Eteinen ja takkahuone

Hiiiiiiiiiii tervetuloa tirkistelemään, nyt on kotipostausten aika! Viimeisetkin huonekalut saatiin uusille paikoilleen uudenvuoden bileitä edeltävänä iltana, eli yhtään ei mennyt tiukille. Tässä ekassa postauksessa kuvia eteisestä ja takkahuoneesta (eli entisestä olohuoneesta). Hiukan on eri näköistä kuin edellisissä kuvissa..

Pirttiimme saavutaan sisään pikkuruisesta tuulikaapista tuosta portaiden vierestä. Eteisen oven eteen ripustettiin tosiaan pakkasten vuoksi verhot pitämään tuulet paremmin oven takana kaappinsa puolella, lauhkeammilla keleillä ne voi taas nostaa pois. Edelliset asukkaat olivat maalanneet tuon portaikon seinät vaaleansiniseksi, ja koska en jaksa ryhtyä maalaamaan tuolta ei-niin-tippaakaan-mieliväriäni piiloon olen päättänyt ainakin toistaiseksi mukautua siihen laittamalla rappuihin sinisävyiset isoisoäitini kutomat räsymatot. Tuulikaapin verhot olivat alunperin entisessä ruokasalissa, mutta nythän ne sopivat värimaailmaltaan tuohon oikein passelisti. (Oikeasti täällä sopii mikä vain minkä vain kanssa, koska kaikki on niin kirjavaa joka puolella.)

Yksi lempparijuttuni tämän sisustusvillityksen myötä oli keksintö hyödyntää tuo portaiden alle jäävä tila uudella tavalla: Ennen siellä oli koirien peti, mutta nyt ostimme Ikeasta tuollaisen kapean ja korkean pyykkitelineen joka mahtui juuri passelisti tuonne rappujen alle piiloon. Ei enää siipiään levittelevää pyykkitelinettä keskellä olohuonetta, jipii! Kuvan vasemmassa reunassa näkyvät valkoiset ovet kätkevät taakseen sulakekaapin ja niiden vieressä näkyy aukinaisena kylppärin ovi. Kylppäriremppaa on suunniteltu ensi kesälle.

Eteisen ovelta etuvasemmalle katsottaessa on meidän ihana varaava takkamme. Aika rakas ystävä, takasta hehkuva lämpö on jotenkin vain niin paljon suloisempaa kuin sähkön tuottama. Takkaa vastapäätä oli ennen tietokonepöytä ja olkkarin iso levitettävä sohva. Halusin kuitenkin olohuoneen muuttavan enemmän omaan rauhaansa talon perälle, joten eteisen viereen muodostui nykyinen musikaalinen takkahuone. Erittäin hallitseva sisustuselementti meillä on nuo tyttöjen rakkaat Ikea-rotat, joita vaeltelee pitkin nurkkia huoneessa kuin huoneessa. 

Vaihtuvat kirjastonkirjapinot pitävät majaansa milloin missäkin, usein tuossa pianon päällä. Puusohvan saimme talon edellisiltä asukkailta ja sen päällisenä oleva kukkakangas on isomummuni entinen keittiöverho. Meillä on yleensä lattiassa ainoastaan räsymatot, mutta nyt on levitetty kaikki nuo tutuilta saadut sekalaiset matot varpahia kylmältä suojelemaan. Kesäksi taidan kerätä taas kaikki matot pois niin siivoaminen on helpompaa, kun koirat kulkevat avonaisesta ovesta ees taas hiekkaa mukanaan kantaen.

Koirien kuormalavapeti oli aluksi yläkerrassa, sitten se muutti portaiden alle ja nyt tuonne takkahuoneen nurkkaan. Kamalasti se vie tilaa, mutta kyllä nuo niin petiään rakastavat, että ei sitä enää pienempäänkään voi vaihtaa. Ja onneksi se on sievä. Tonin Metallica-juliste on mielestäni mainio keltaista seinää vasten. Minä olen ehdottomasti se sisustamisesta sata kertaa kiinnostuneempi osapuoli, mutta kovasti tahdon, että talo näyttäisi meidän molempien asumukselta eikä vain minun hippipesäkkeeltäni.

Äkkiseltään kun katselen niin takkahuoneessa ei ole juurikaan mitään uutena varta vasten tönöämme varten ostettua. Kirjoituspöytä on Torista, sen tuoli ja oranssit verhot Fidasta, puusohvasta jo kerroinkin, piano on Huutonetistä ja matot tuttujen vanhoja. Koirien pedin pehmusteet on koottu vanhoista sohvatyynyistä ja päiväpeitosta. Tuo Hanna Werningin suunnittelema keltainen tapetti on ehdottomasti lempparini kaikista talomme tapeteista, ihana rakas aurinkoseinä. 

Seuraavaksi kuvailen uutta olohuonetta eli entistä ruokasalia, ja ennakkovaroituksena kerrottakoon, että sieltä löytyy vielä enemmän väriä kuin näissä kuvissa 😉