Käpertelyä ja joulupäisyyttä

Viime päivät ovat olleet töiden lisäksi silkkaa käpertelyä. Maailma on pimeä, märkä ja paha. Minä tahdon elellä rauhassa omassa tönössämme, jonne mikään kurjuus ei ulotu. Kenties vastareaktiona sysisynkälle marraskuulle olen ensimmäistä kertaa elämässäni hurahtanut täysin joulumieliseksi. Joulupäissään, sitä minä olen. Tahdon koristaa kotimme ja pihamme amerikkatyylillä yltiöpäiseksi kimalluksen ja vilkkuvalojen mekaksi. Onneksi tärkeät asiat kuitenkin silpaisevat suurimman osan tilini saldosta tehden holtittoman shoppailun mahdottomaksi, joten sopu säilynee sekä naapureiden että kotoväen kesken. 

Vähän jotain pientä kuitenkin! Äitiltä saadut perinteiset kyntteliköt ikkunoihin tuikkimaan tervetulotoivotuksia kotiinpalaavalle. Pullea huopatonttu nököttämään pöydälle punaruukkuisen tulilatvan viereen. Vähän lisää valoköynnöksiä ja lyhtyjä pihapiiriin. Malttamaton mieli tahtoisi myös jo kovasti kirpputoreille tonkimaan kangaskasoja; josko löytyisi somia joulunvärisiä sohvatyynyjä, pöytäliina, verhot, matto kuusen alle.. Kukkakuviot pääsevät vintille talvilomalle.

Tahdon askarrella kuusenkoristeita ja kuunnella (sekä tietysti myös laulaa) joululauluja. Tahdon paistaa luomukinkun ja tehdä elämäni ensimmäisen porkkanalaatikon. Perinteisten lisäksi tahdon italiansalaattia, lihapullia ja lohta, niitä minun jouluruokiani. Järjettömät kasat juustoja ja keksejä. Tahdon testata kaikki Alkon uudet glögit kärsimättä päänsärkyä. Tahdon nukkua, sekä pitkiä ja levollisia yöunia, että täyden vatsan vieressä köllöteltyjä päikkäreitä sohvannurkassa (siitä kyllä tulee niska kipeäksi) kuunnellen takkatulen kipinöintiä ja huminaa.

En välitä adventeista ja aikatauluista vaan aloitan nyt heti, sillä en vietä kristittyjen joulua vaan pakanallista valon juhlaa pitkän pimeän keskellä. Tahdon tehdä tätä kaikkea seuraavat viikot. Ja erityisesti tulevat pyhät: pitkän yhteisen vapaaviikonlopun, voi miten paljon odotan sitä! Vuosia ainoa joulutraditioni oli ottaa mahdollisimman paljon tuplavuoroja töihin pyhälisien haalimiseksi. Mutta sitten kävi rakkaus.

Aattona laitan kulhollisen riisipuuroa rappupieleen kotitonttua varten ja jätän saunan päälle vähän pitemmäksi aikaa, että hyvä henkemmekin ehtii löylyttelemään. Höperöin ihan huolella ja nautin. 

Ja syön vielä vähän lisää.