Ayurvedalääkärin vastaanotolla elämäntapamuutosta oppimassa

No nyt, viimein jotain ayurvedasta! Kuten hölinöitäni seuranneille on varmasti käynyt ilmi, hurahdin viime vuonna aika onnistuneesti tuon maailman vanhimman luontaislääketieteen pauloihin. Tämän jälkeen aiheesta on tehnyt mieli kirjoittaa about miljoona eri postausta ja monta olen luonnoksiin aloittanutkin, mutta aina uudestaan päädyn siihen, että en tiedä vielä mitään, joten mitä minä tästä kirjoittaisin? Tai tiedän minä sen verran, että mitä enemmän opin, sitä enemmän ihastun ja koen paloa oppia, tutkia ja kokeilla lisää. Kaikki on niin uskomattoman viisasta ja järkevää! Vielä enemmän olen halunnut kirjoittaa tästä kaikesta tammikuun alussa olleesta lääkärikäynnistäni lähtien, mutta päätin ensin yrittää sisäistää asioita hiukan paremmin itse, ennenkuin kerron niistä täällä. Nyt reilun kuukauden jälkeen voin kertoa, että näinkin lyhyessä ajassa on lääkärin ohjeistuksia seuraamalla tapahtunut jo paljon muutoksia ja ehkä kaikkein parasta on ärsyttävien mahavaivojen vähentyminen. Olkoon tämä teksti tällainen alun pieni pintaraapaisu aiheeseen, lisää seuraa varmasti myöhemmin.

Ayurvedahan on siis on intialaista luontaislääketiedettä, jonka juuret yltävät tuhansien vuosien taa. Siirtomaavallan aikana 1800-luvulla ayurvedan harjoittaminen kiellettiin Intiassa kruunun toimesta, ja siitä tuli salassa harjoitettavaa köyhän miehen lääketiedettä. Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 ayurveda laillistettiin jälleen ja pikkuhiljaa sen hyötyihin ja tietoihin on alettu herätä myös muualla maailmassa. Intiassa ayurveda on terveysministeriön alaista lääketiedettä ja sitä opetetaan valtion ylläpitämissä yliopistoissa. Suomessakin voi nykyään opiskella ayurvedakonsultiksi Ayurveda-instituutissa. (Tämä oli toinen koulutus, jota kovasti harkitsin, mutta fytoterapeutin opinnot tuntuivat kuitenkin vielä enemmän omalle ja kokonaisuutena paljon laajemmalle. Ayurvedaa ehkä sitten niiden jälkeen!) Ayurveda mielletään helposti pelkäksi joogaksi ja golden milkin keittelyksi, mutta ayurvedinen lääketiede on valtavan laaja kokonaisuus sisältäen omat oppinsa esimerkiksi kirurgiasta ja farmakologiasta. Ayurvedassa ihmisen terveyttä hoidetaan kokonaisvaltaisesti, ennaltaehkäisevästi ja ylläpitävästi, ensisijaisena pyrkimyksenä pitää ihminen tasapainossa yksilöllisen ruokavalion ja elämäntapojen avulla, jotta sairauksia ja epätasapainotiloja ei pääsisi ikinä syntymäänkään. Esimerkiksi tästä (yhtenä kappaleen lähteenä toimineesta) blogista voi lukea lisää ayurvedan filosofiasta ja monesta muusta asiasta, mikäli aihe kiinnostaa enemmän 🙂

Koko viime syksyhän minulta kului etsien netistä sekä kirjoista ayurvedatietoutta ja tehden erilaisia kehotyyppitestejä. Ihmisen kehotyyppi eli dosha voi olla vata, pitta, kapha tai jokin näiden yhdistelmä. Nettitesteillä voi saada suuntaa antavan arvion omasta doshastaan, mutta varman määrityksen voi tehdä vain asiaa opiskellut ayurvedalääkäri tai -konsultti, joten aloin tutkia minne voisin itse päästä konsultaatioon. Kun saa tietää oman kehotyyppinsä ja mistä epätasapainotiloista mahdolliset terveysongelmat johtuvat, voi alkaa noudattaa oikeanlaista ruokavaliota ja elämäntapaa. Siinä missä länsimainen lääketiede niin usein tarjoaa laksatiivia ummetukseen tai rauhoittavia ahdistuneelle, hoitaa ayurveda ihmistä kokonaisvaltaisesti pelkkien oireiden vaimentamisen sijaan. Ayurveda ottaa huomioon myös vuodenaikojen vaihtumisen vaikutuksen kehossa, mikä tällaiselle kaamosmasentujalle tuntuu tietenkin hirmuisen järkevältä. Kuinka moni meistä ei huomaa olossaan mitään muutoksia esimerkiksi lämpötilan ja valon määrän muuttuessa?

Melkein kaikki ayurvedakonsultaatioita tekevät toimijat tuntuvat vaikuttavan pääkaupunkiseudulla, eikä julkisilla siellä kikkaileminen tuntunut erityisen mielekkäältä vaihtoehdolta kun en Helsinkiä juurikaan tunne. Ilokseni kuitenkin huomasin, että kolmannen polven ayurvedalääkäri Pardaman Sharman pitämä vastaanotto Surya hyvinvointikeskuksessa onkin oikein helpon ja halvan matkan päässä myös autottomalle: Huruttelin vain muutaman euron Onnibussilla kotoa Helsinkiin ja kävelin pari korttelia Kampista Arkadiankadulle. Perillä! Ensikertalaiselle varataan tunnin vastaanottoaika, jotta lääkäri ehtii rauhassa sekä määrittää kehotyypin että kehon sen hetkisen (epä)tasapainotilanteen. Tutkimukseen kuuluu rannepulssin tunnustelu, kielen ja käsien tutkiminen sekä haastattelu. Tuntui aika hämmentävältä, kun minua koskaan tapaamaton ihminen yhtäkkiä osasi kysyä juuri niistä oikeista vaivoista vain muutaman minuutin tapaamisen perusteella! Ja hän nimenomaan kysyi minulta kärsinkö siitä ja tästä ennenkuin ehdin itse mitään kertoa, koska kehotyyppini tunnistettuaan hän osasi niitä oikein arvella. Hämmentävästi tuli sellainen fiilis, kuin olisi käynyt selvänäkijällä.

Kaikkiaan vastaanottokäynnistä jäi suorastaan pyörryttävän onnekas olotila, tunsin todella tulleeni kuulluksi ja yksilöllisesti kohdatuksi. Pardaman oli todella sympaattinen ja mukava ihminen, ja hän kertoi rauhallisesti ayurvedan perusasioista käynnin aluksi, joten vastaanotolle voi kyllä mennä ayurvedaa etukäteen tutkimattakin. Minun kehotyypikseni varmistui vata, kuten olin jo osannut arvellakin. Vata on ilmaelementin hallitsema kevyt, liikkuva ja kylmä dosha, jonka epätasapainoisuus ilmenee usein palelemisena, ahdistuneisuutena, ummetuksena ja ilmavaivoina, unihäiriöinä ja huonona keskittymiskykynä. Vatatyypin ihmisten tulisi tasapainossa pysyäkseen esimerkiksi syödä lämmintä, öljyistä, kypsää ja hyvin sulavaa ruokaa, pitää itsensä lämpimänä sekä päivärutiininsa säännöllisenä Ja miten elelinkään minä? Vailla minkään näköistä päivärytmiä. Yövuoroeväinä vihersmoothieita ja salaatteja, aamupalaksi kylmää chiapuuroa tai pelkkä kahvi. Ostoskorissa useimmiten lehti-, parsa- ja kukkakaalia, eli kaikkea huonosti sulavaa, mitä vatalle vähiten suositellaan. Söin siis paljon kaikkea terveellistä, mutta itselleni valitettavasti täysin epäsopivaa ruokaa.

Pidän ayurvedassa ehkä eniten siitä, miten järkevää kaikki on. Olen niin vata kuin vain olla ja voi: Minun on aina kylmä, joten tietenkin on fiksua syödä lämmintä ja lämmittävillä mausteilla maustettua ruokaa kylmien salaattien ja smoothieiden sijaan. Miksi en ollut ikinä tullut ajatelleeksi tätä? Ruoansulatukseni on laiska, joten tottakai minun kannattaa syödä mahdollisimman helposti sulavaa ja valmiiksi mahalleni helppoa ruokaa. Olen pieniruokainen ja unohdan usein syödä, joten minun on tärkeää huolehtia ravintoni olevan tarpeeksi energiapitoista ja täyttävää välttääkseni nälkäkiukut ja turhat epäterveelliset mieliteot. Verenpaineeni on tosi alhainen, joten minun pitää tarkkailla että syön tarpeeksi suolaa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! Pittalla ja kaphalla taas on omat tyypilliset ongelmansa, joten heille suositellaan aivan omanlaisiaan ruokavalioita. Kauneusbloggaaja Katja Kokko kirjoitti jokin aika sitten käyneensä myös Pardaman Sharman vastaanotolla, ja hänen kehotyyppinsä on tulinen pitta. Minulle esimerkiksi suositeltiin aamuisin lämmintä sitruuna-suolavettä ruoansulatuksen tehostamiseksi, mutta Kokolta se taas nimenomaan kiellettiin. Minä olen aina ajatellut, että mahdollisimman paljon vihreää ja raakaa ravintoa sisältää ruokavalion on se tervellisin, mutta se ei vain ollutkaan juuri minun kehotyypilleni sopiva vaihtoehto. Raskaammalle kapha-doshalle kitkerät lehtivihreät taas ovat erityisen hyvästä.

Omassa työssäni ikääntyneiden hoitajana koen aina tärkeimmäksi ohjenuorakseni sen, että jokaista ihmistä pitää hoitaa ja kuulla yksilönä. Kun joku on yöllä levoton, ei minun ratkaisuni ole samoin tein antaa rauhoittavaa lääkettä, vaan asukkaat tuntiessani tiedän kuka rauhoittuu juttelemalla, kuka lämpimällä ruoalla, kuka konjakkipaukulla. Ja entäs jos joku vain on tottunut elämään yörytmissä, onko se asia todella oleellista muuttaa eläkepäivien lopulla? Ihmisiä, oli kyse vanhuksista tai kenestä vain, ei pidä kohdella tasapäisenä massana. Tätä pidän länsimaisen lääketieteen yleisenä ongelmana: Yleistyksiä yksilöiden sijaan. Itse koin tämän esimerkiksi rampatessani eri lääkäreillä iho-ongelmieni vuoksi, ja miten monta tarinaa onkaan selittämättömistä vatsavaivoista, joihin on löytynyt lopulta apu yksilöllistä ruokavaliota kokeillen lääkäreiden vastaväitteistä huolimatta? Tottakai on usein tilanteita joissa vaaditaan myös lääkityksiä ja ne ovat omassa työssänikin välillä korvaamaton apu, mutta itse en pidä lääkehoitoa aina ensisijaisena vastauksena, myöskään omien ongelmieni kohdalla. Kirjoitin täällä tammikuussa ahdistuneisuudestani ja oikeanlaisella ruokavaliolla, riittävällä levolla, päivärytmillä, joogalla ja muilla saamillani ohjeilla tullaan vaikuttamaan positiivisesti myös siihen. Lisäksi minulla on nyt käytössä yrtti nimeltä ashwagandha. 

Mielestäni on ihanaa, että jokaisella meistä on vapaus valita miten itseään tahtoo hoitaa. Minä olen aina ollut sellainen, että menen lääkäriin vasta pää kainalossa ja etsin mieluummin ensin vastauksia luonnosta, elämäntavoista ja ravinnosta.

Sain vastaanotolta valtavan määrän erilaisia ohjeita, enkä todellakaan ole jaksanut, pystynyt tai ehtinyt ottaa kaikkia hyviä neuvoja käyttööni. Päätin aloittaa aluksi vain muutamasta asiasta, jotta en mahdottoman suuriin muutoksiin turhautuneena hylkäisi koko hommaa: Aloitan nyt aina arkipäivät sillä lämpimällä sitruuna-suolavedellä ja syömällä tukevan, mieluiten lämpimän aamiaisen. Evääksi otan salaattien sijaan keittoa tai muuta lämmintä ruokaa, tällä viikolla kasvismakaronilaatikkoa. En enää juo kylmää vettä vaan kaadan aina vedenkeittimestä hiukan kuumaa sekaan lämmittämään. Juon paljon vataa tasapainottavia yrttiteitä, kahvista olinkin ehtinyt luopua jo vuodenvaihteessa. Olen alkanut lisätä ruokiin gheetä tai seesamiöljyä sekä enemmän suolaa. Kehoa kylmentävät ja kuivattavat viherjauheet ja -smoothiet ovat nyt tauolla ja niiden sijaan teen makeita hedelmäsmoothieita, joihin lisään siemeniä ja pähkinöitä.

Opeteltavaa on ihan mielettömästi sillä kuten sanottu, ajatukset terveellisestä ja minulle sopivasta ruokavaliosta menivät entiseen nähden ihan uusiksi. Sain Pardamanin vastaanotolta mukaani kunnon nivaskan ohjeistuksia ja esimerkiksi listaukset vatalle sopivista hedelmistä, vihanneksista, maitotuotteista, palkokasveista ja niin edelleen. Yksittäisiä ruoka-aineita ei kannata liiaksi kytätä vaan katsoa ateriaa aina kokonaisuutena, mutta jos lempiruokani ennen oli vaikka kidneypapuja ja parsa- sekä kukkakaalia sisältävä kasvisgratiini, niin siitä löytyy jo aika paljon muutettavaa. Sen sijaan lempparikiinalaistani syön edelleen hyvillä mielin sillä riisistä, tofusta ja öljyisestä kastikkeesta muodostuva kokonaisuus on ihan jees, vaikka se muutaman parsakaalinkukinnon sisältääkin.

En siis pyri syömään täydellisesti saati tarkkailemaan jokaista suupalaani: En todellakaan halua tehdä tästä elämäntapamuutoksesta mitään uutta stressinaihetta, koska pointtina olisi enemmänkin se negatiivisen stressin ja suorittamisen poistaminen elämästä. Enkä ole luopunut herkuista tai viinistä vaan juhlat ovat edelleen juhlia. Tosin varmaan moni muukin on huomannut, että krapuloista tulee sitä pahempia mitä terveellisemmin muutoin elää eikä roskaruokakaan sula kuin ennen.. Viekoittelevan koukuttava on siis hyvinvoinnin tie! Vietimme viikonloppuna muruseni synttäreitä pilkkuun asti Klubilla tanssien, ja vieläkin on takaraivossa sellainen tuntu, että tietää jossain olleensa ja Mäkin kautta kotiin tulleensa. Ja ai että maistui marjoilla höystetty kaurapuuro hyvältä taas maanantai-aamuna. Joogamattokin suorastaan huusi nimeäni! Tasapainoa kaikkeen, niin sen olla pitää.