Laiska säilöö

Me niiiiiiiiiiin tarvittaisiin toinen pakastin. Tällä hetkellä jääkaappimme pieni sidekick-pakastinkaappi on aivan täpötäynnä ja harmittaa ihan pirusti kieltäytyä, kun tutuilla olisi tyrkyllä vielä lisääkin tämän erityisen anteliaan syksyn satoa. (Ei mun oikeesti edes kannata laittaa omaan pihaan mitään hedelmäpuita tai marjapensaita, kun näin tämä käy paljon helpommin 😀 ) Suppilovahverot voi onneksi kuivattaa ja kantarellitkin menevät ihan miniminitilaan kun niistä paistaa nesteet pihalle ennen pakastamista, joten sienestämään voi mennä edelleen ihan huoletta, meillä ommeeinaa ihan huikeat sienimetsät täällä tönön ympäristössä! Suppikset kuivuvat oikein kiltisti itsekseen, kun ne vaan levittää pöydälle sanomalehden päälle perkaamisen jälkeen. Siitä sitten koppuraksi kuivuneet purkkiin odottelemaan keittoja ja sooseja. (Kuivatut sienet herätetään henkiin liottamalla niitä vedessä vartin verran.)

14172010_826657657436754_1453098481_n.jpg

Millähän sitä malttaisi poimia sienet hiukan rauhallisempaan tahtiin ja jättää isoimmat multamöykyt metsään? Putsaamisessa on aina ihan tolkuton homma!

Minähän sanoin tuossa aiemmin, että haluaisin kovasti kotimaisia omenoita. Mainitsin asiasta myös Mummun kuullen, ja viikko puolukkalähetyksen jälkeen kaivon kannelle ilmestyi odottelemaan tällainen näky:

14169728_826659640769889_89591688_n.jpg

(En oikeasti yhtään ihmettelisi vaikka Mummu olisi pimeän turvin käynyt varastelemassa nämä naapureiden puista.. Ei hänen kerrostaloasuntonsa parvekkeella ainakaan tämmöisiä kasva, ja Mummulla on taipumusta anarkiaan.)

(Ei muuten oo noi ylemmän kuvan vahverotkaan minun poimimia; Toni ja Ruska toivat tuliaisiksi metsälenkiltä. Enkä kyllä putsannutkaan niitä itse. Enkä laittanut kuivamaan enkä paistumaan. Syömiseen aion osallistua!) 

En jaksanut alkaa miettimään mitään hilloja tai soseita, eikä minun sellaisia tule juuri syötyäkään, vaan pyyhkäisin omenoista isoimmat roskat ja koversin madon syömät palat pois, ja paloittelin ne sitten pakastimeen. Myös kaikki marjat olen pakastanut rasioissa ihan sellaisinaan. Talvella on sitten mitä smoothioida! Jos omenoita ilmestyy vielä lisää niin saatan kyllä soseuttaa osan kaurapuuron kanssa syötäväksi.. Parhaat yksilöt jätin tietenkin hedelmäkoriin.

Sitten jotain mikä harmittaa: En ole kerännyt ollenkaan villiyrttejä säilöön tänä kesänä, vaikka viimein niitä olisi saanut omasta pihasta 🙁 Nolo minä! Pari kertaa olen nappaissut vähän jotakin kukkapenkin reunasta aamupalalle, mutta mitään ei ole talvivarastoksi. Minulla on kolme suosikkia: Voikukanlehti on puhdistava ja nestettä poistava, nokkonen kävisi pinaatin tilalle vihreäksi rautaisannokseksi ja nuori vuohenputki on tuoreena parempaa kuin mikään salaatti. Aiemmin olen kerännyt hortaa (=villivihreää) kuivattavaksi ja ripotellut sitten omatekoista viherjauhetta ruokia terästämään, tai keitellyt kokonaisista lehdistä detox-teetä. Nyyh. Oman kasvimaan tilliä sentään silppusin pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä. Kusipääetanat nakersivat salaatinalut ennenkuin ne ehtivät kunnolla edes pistää päätänsä ylös mullasta, mutta siemenistä kasvaneita yrttejä saatiin kyllä tosi hyvin käyttöön kesän aikana.

14159271_826664594102727_307998955_n.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *