Kipeä ranskanbulldoggi

DSC_3297.JPG

Voi meidän pientä, korvatulehdus vaivaa taas. Edellinen saatiin hoidettua kuntoon alle kuukausi sitten. Tessan oikea korvakäytävä on rakenteeltaan niin ahdas, että se ei pääse puhdistumaan ja tuulettumaan luonnollisesti. Tuloksena toistuvat tulehdukset.

Tessa kalvoi myös tassunsa rikki taas heti pakkasten tullen. Syksyllä märän kelin takia kutisseet ja järsityt hoidettiin juuri kuntoon kortisonikuurilla. Tessan iho on atooppinen ja jatkuva tarkkailu ja hoitaminen siksi tosi tärkeää. 

Tessalla on myös toistuvasti löysä maha ja päivittäin ilmavaivoja, jotka saavat meidät kanssa-asukit kaipailemaan kaasunaamareita.

Muutama vuosi sitten Tapaninpäivänä kiidätin Tessan taksilla eläinlääkärin päivystykseen, kun sen takajalat alkoivat yhtäkkiä pettää ja selässä oli niin kova kipu, että koira kirjaimellisesti kirkui. Kovaa, korkeaa, pelottavaa ääntä aina jos selkään koski. Vaiva parani onneksi levolla ja särkylääkkeellä, ilmeisesti jokin painoi hermoa tai oli niksahtanut.

Tessa on ranskanbulldoggi. Luonteeltaan maailman kiltein ja empaattisin koira. Se tahtoo olla mukana kaikessa mitä tehdään. Toni ei ole meidän tapaamisen jälkeen saanut sitoa kengännauhojaan varmaan kertaakaan yksin, Tessa tulee aina viereen tutkimaan miten homma sujuu. Sama homma takkaa lämmittäessä; jokainen klapi käy huolellisen tarkastuksen läpi. Tessa on ollut tähän asti valmis rakastamaan jokaista tapaamaansa ihmistä ja koiraa heti ensisilmäyksellä, joskin jälkimmäisten kanssa on toisten osapuolten takia tullut välillä mutkia matkaan. Jos karvaisemmat siskot joutuvat kurakelillä kylppäriin kuivattelu-arestiin, niin Tessa menee niiden seuraksi vaikkei sitä sinne komennetakaan. Tessa katsoo Tonin kanssa jokaisen Liverpoolin pelin ja rakastaa Youtuben koiranpentuvideoita. 

IMG_20161112_000157.jpg

Jokainen yllä luettelemani vaiva on ranskanbulldogeille tosi tyypillinen. Tessa ei ole suomalaisesta kennelistä vaan Liettuan tuonti, ja luulen, että sen sukujuuret vaikuttavat positiivisesti siihen, miten lieviä sen rodunomaiset vaivat ovat olleet. Rakenteeltaan Tessa on paljon suomiversioita kapeampi ja sirompi, ja se osaa esimerkiksi uida, mihin moni bulla ei kykene. Tessa ei röhise tauotta ja nuorempana se veti ongelmitta kymmenen kilometrin lenkkejä. 

En voi sanoa, että katuisin sitä, että seitsemän vuotta sitten hankin ranskanbulldogin. Miten voisin katua sitä, että sain mitä kultaisimman ja ihanimman ystävän? Olen kuitenkin jatkuvasti pahoillani pienen rakkaani puolesta. Ihmiset ovat jalostaneet siitä sairaan. Koko rodusta. En enää ikinä ota lyttynaamaista koiraa. Toivon, että muut eivät mene minun tavoin harhaan kasvattajien vakuutteluista. Kyseessä ei ole millään muotoa terve rotu. Sydämeni särkyy siitä ajatuksesta, etten saa enää Tessan jälkeen elää tuollaisen tyypillisen buldoggiluonteen kanssa. Mutta miten julmaa se on, että ihmiset ovat luoneet tahallaan sairaan koiran, vain saadakseen siitä söpön näköisen?

Tämä on minulle tosi vaikea aihe. Loukkaannun tosi paljon aina, kun joku tulee arvostelemaan minun rakasta Tessaani. Vittu että vihaan noita ranskanperseitä sanoi minulle eräskin kaverinkaveri, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja minulla oli koirat mukana. Vaikka kaiken ylläolevan itse kirjoitinkin. Ei sitä koiraa tarvitse vihata ja haukkua, ei ihmisten typeryys ole sen syytä. 

 

Lue myös: lauman nöffi-kuopuksesta juttua täällä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *