Hyvä mieli, check

15403107_902091449893374_492225547_n.jpg

Kuten varsinkin Instagramistani on tullut ilmi: Kylvin marraskuun ajan kaikessa epäterveellisessä. Hesburgerin mättöaterioissa, irtokarkeissa, sipsidippiähkyissä ja siidereissä. Kehittävintä ajankuluani kotona oli katsoa Viaplaysta Greyn anatomiaa tai Netflixistä Gilmoren tyttöjä tuntitolkulla kunnes raahauduin sänkyyn. Saat syödä mitä vaan ja muhjua sohvalla kaiken vapaa-ajan, kunhan vaan jotenkin jaksat tämän kuun yli, sanoin minä itselleni. Nouset sitten taas myöhemmin ja teet jotain järkevää. Kunhan nyt vaan jaksat. Loskainen joulukuun edeltäjä on aina päälleni hankala tapaus: Haluaisin nukkua noin kaksikymmentä tuntia vuorokaudesta, nousta hetkeksi syömään ja mennä sitten takaisin peiton alle. Yleensä yritän syödä omalla tyylilläni fiksusti ja kasvispainotteisesti silloinkin kun ei välttämättä huvittaisikaan – leviä ja pähkinöitä sisältävä smoothie kun ei tosiaan ole makunsa puolesta mikään lempiasia välipalaksi, mutta tiedän, että se auttaa minua jaksamaan yövuoron läpi paljon paremmin kuin sokerijukurtti tai pari palaa leipää. Viime aikoina kasvissosekeitot ja vihersmoothiet kuitenkin korvautuivat töissäkin nuudeleilla ja noutoruoalla. Terveellinen elämä olisi tietenkin ihan omiaan juuri silloin kun mieli on maassa, mutta minusta ei vaan ole siihen.

Mutta nyt muhjuinen marraskuu on selätetty ja tekee mieli ryhdistäytyä. Rakastan tätä fiilistä! Kun on tarpeeksi kauan surkutellut kaamosmasennustaan ja energiattomuuttaan, potenut vähän flunssaa ja uusia iho-ongelmia, käpertynyt viltteihin ja kiukutellut ihan naurettavan paljon ihan naurettavista asioista, niin on aika mahtavaa huomata miten ei tarvitse lopulta väkisin potkia itseään takaisin rutiinien pariin vaan ihan oikeasti haluaa tsempata taas. Niin tuttua joka vuosi. Selkeä ensi-oire tälle fiiliksen kohoamiselle oli tänä talvena tuo tönömme kanssa iskenyt sisustushulluus, ja samaa kyytiä jatkoin siitä tuttua rataa oman itseni pariin ja tilasin black fridayna ekokaupoista koko talven varastolliset luonnonkosmetiikkaa, smoothieaineita ja muita hippien metkuja. Ängin eilen aamukahviini kolmea eri superfoodia ja ajattelin, että on oikeastaan ihan kivaa että ennen joulua on tiedossa tosi paljon töitä, koska silloin on helpompi pitää kiinni terveellisestä syömisestä ja unirytmistäTahdon taas olla pirteä, surautella paljon vihersmoothieita ja pitää itsestäni huolta! Yläkerran toisen huoneen nurkkaan on rakenteilla pienoinen joogastudio ja kirpputorilta löytyi yhteensä kahdellakympillä neljä paksua villapaitaa sekä pränikät Kuoma-saappaat, joten ulkoilmaa sekä viilentyvää kotia vastaankin on taas aseita.

Tahdon metsään, tahdon hörhöillä, tahdon olla minä eikä jokin mutruinen mytty pirtin nurkassa.

Sain Ruohonjuuresta testattavakseni Puhdistamon nokkosuutetta (oumaigaad ilmaistuote blogin kautta!) ja sen sekä ashwagandhan ja pakurikäävän lisäämisen vaikutus keittiön käyttöpurnukkavalikoimaan on nyt testauksen alla. Tuleeko minusta kuin uusi ihminen? Tähän mennessä voin kertoa positiivisena asiana sen, että mikään kokeilemani ei maistu syömäkelvottoman pahalle. Nokkonen on ollut aiemminkin käytössä ihan itse kerättynä, mutta ashwagandha ja pakuri ovat aivan uusia tuttavia. Myös kurkuma on kiinnostanut jo tosi pitkään, joten mustana perjantaina ostoskoriini päätyi myös kurkumalattejauhe. Raportoin kaikkien vaikutuksista tai vaikuttamattomuuksista hiukan pidemmän testijakson jälkeen!  Matcha-jauhetta halusin ehdottomasti ostaa huomattuani sitä sisältävän teesekoituksen olevan oikein mainio virkistys yövuoroihin, joten sitä uskallan suositella jo nyt, jos kaipaa esimerkiksi kahvin tilalle jotain muuta potkua. Ja tuo Pukka piparminttu-lakritsitee vaan on parasta just nyt.

15328161_902029813232871_2064580623_n.jpg

15301276_902030319899487_1806612691_n.jpg

Vapaat viikonloput ovat sen verran harvassa, että ne on usein pitkälle etukäteen suunniteltu täyteen jotain kivaa ohjelmaa. Oi niitä aikoja, kun kavereiden kanssa tavattiin ihan milloin vain ilman kalentereiden pläräämisiä.. Pari viikkoa sitten käytiin piiiiiitkästä aikaa Helsingin reissulla tapaamassa rakkaita ystäviä. Ihan parasta päästä välillä pois kotoa yöksi! Vietimme iltaa muunmuassa Naughty BRGRin ja Trivial Pursuitin merkeissä, ja vaikka lähdimme matkaan jo lauantaina heti herättyämme, kului aika huipussa seurassa jälleen liian nopeasti.

Viime vapailla juhlittiin sekä ihanan toverin kolmekymppisiä että työpaikan pikkujouluja (molemmissa lällätin esiintymisjännitykselleni ja lauloin sekä soitin kitaraa muille ihan ite!) Yhden ystävän kanssa päivitettiin kuulumiset perinteisellä sushilounaalla Sakurassa. Lauantaina käytiin Tonin kanssa treffeilemässä Mokoman akustisella keikalla TTT-Klubilla, ja siellä tirskahti tietenkin itku ku oli vaan niin mieletöntä! Ne laulo heti alkuun sen meijän rakkauslässynlää-laulun mitä me joskus silloin alkuaikoina ihan ällösöpöinä fiilisteltiin. Tuitui. Ei hoksattu varata mistään pöytää illallista varten ja pikkujouluruuhkan vuoksi meidät käännytettiin kaikilta ovilta, mutta ihan hyvää se pussikalja ja Jalliksen kebabkin oli oikeassa seurassa. 

Ällösöpöily se vaan on parasta. Ja ystävät. Ei olisi tullut mitään marraskuusta, eikä yhtään mistään muustakaan kuusta ilman kaikkia rakkaita ihmisiä.

15310636_901962793239573_472543367_n.jpg

15401371_902039286565257_251110223_n.jpg

15171088_10155545514254126_2982703445292834178_n.jpg

15232072_895169847252201_4059408809541579750_n.jpg

s.jpg

15283971_899166400185879_845547881863495921_n.jpg

 Onko muilla sama ongelma, että jokaisessa itsestä löytyvässä kuvassa pönötetään joku alkoholijuoma kädessä? En oikeastaan ikinä ota kuvia vartavasten blogia varten, vaan tänne päätyvät ne samat hetkessä napatut otokset kuin Facebookiin tai Instagramiinkin. Ja sellaista se on: kun olen baarissa tai bileissä niin ei siellä pillimehuja yleensä nautita. Ja kun keittelen kotona terveellisiä yrttijuomia tai imeksin vehreitä smoothieita töissä yön pimeinä tunteina, niin kukaan ei ole ottamassa minusta kuvia!  (Toni ottaa jos pyydän mutta se tuhahtelee samalla siihen malliin kuin olisin jotenkin höperö.) 

Juuri nyt on meneillään viimeinen seitsemän yövuoron rykäisy tältä erää ja seuraavasta työvuorolistasta alkaen alan tehdä hiukan pienempää työaikaa 3-5n yön putkissa, mikä varmasti vaikuttaa kaikkeen olemiseen erittäin positiivisesti. Pakko myöntää, että varsinkin pimeään aikaan tämä yötyö verottaa niin hitosti, että ihan täysillä tuntimäärillä sitä ei vain jaksa tehdä – tai jaksaa, muttei jaksa mitään muuta lisäksi. Kesällä saman homman kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaan kävin pitkillä kävelyillä ennen töitä ja energiaa riitti vartin hikijumppaankin joka päivä. Pimeään aikaan on vain oltava itselleen armollisempi. Seuraaville vapaapäiville olisi tiedossa pitkästä aikaa yökyläreissu maalle Mummulaan <3 Odotan erityisen kovasti metsäretkeä isovanhempien rakentamalle laavulle. Matkat Onnibussilla Lempäälästä Parkanoon ja rautateitse takaisin päin tulivat maksamaan minulta ja pikkusiskoltani yhteenä 29euroa, joten aika halvalla pääsee kyllä reissuun, kun varaa liput ajoissa! 

Tänne kuuluu siis aika hyvää, mutta mites muut kaamosmasentujat, alkaako helpottaa?

Kommentit (8)
  1. Alkaa! Itselläkin pari vikaa marraskuun viikkoa tuntuivat ihan vetämättömiltä, olisin voinut vain nukkua ja kropalleni tärkeä liikunta jäi todella minimiin, josta sitten kipujen ja jumitusten muodossa kärsin edelleen. Nyt jo helpottaa, onneksi! 🙂

    1. No hyvä että sielläkin! 🙂 Uni okön todellakin maittanut viime aikoina.

      Mää oon hirveen huono liikkumaan ulkona jos sää ei ole juuri passeli, vaikka pukeutusmiskysymyshän sekin olisi.. Mutta nyt kyllä skarppaan siinäkin! 

  2. Ihana kuulla siusta (kerkesin jo kaipailla 😀 ) ja etenkin näin hyvissä merkeissä! ^_^

    Minä puolestani taidan täällä vasta valmistautua ankeuden ja muun kökön mahalaskuun, plörgh. Onneksi kaikkea kivaa meneillään ja tulossa, vaikkei pää ihan täysillä just nyt käykkään nii ei ehkä ihan syvyyksiin humpsahdakaan vaikka veto onki vähissä. 🙂

    1. Ihana sinä kun kaipasit! <3 Kyllä mää täältä taas möngin esiin 🙂 

      Höh, menee sitten ihan eri sykleissä meillä nämä mahalaskut :/ Mut sulla on onneks tulossa se reissuki, juuri mietin sua eilen ku pohdin miten kiva ois iteki lähteä yksin jonnekin! Ja joulupäissään pyöriminenkin varmaan helpottaa 😉

      Ja lisäksi on kyllä tärkeää sitten vaan antautua oloille hetkeksi jos siltä tuntuu, ainakin mulle. Yleensä oon yrittänyt vääntää viimeiseen asti kaikkea ja tuntenut huonoa omaatuntoa kun ei jaksaisi, mutta tänä syksynä tää kaikki meni ehkä vähän tavallista nopeammin ohi kun annoin itseni rauhassa potea? Toki mulla kaikki riippuu säästäkin hirveän paljon, rakastan lunta ja mitä enemmän ja aiemmin sitä on, sitä helpommin valaistuu mielikin 🙂 Kun sitten taas mun ystävä on sitä paremmalla tuulella mitä kauemmin jatkuu loskakeli, koska hän vihaa pakkasta.. 😀 

      1. Juu lauantaina on lähtö. Olen kauhuissani! :’D

        Se on totta, että tavallaan luontoaan vastaan on turha taistella ja sitä pitäisi pystyä kuuntelemaan omaa oloaan ja toimia sen mukaisesti. Valitettavasti maailma ympärillä ei vaan pyöri sen mun oloni mukaisesti 😀 Olen minäkin jättäytynyt tuollaiseen sun kuvailemaan marraskuutilaan, mutta sitten siitä seuraa syyllisyydentunteita ja plääh, soppa on valmis. No mutta, elämäähän tämä eikä pääkoppaansa voi valita.

        Meillä on tällä hetkellä pakkasta -15 ja toissayönä satoi lunta aivan tolkuttomasti. Täällä siis on juuri nyt niin jouluisen näköistä kuin voi olla. Pakkasesta en pidä minäkään, mutta kaunistahan tämä on, myönnän. En minä loskakakkakökkösäitäkään tahdo, sitä kun pimeys nielee kaiken, mutta oman liikkumisen kannalta pienempi pakkanen riittäs eikä luntakaan kiitos kun vain valoksi asti. Kuuleeko luontoäiti, hä? 😀

        1. Ai että kun pyörisikin 😀 En kävisi syksyisin töissä lainkaan ja palkkaisin taloudenhoitajan! Ah se olisi ihanaa. Onneksi mulla ei töiden ja koirien lisäksi lopulta oo mitään muuta pakollista huolehdittavaa, niin sen yhden kuukauden pystyi olemaan sotkun keskellä noutoruoan turvin 😀 Mutta jos sellainen nyhjötys vaan pahentaa oloa niin eihän sekään hyvästä ole, pääkoppansa jokaisella <3

          Ja joo ei sitä pakkasta ja lunta tarvii todellakaan loputtomiin asti olla, kunhan maa peittyy eikä oo suojalla. Meillä näkyy viäki nurmikko lumen läpi:/ Viikon sisään vaihtelee säät vesisateesta lumituiskuun.. Luontoäiti on kyllä vähä ihmeellisellä tuulella 😀

          Vitsi oon kyllä kade sun reissusta, Riika oli aivan ihana paikka <3 Täytät sitte heti reissun päällä Instan kaikilla kivoilla kuvilla?

          1. Hahaa, saman tekisin minä! Oikeastaan talvenkin työnteot vois skipata, kuka tuonne pakkaseen vääntäytyy jos ei ole pakko? Niin ja oikeastaan Suomen kesäki on kyllä nii lyhyt, että hukkaanhan se töissä menee. Jajaja. 😀

            Jos puhelimeni vaan toimii tuolla maailmalla (on jostain syystä joka kerralla temppuillut enemmän tai vähemmän) niin saatat tulla vielä katumaan pyyntöäsi… 😀 Luulenpa ettei blogikaan säästy matkahorinoilta, vaikka ens alkuun tänne siirtyessä suunnittelinkin perustavani oman blogin matkajutuille. Njää, ei jaksa. Samaan punaisen langan umpisolmuun vaan kaikki!

            1. Noniin äsken määki sit heräsin siihen et palelsi, pihalla tippunu -12.. Huh!

              Joo todellaki samaan solmuun vaan kaikki! Oot itte se sykkyräinen punainen lanka kuitenkin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *