Heränneitä

kiinalainen lääketiede.jpg

Olen huomannut, että syömiseni, juomiseni, nukkumiseni ja liikkumiseni vaikuttavat nykyään olooni paljon enemmän kuin viisi, saati kymmenen vuotta sitten. Pelkällä pitsalla ja muutaman tunnin yöunilla ei voi enää elää. Uskon, että länsimainen kaupallisten tahojen tarjoama ja mainostama elämäntyyli sairastuttaa ihmisiä. Uskon, että sairauksia ja henkistä pahoinvointia kannattaisi ennemmin ehkäistä kuin hoitaa. Uskon, että mieli ja keho ovat erittäin vahvassa yhteydessä toisiinsa. Uskon, että on olemassa parempia energianlähteitä kuin rasvaton maito, margariini, ruisleipä ja peruna. Näistä syistä olen kiinnostunut esimerkiksi joogasta ja ayurvedasta aina vain enemmän, ja mietin ravitsemustani ja elämänrytmiäni entistä tarkemmin.

Lähden yhdeksänä kertana kymmenestä pois kotoa katsomatta ensin peiliin. Voin hyvin mennä pyjamahousuissa lähikauppaan. Saatan myös ostaa tilipäivänä sadalla eurolla luonnonkosmetiikkaa ja käyttää joinain iltoina tunnin niiden kanssa läträämiseen. Tuijottaa naamaani peilistä ja tökkiä punoittaviin kohtiin tehoseerumia. Ahdistua alkavista rypyistä ja unohtaa ne sitten kuukaudeksi. 

mossa madara lavera.jpg

En usko, että pelkistä superfoodeista tai ihannevartalosta bloggaavan ihmisen elämä ei sisällä mitään muuta kiinnostavaa kuin nämä aiheet. Ihmissuhteet ja elämänkatsomus ovat yleensä niin intiimejä asioita, että vaikka ne olisivatkin tärkeintä elämässä, ei niitä tahdo jakaa julkisesti. Niin kauan, kun kukaan ei yritä tuputtaa omaa elämäntyyliään sinä ainoana oikeana tai yritä vahingoittaa muita, en jaksa ärsyyntyä omastani poikkeavaa kauneus- tai terveysihannetta hehkuttavista jutuista ja mennä halkomaan hiuksia kenenkään kommenttiboksiin. En ymmärrä, miten jotkut jaksavat nähdä niin paljon vaivaa ja kuluttaa energiaansa pahoittamalla mielensä muiden tekemisistä ja valinnoista. Tai kirjoituksista. Tai vatsalihaspotreteista tai selfieillä kuvitetuista postauksista. En minäkään niiden tarkoitusta tai hienoutta ymmärrä, enkä pidä niitä kiinnostavina, mutta eihän minun tarvitsekaan. 

En ole vuosikausiin halunnut syödä kokonaista suklaalevyä tai pussillista sipsiä kerralla, ne voivat lojua pöydälläni viikkotolkulla. Syön harvoin itseäni ähkyyn, koska inhoan sitä olotilaa. Ajattelen, että sekä herkuttelussa että terveellisyyden tavoittelussa kohtuullisuus ja oman kehon yksilöllisyyden muistaminen on tärkeää. Ehdottomuus suuntaan tai toiseen olisi minulle pahasta. Toisille karkkipäivässä pitäytyminen on ainoa toimiva ratkaisu. (Minä söin tänään aamupalaksi pari kourallista cheeseballseja ja iltapalaksi lehtikaalismoothien.) 

nöö.jpg

Minulla on vahva hoivavietti jonka suuntaan läheisiini, koiriini ja työhöni. En halua lapsia, en ole ikinä halunnut. Lapsena leikkiessäkin olin nukeille aina sisko enkä äiti (taisin jo silloin tykätä pikkusiskostani ihan ylipaljon). Vauvan huuto on ärsyttävin ääni jonka tiedän. En koe olevani yhtään vähemmän nainen, vaikken halua äidiksi.

Olen monissa asioissa mitä tyttömäisin tyttö, mutten koe, että minua olisi ikinä tieten tahtoen kasvatettu siihen tai yritetty sulloa lapsena mihinkään muottiin. Silloin sitä taidettiin kutsua maalaisjärjeksi sukupuolineutraalin kasvatuksen sijaan. Pienenä leikin yhtälailla pikkuautoilla kuin barbieillakin, ja juoksin pää kolmantena jalkana metsissä rakentelemassa majoja ja kiipeilemässä puihin. Pukeuduin sekä siniseen että vaaleanpunaiseen. Seiskaluokalla leikkasin hiukseni siiliksi ja olin koulun ainoa sähkökitaratunneilla käyvä tyttö. En muista, että minulta olisi ikinä kielletty mitään tyttöyteen vetoamalla.

siso.jpg

Tällaisia ajatuksenpätkiä on herännyt viime aikoina internetin syövereissä pyöriessä.

Rakastan yhä enemmän wiccojen kultaista lausetta un ye harm none do as ye will.

Kommentit (11)
  1. Oot hieno ♥

    1. Tirskis, kiitos, yritän 🙂 En aina onnistu, mutta yritän. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *