Jouluhössötystä ja ekoressiä
Arkikuva 2/7 Perjantai. Aamuyö on ihan hyvää aikaa joulukorttipuuhille 🙂
Uujee, aion tehdä tästä vielä oikein jouluperinteen, ja askarrella joka vuosi jotkut älyvapaat kierrätysmateriaalikortit puolelle suvulle. Tämän päivän arkinen kuva on nappaistu viiden aikaan aamuyöllä, sohvalla Downton Abbeyn seurassa sormet paperiliimassa väkerrellen. Päivän valjettua eli pilkkopimeän laannuttua harmaahkoksi hämäryydeksi vaihdoin pöytään (sen edelleen silittämättömän) joulupöytäliinan ja kiedoin pönttöuuniparkaankin kultaköynnöksiä.
Olin kovasti aikeissa tehdä itse porkkanalaatikkoa pyhiksi, mutta nyt näyttää siltä, että kaupan valmislooda saa hoitaa homman. Sisustuskärpänen iski taas, enkä tiedä kerkeänkö sen puremaa potiessa keittiöön ainakaan ruoanlaittomielellä.. Epämääräinen diy-kodinhoitohuoneprojektini sen sijaan eteni tänään mainiosti! Jos vielä joskus on valoisaa, otan siitä myös kuvia todisteeksi. Kehnosti säilytystilaa omaavan alakertamme portaiden alle jäävään tilaan muodostui siis yhdistetty pukuhuone-vaatehuone-siivouskomero.
Tuo meidän pönttöuuni muuten toimii sähköllä, hö! Samassa huoneessa eli ruokasalissa on myös ilmalämpöpumppu, joten tuo pönttiksemme jäänee luomaan tunnelmaa vain ulkomuodollaan. Kiva kuitenkin, ettei sitä ole vallan poistettu, onhan se soma katsella. Elävää tulta voi sitten fiilistellä pirtin varaavan takan äärellä. Ensimmäisten sähkölaskujen fiilistely sen sijaan ei onnistu vaikka mikä olisi, ei ainakaan mitenkään positiivisella mielellä, vaan itsepä halusimme helposta kerrostalokaksiosta vanhaan puutaloon. Onneksi sähköpattereita on pumpun ansiosta tarvinnut toistaiseksi pitää päällä vain yläkerrassa. (Sanon muuten takastakin lämmittäessäni, että pidän sitä päällä. Koko suku nauraa minulle. Kaupunkilaishiiri muutti maalle, päivää vaan.)
Jos arkikuvaviikkoni teemana on hyvinvointi, niin tämän päivän turina olkoon omistettu stressittömyydelle. Askarteleminen on oikein pätevää mindfullness-puuhaa, ja sen ohessa järkeilin kauppalistaa ensi viikkoa sekä jouluvapaiden supermässäilyä varten. Eniten kiristelyä omassa päässä aiheuttaa useimmiten (aivan kuten MeNaiset tai Kodin kuvalehtikin varmasti osaisi ennustaa) kotityöt ja raha. Olen oikein kunnon stereotyyppinainen! Miten noloa. Sopimus torstaisesta viiniä ja standuppiapäivästä siivouspäivästä jaettuine hommineen on ollut todella hyvä keino eliminoimaan pirttihirmupersoonallisuuteni vierailuja.
Budjetoinnin lisäksi oman vibansa esimerkiksi ruokaostosten suunnitteluun tuo aivoissani salakavalasti kytevä hörhövaihde, joka pysyy yleensä melko tasaisessa käynnissä, mutta välillä pärähtää aivan ylikierroksille. EN MÄ VOI SYÖDÄ RIISIÄ SE TUHOAA SADEMETSÄT APUA ONKO NYT AVOKADOJEN SATOKAUSI VAI EI PITÄÄKÖ OSTAA SUOMALAISIA VAI ESPANJALAISIA TOMAATTEJA TALVELLA TÄSTÄ OIS OLLU VEGAANINENKIN VAIHTOEHTO UAAAAAAAAAAAAAAA. Useimmiten hedonisti-minä onnistuu tukkimaan hörhö-minän suuta sen verran, että pöydästä löytyy muutakin kuin kauramaitoon keitettyä lähikaurapuuroa luomuvoisilmällä. Maailma on lopultakin niin tuhoon tuomittu paikka, että yhden pienen takkupään teot eivät sitä pelasta. (Tuota hoen itselleni, kun körötän taksin kyydissä kotiin aamuneljältä juustokebabrulla kainalossa.) Valtaisan olemassaolostressin sijaan yritän valita edes joka toinen kerta paremmin kaikessa; ruokakaupassa, vaateostoksilla, pesuaineissa ja huvittelussa.
Kaikkein parasta ressinlievitystä on kuitenkin pötköttelevien koirien katseleminen. Näitä ei paljon ilmastonmuutokset ja valtamerten roskalautat napostele!
Arkikuvahaasteen ensimmäinen osa höpinöineen täällä.