Kahdeksan minuuttia

Tuijotin kelloa. Minuuttien kohdalle pitää vaihtua :30, sitten aloitan.

Joku ampui eilen Virginiassa kaksi toimittajaa suorassa lähetyksessä. Minua kuvottaa, vaikka kieltäydyn ajattelemasta itse tapahtumaa. Minua kuvottaa se, että ihmiset käyttävät aikaansa etsien tuota uutislähetyksen livevideota, tekevät viihdettä siitä, että suorassa lähetyksessä näkyi kuolemaa. Murha. Kaksoismurha. Antavat murhaajalle juuri sen, mitä hän halusikin: julkisuutta.

Minua kuvottaa, että nykyään on coolia sanoa, ettei mikään tunnu missään. Katsoa toinen toistaan järkyttävämpää väkivaltaa sisältäviä elokuvia ja sarjoja, pelata pelejä. Nynnyt herkistyvät. Etsitään elokuvia, joissa näytetyt teurastukset tapahtuvat oikeasti. Kyllä mä pystyn, mitä ny tosta. Milloin herkkyydestä tuli kirosana?

Minä olen luultavasti maailman pahin nynny.

Mietin, että pitääkö ihmisille tapahtua jotain henkilökohtaista hirveää, menetys, että he oppivat sanan empatia.

Minä olen ihan liian empaattinen useinkin. Itkin bussissa eräänä aamuna, kun luin, että minulle täysin tuntematon nainen, jonka Instagramia seuraan kivojen ruokakuvien vuoksi, oli saanut 14 vuoden epätoivoisen yrityksen jälkeen vauvan. Minä en pidä vauvoista, en lapsista, en halua niitä, mutta toisten onni tekee minut niin onnelliseksi että itken. Olen nynny

nynny

nynny

nynny

nynny

nynnyin.

Nykyään ei saisi olla. Vahvoja naisia ihaillaan. Tyttömäisyys on typerää. Sukupuolineutraalia sen olla pitää!

Ja minä olen typerä ja herkkä ja kuukautispäissäni ja itken koska ihmiset ovat rikkinäisiä ja surullisia. Ja luulevat, että normaali vartalo on sellainen, jossa vatsalihassikspäkki erottuu. Että normaali ruokavalio on sellainen, jonka jokainen ateria on punnittu ja kellontarkkuudella mitattu. Että edellisen, nollakokoa ihailleen anoreksiasukupolven sijaan nyt kasvaa fitnesspäiväkirjoja ihaileva ortoreksiasukupolvi.

Ahdistaa. Viimeinen minuutti alkoi. En halua julkaista tällaista nynnykirjoitusta.

Haluaisin rakastaa maailman terveeksi ja silti olen itsekin välillä niin ilkeä. Pahansuopa ihan tarkoituksella. Yritän luopua siitä. Olen mieluummin nynny. Empaattinen nössö.

Syökää hyvät ihmiset sitä pullaakin välillä. Ei joka päivä, mutta välillä.

:38

 

//Sen verran edittiä tänne loppuun, että tämä tajunnanvirrankirjoitus-ideahan tuli Sivulauseita-blogista. En tiedä miksi valitsin ajaksi 8 minuuttia. Tämän tekstin julkaiseminen tuntui vähän siltä, kuin olisi oksentanut yleisellä paikalla keskellä päivää.

Kommentit (7)
  1. miia / ketunkololla
    27.8.2015, 14:37

    Voi täällä on kanssa nynnyjen nynny ja Niiskuneiti. Nykyään kun on paljon puhetta erityisherkkyydestä, niin en viitsi edes testejä tai kyselyjä tehdä kun tiedän vastauksen sanomattakin. Samalla tuo on yksi vahvin puoleni, mutta välillä kyllä toivoisi olevansa hieman kovempikin. Hyviä puolia nämä nynnyydet kai on kuitenkin, kyllä tässä maailmassa sitä toistakin puolta on riittämiin. Pidän hyvinkin napakasti kyllä puoleni ja luonnettakin on, mutta voi hitsin hitsi kun jokaisen muiden tunteita ei tartteis aina läpikäydä niin vahvasti tai ylipäätä miettiä asioita etukäteen, jälkikäteen ja vielä uudestaan. Tykkäsin tästä kirjoituksesta 🙂

    1. Jep!! Mua on jotenkin ärsyttänyt koko erityisherkkyys-toitotus, koska en ymmärrä, miksi ihmisiä on koko ajan pakko luokitella lokeroon ja toiseen.. Joku on herkkä, joku ei, ei kai se diagnooseja vaadi?

      1. miia / ketunkololla
        28.8.2015, 17:02

        Niimpä, ei tuo todellakaan ole mikään uusi juttu, mutta ilmeisen must nyt sen löydyttyä. Luulen että herkkiä on ollut kuitenkin aina. Ei, ei , ei kai tuota tartte luulla vaan niinhän se on.

  2. Vahvuutta on pysyä pehmeänä. Nynnyys on hyvä juttu kuule <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *