Herneksiä

Joku kurja kakkapää oli nakertanut kaikki lehti- ja kukkakaalien taimet, mutta tilliä ja persiljaa riittää yllinkyllin, ja tällä viikolla huomasin kasvilootassani jotakin aivan uskomattoman upeaa: HERNEENPALKOJA! I DID IT! Jestas mikä viherpeukalo! 

Ensi kesänä laitan ainakin kuusi laatikollista pelkkiä herneitä kasvamaan, sillä ne ovat kaikista ihanista kesäherkuista se kaikkein eniten lemppariasia. Joskus pienenä olin äitin kanssa torilla ja hän osti sieltä kolmen litran pussin herneitä. Kotona riensin takapihalle pussin kanssa herkuttelemaan, ja ennenkuin pikkusisko kerkesi saapua sisältä osingoille, oli kaikki palot jo revitty auki ja hernekset mukavasti minun mahassani. Tästä seurasi huuto ja parku, sillä armas sisarkin pitää herneistä. (Sori Julia. Saat maistaa korvaukseksi yhden palon meidän penkistä.)

Oman kasvimaan kesäkeitto taitaa jäädä haaveeksi vielä tänä vuonna, mutta kyllä tuolta sentään jotakin iloa on irti saatu! Onhan se nyt aika hienoa kävellä puolialasti aamulla omaan pihaan pyllistelemään omien rehujen ääreen ja napsimaan omaa ruohosipulia penkistä munakkaan mausteeksi. Hei vaan ohikulkijat! Oma tontti, en jaksa välittää katseistanne!