Kevät etenee

piha.jpg

Näin. Siinä on kasassa, haravoituna ja nypittynä ja kerättynä viime syksyn lehdet ja talventörröttäjät. Saavuimme taannoisena sunnuntai-iltapäivänä kotiin anopin luota, ja yllätykseksemme vastassa odotti siivotut kukkapenkit, lehdetön piha ja huvimajassa eväitä syövä Mummu. Mie nukuinnii hyvin ja aurinkok paisteli nii somasti et sit miun teki nii mielei touhuta jotakii ja sit mie päätin läksiä tänne teitin tykö. Meitin tykö Mummu oli luonnollisesti tullut polkupyörällä. Itsehän matkustan noin kuuden kilometrin matkan hänen luokseen aina kahden bussin kautta, etten vain joutuisi urheilemaan hitustakaan. Ja pihan siivous odotti ”kaunista päivää”. Saattoi tulla hieman laiska olo.. Lupasin hoitaa itse roskien tunkiolle kärräämisen, mutta siellä ne odottavat vieläkin ihan samassa kohtaa huvimajan edustalla. Kerran niiden päälle ehti jo sataa lumikin. 

No, viikon sääennuste näyttää mukavalta joten päätin pyhittää keskiviikon ja torstain pihatöille. (Ja rillaamiselle myös, tietenkin.)

grillaus.jpg

keltavuokko.jpg

Suurensuureksi ilokseni valkovuokoiksi päättelemieni kukkien nupuista alkoikin pilkoittaa myös keltaista! Olen nähnyt aiemmin keltavuokkoja vain Mummun etupihan metsikössä, ja ne ovat aina olleet yksiä lempikukkiani. Miten hienoa, että niitä löytyy nyt omaltakin tontilta.

narsissi.jpg

Nämä ovat kuulemma narsisseja! Itse uumoilin tulppaaneiksi, mutta viisaammat valistivat. Mitähän nuo kikkurat tuossa vieressä voisivat olla?

japaninruttojuuri.jpg

Ja entäs nämä! Miten lystikkäitä! Tallin taakse tunkiolle oli pätkähtänyt yhtäkkiä ainakin kaksikymmentä tällaista outoa kummituskukkaa. Sisareni salapoliiseili nämä kelmeänvihreinä varjoisasta suojapaikastaan tuijottelevat möykelöt japaninruttojuuriksi. Ilmeisesti kyseessä on riehakkaasti leviävä vieraslaji, joka kelpaisi monien rikkaruohojen tavoin jopa syötäväksi. En kuitenkaan uskalla kokeilla, vaan pitäydyn nokkosissa ja muissa tutuissa villivihanneksissa.

nöö.jpg

Parasta omassa pihassa on seurata silminnähden onnellisten koirien touhuja. Ne ovat, jos mahdollista, vielä enemmän tohkeissaan ja innoissaan vapaasti käytettävissä olevasta tilasta kuin minä. Kodistamme paljastuu jatkuvasti lisää ja lisää uusia ihania puolia; huvimajan sijoituspaikan täydellisyys ilta-aurinkoon nähden, kukkalöydöt, aluksi kummastuttaneet lukuisat tuijat jotka ovatkin ikivihreydessään osoittautuneet erittäin hyviksi näkösuojan ja tunnelman luojiksi muiden puiden ollessa vielä alastomina, pihapiirissä kevätpäissään riiustelevat linnut hurmaavat lauluillaan (talven ajan tuntui, että elämme täysin linnuttomalla alueella, kun talipallotkaan eivät kelvanneet kellekään) ja ruokasalin ikkunasta näkyy junarata, jota kulkevien junien jollain tapaa lohdullisia, ohi suhahtelevia valoja olen alkanut öiden pimeydessä rakastaa. 

Kommentit (5)
  1. Ja heti muistinkin, että sillä on niin hauska nimi kuin rentoakankaali.

    1. Hahhahaa onpa ihana nimi, sopii meidän pihaan 😀 Kiitos tunnistusavusta! 

  2. Narsissien luona näyttäisi kasvavan akileijaa, jos siis mietit, mitä ne vihreät lehdet ovat. Punalehtisen nimi ei nyt tule mieleen, mutta siinä on sininen kukka 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *