Kertomus krapulasta

Olen tullut siihen tulokseen

ettei ihmisistä välttämättä tule tylsiä

vanhemmiten tai parisuhteen myötä

(ainakaan kaikista)

vaan krapuloista tulee niin järkyttäviä

monta päivää kestäviä

että ei vaan tee enää mieli riekkua

niinkuin silloin, muistatko.

Kun maanantain ainoa kasassa pitävä ajatus

on hot wingsit kotiinkuljetettuna

mutta pelkotila on niin vahva

että pitää odottaa iltaseitsemään asti

että muru tulee töistä kotiin 

ja soittaa sinne pitseriaan puolestasi

koska ajatus puhelimeen puhumisesta

saati portille kävelemisestä

ei

ajatus vihersmoothiesuperdetox-kuurista

alkaa houkutella aika hurjasti.

Viikonloppuna juhlittiin rakkaani kolmekymppisiä. Mansikkaboolia, paljon ystäviä, pirtin tanssilattia, loputtomasti haleja mukana pyöriville koirille ja huikeat jamit keittiön räsymatoilla istuen vielä aamukuudelta. (Minäkin soitin kitaraa, eikä kukaan sanonut, että ootpa paska!) Mutta jos miehen vuodet lisääntyivät, miksi minä olen se, joka tuntee olonsa vanhaksi ja raihnaiseksi? Tänään olo on jo sen verran hyvä, että aion tehdä ristiretken Prisman hevihyllylle, ja elää loppuelämäni sellerillä ja veriappelsiineilla.

Paitsi että ensi viikolla on 03Fest.

Oivoi.