Kevätpäissään

yoogaia.png

Virnistys kivistelee poskia katsoessani tätä kuvaa. Mää oon jumalaare yoogaiaillu tässä kuussa jo noin paljon!

Tähän asti jooga ja lenkkeily ovat olleet ainoita liikuntamuotoja, joista olen nauttinut, ja nekin olen aina mieltänyt ennemmin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia hyväileviksi. Olen kokeillut salilla käymistä ja ryhmässä jumppailua muutamiakin kertoja löytämättä kipinää. Ihanat joogatunnit jäivät aikatauluhankaluuksien vuoksi, ja kotona joogaaminen aloittelijan taidoin tuntui hankalalta. Mutta nyt! Olen aivan fiiliksissä kahvakuulareeneistä ja rapakuntoni vuoksi vittusaatanamääenpysty-huutoja kirvoittavista vartin tehocore-tuokioista. Kuntojumppakin oli muka hauskaa! Katan lempeä flow ja Erikan yin-tunnit ovat viimein palauttaneet mieleen joogan fyysiset harjoitteet. Omaan hengitykseen keskittyminen ja aurinkotervehdysten tekeminen joogamatto varpaiden alla tuntuu pitkän tauon jälkeen kuin odotetulta kotiinpaluulta. Tässä mun kuuluu olla.

Syytän energisyydestäni kevättä. Tuo vuodenaika ei ole vielä täällä, mutta valon määrä on alkanut lisääntyä ja sitä myötä veri on alkanut virrata suonissani hieman rivakammin. Päässä pöhisee ja uskoakseni silmissäni on havaittavissa hieman hullunkiiltoa. Tunnistin pitkään itsessäni vuodenaikojen vaihtelun vaikutukset vain iltojen hämärtyessä: Syksyisin alan tuijotella koiranpentuilmoituksia, sillä halajan kuollakseni jotain pehmeää ja pörröistä, johon keskittyä pimeyden sijaan (jep, kaikki koiramme ovat minun syysmasennusteni tulosta). Mieleni pimenee päivien mukana ja kaipaan aivan valtavasti pakopaikkaa tai radikaalia elämänmuutosta. Eräänä syksynä olin jo vakavissani muuttamassa pois Suomesta (mutta sainkin lopulta syyn jäädä, varattuani pennun nöffikennelistä). Facebook-päivityksissäni hoetaan vain tulispajolunta tai oispakivanähdäjoskusaurinko. Tämä ilmiö on toistunut jo vuosia, ja lumen saapuminen helpottaa aina. Suloisenvalkea vaippa kietoo sekä maan että mielen suojiinsa, olo tasaantuu, vitutus helpottaa. Toistaiseksi en ole löytänyt itsestäni erityisiä talvipiirteitä, joten ehkä olen jonkinlaisessa horrostilassa pakkasen ajan. Normaali? 

Vuodenvaihteeseen asti eletään talvea syksyn jatkeena, mutta rakettien räjähdeltyä aletaankin puhua keväästä. Ollaan voiton puolella. Päivät pitenevät, ja minä olen nyt tunnistanut itsessäni myös tietyt kevätpiirteet. Tämä höyry on kuitenkin aivan erilaista kuin syksyinen; keväällä minuun iskee pakokauhun ja lohduttautumistarpeen sijaan valtava tarve toteuttaa, luoda, elää ja olla olemassa. Marraskuussa yritän pysyä kaikin voimin kasassa, mutta maaliskuun lähestyessä energia alkaakin suuntautua positiivisemmin. Kevätriemuilujeni tuloksina olen esimerkiksi hakenut kouluun, hullaantunut hortoiluun (eli villiyrttien keräämiseen), tutustunut ensimmäistä kertaa joogaan, opiskellut mindfullnesia ja viimeisimpänä päättänyt toteuttaa kauan kyteneen unelman omasta puutalosta. Syksyisin kovetan kuorta ja suojaudun, mutta valon myötä kurkotan ulospäin ja haluan kasvaa.

Tälle keväälle povaan jälleen kaikenlaisia hörhötouhuja. Olen useammin kuin kerran käyttänyt päivien pidentyessä sanoja nyt eletään maagisia aikoja tietäen, että hyvät energiat ovat liikkeellä. Iltaisin puiden oksilla onkin sadepisaroiden sijaan timantteja.

kl.jpg

Kommentit (4)
  1. Kevättä niin on jo ilmassa! Kun lähdin aamupäivästä kauppaan talitiainen lauloi ihan täpöllä lähimetikössä. Kevät ja kesä tulee, je je jee!

    1. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Voi että mää ootan kans koska kuulen ekan tintin 🙂

  2. Sadepisaratimantteihin on meillä täällä vielä vähän aikaa, mutta maagista on meno silti.

    Valo hiipii kuin varkain aamuihin, eilen kuulin ensimmäisen sekopäätintin titityyläilevän ja päivien väri on toinen kuin vielä muutama viikko sitten.

    Yoogaiaa halajan testaamaan minäkin, mutta jospa tästä alta ensin tytön asunnon remppa ja muutto 🙂

    1. Meilläkin timantit vaihtui yön aikana kymmenen sentin lumikinokseen 😀 Ja joku tirri lauloi pihassa aamulla!! Ostin viime keväänä äänikirjan linnunlauluista, ja yritän nyt sen avulla selvittää kuka mahtoi laulaa, ja laajentaa lintutuntemustani muutenkin. Ei mielestäni ollu talitintti vaan varmaan joku isompi tirppa.. 

      Rempassa ja muutossa voisi olla taukojoogat tarpeen 😀 Yoogaia on kyllä aivan huippu, tykkään kun on paljon erilaisia lyhyitä tunteja valikoimassa, mistä voi kasailla sitten kivan kokonaisuuden sitä mukaa mikä on päivän fiilis 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *