänä päivänä syytetään muita ihmisryhmiä…) ja ennen kaikkea ihmisten taipumus ”tehdä työtänsä”; kansanmurhaa ei ole ilman byrokratiaa.

    1. Kiitos pitkästä kommentista! Oon miettinyt samaa, että vaikea selittää miksi tälläiset historian kauheudet kiinnostavat ja miksi koin niin tärkeäksi mennä tuollakin käymään.. Jotenkin koen vaan tosi tärkeäksi sen, ettei tällaisten asioiden anneta unohtua ja (varsinkin sen vuoksi) tapahtua uudelleen.

      Joo viitosjaksosta alkaen taitaa olla noi dokkarin osat tosiaan vielä näkyvissä! En oo itse ees kattonut mutta mies kehui päteviksi.

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *