Lihaton lokakuu

Oho. En ollut edes harkinnut lihatonta lokakuuta, mutta ystäväni Markuksen pohtiessa Facebook-statuksessaan moisen viettämistä, päätinkin ex tempore lähteä hommaan mukaan, ja niinpä vannouduimme toistemme tukihenkilöiksi. (Julkisesti lupaaminen sekä kaverin kanssa yhdessä yrittäminenhän ovat hyvästä onnistumiselle.) Toivottavasti yhden kuukauden tiukempi rehukuuri saa jatkossakin lisäämään kasvisruokapäiviä vielä entisestään vaikken uskokaan enää rupeavani vallan vegeilemään. Kasvissyönti on mielestäni eettisesti se oikein ravitsemusvalinta, mutta myönnän olevani niin kermaperse että syön lihaa vain siksi että se on hyvää; en usko terveen ihmisen tarvitsevan eläinkunnan tuotteita yhtään mihinkään. Omasta kokemuksesta myös tiedän sekä pääni että kroppani voivan parhaiten mahdollisimman kasvispohjaisella ruokavaliolla. Kuitupitoinen kasvisruoka (varsinkin vegaaninen) sulaa nopeasti ja pitää energisenä tasaisesti, ja minulla ei onneksi ole mitään ruoka-allergioita, jotka haittaisivat kasvisproteiinilähteiden hyödyntämistä. Mietin hetken, että koittaisiko vetää koko kuukauden ihan täysin vegaanina, mutta lähdetään nyt kuitenkin lakto-ovo-linjalla liikkeelle. Vegaanisia tuotteita silti suosien ja testaillen, kuten muutenkin! (Nää Oatlyn Recovery-proteiinijuomat on tosi jees. Puhdistamo-patukoiden lisäksi tän hetken suosikki pikaiseksi välipalaksi.)

14445734_846827858753067_267797790_n.jpg

Intialainen ayurveda-oppi (josta olen viime aikoina lukenut paljon ja josta tulen varmasti kirjoittamaan lisää) painottaa, että ruoka on keholle lääkettä ja erilaiset kehotyypit tarvitsevat erilaista ravintoa: samat ravitsemussuositukset eivät sovi kaikille. Omalla kohdallani olen huomannut tämän pitävän ihan vallan kutinsa, ja pystyn samaistumaan aika reippaasti vata-tyypistä kertoviin kuvauksiin. 

Joitakin vuosia sitten kärsin aika pahoista ahdistuskohtauksista ollessani julkisilla paikoilla: Hämeenkadulla kävely iltapäivisin ja erityisesti kauppakeskukset ruuhka-aikaan olivat ihan helvetistä. Pulssi nousi miljoonaan ja sydän tuntui tunkevan läpi rinnasta. Itketti ja pelotti, oli paha hengittää ilman mitään erityistä syytä. Jouduin usein jättämään asioiden hoitamisen ihmisten ilmoilla puolitiehen ja pakenemaan bussilla takaisin kotiin, Tessun metsän rauhaan. Samantyylisiä mutta paljon lievempiä ikäviä tiloja muistan kuvailleeni kouluterkkarille jo lukioaikoinakin. Vuonna 2010 noudatin (maailmantuskapäissäni) lähes täysin vegaanista ruokavaliota, ja jossain kohtaa havahduin siihen, että nuo inhottavat pelkotilat olivat huomaamattani kadonneet. Kaupassa käyminen olikin ihan normaalia touhua! Viime vuosina olen syönyt eläinkunnan tuotteita paljon enemmän kuin aikoihin, ja kassahihnalla täriseminenkn on taas tullut tutuksi. Ei yhtä pahasti kuin ennen mutta kuitenkin.

Enkä siis väitä että liha = ahdistuskohtaukset, mutta väitän, että yksilöllisesti mahdollisimman sopiva ruokavalio = paremmin voiva mieli. Lihaton lokakuu tulee aivan varmasti olemaan minulle hyväksi.

13179283_766008583501662_7425226652956023397_n.jpg

Olin jo ehtinyt sopia ensi viikolle treffi-illan kotona (katkarapupastaa & punaviiniä) ja sushi-lounaan ystävän kanssa. Lihattoman aikana myös merenelävät on punaisen lihan lisäksi tietenkin kielletty (ja niitä tulen kaipaamaankin enemmän, yhyy), joten näille pitää nyt keksiä vaihtoehdot! Vakkari sushipaikkamme Sakuran lounasbuffetin kasvissushit eivät ole ikinä vaikuttaneet mitenkään erityisen houkuttelevilta, ja muutenkin sushi on minulle nimenomaan kaloista ja ravuista nauttimista. Ehdotin kuukausi sitten esikoisensa synnyttäneelle ystävälleni, että vaihtaisimme lounaspaikkaa Thai & Laosin kasviscurryjen äärelle, mutta toisaalta hän on joutunut odottamaan lohinigiri-övereitänsä yhdeksän kuukautta, joten ehkä minä sitten kestän kuukauden niiden kuppaisten vegeversioiden kanssakin..

Arkiruokien keksimisestä ei pitäisi tulla lihattoman lokakuun aikana yhtään tavanomaista vaikeampaa, sillä teen muutenkin työviikoille nykyään vege-eväät. Työskentelen tällä hetkellä pääasiassa seitsemän yövuoroa + kuusi vapaapäivää-rytmillä. Seitsemän yövuoron putki tarkoittaa suurinpiirtein 75 tunnin työrykäisyä viikossa, ja kun tähän lisää työmatkat ja nukkumisen, niin ihan kauheasti kokkailuaikaa ei enää jää. Etukäteen pakkaseen valmistetut eväät jotka voi vaan napata mukaan on siis aika hiton jees. (Muutama reseptipostaus lienee tulossa.) 

Vakkarikokkailujen lisäksi haluan hyödyntää erityisesti sienivarastojamme! Jos kaikki marjat ja omenat onkin tutuilta saatuja, niin vahveroita ollaan sentään poimittu itse. Kenties maanantaina odottavien treffien rapupasta vaihtuukin sienirisottoon? Tai ehkä joku intialainen curry quornkuutioilla.. Lihasta pitävänä ihmisenä diggailen kasvisproteiineissa erityisesti quornia ja muita lihaa matkivia tuotteita, joita jotkut taas karsastavat kovin. Itse ajattelen, että jos on mahdollista saada jotain mahdollisimman paljon lihaa muistuttavaa myös tuottamatta niin paljon kärsimystä eläimille, niin why not?

14199588_831914160244437_779617420222862854_n (1).jpg

14528385_846761792093007_224681630_n.jpg

Missä lihaton lokakuuni todennäköisimmin menee pieleen? 

– Unohdan viettäväni sellaista. Tämä on oikeasti erittäin todennäköistä 😀 Vedän töissä iltapalalta ylijäänyttä kinkkupitsaa naamariin tai nappaan haarukallisen jauhelihakastiketta Tonin lautaselta ennenkuin ehdin tajutakaan asiaa.

– Haen aamuyöllä pilkun jälkeen pitsan ja haistatan siinä sitten viinipäissäni pitkät koko lihattomalle. Käyn nykyään aika harvoin baareilemassa, mutta ensi viikolla on tiedossa toverin tuparit, joista lienee tarkoitus edetä jonnekin kylille ettei naapurit suutu.

– En jaksa tehdä ruokaa kotona vaan syön jotain (liharuokaa) mitä Toni on kokannut itselleen

Ja sitten se yksi ihan varma, mistä en edes yritä tinkiä: Kun käyn Mummulla kylässä, syön sitä mitä hän on tarjolle laittanut. Joskus on lättykestit ja mansikkahilloaa mutta joskus lihapullia.

13227140_766957760073411_1575699743335772994_n.jpg

Täytyy ehkä keksiä jokin sanktio, mitä joudun tekemään jos repsahdan.. Soi muuten Hausmyllyn Ikävä lokakuu päässä koko ajan kun kirjoitin tätä postausta. Siitä päivän korvamato muillekin, olkaa hyvät!

Kommentit (4)
  1. ”Haen aamuyöllä pilkun jälkeen pitsan ja haistatan siinä sitten viinipäissäni pitkät koko lihattomalle.”

    Juuri viime syksynä olin kaverin luona käymässä ja aloitellut taas hyvin vegepainotteista ruokavaliotani. Kaupasta, kun haettiin aamiaistarvikkeita sanoin leikkeleosastolla, ettei tarvii mua miettiä, kun mulla on tää siirtymäkausi menossa. Aamulla tukka kipiänä muistelin, että olinkos minä tullut pilkun jälkeen kotiin pizzerian kautta ja tilannut pepperonipizzan. Ollaan sitä oltu taas niin vegeinä että…! 😀

    1. Joo mullakin toi vegaaninen kausi päättyi kun silloin ravasin baarissa joka toinen päivä, ja lopulta kyllästyin niihin kuiviin aamuyö-falafeleihin ja aloin tilata ihan vaan kasvispitsaa normaalilla juustolla 😀 Ja siitä se sitten pikkuhiljaa eteni tähän, että lihaakin on taas lautasella ollut. 

  2. Siis ku arvaa mitä 😀 Meilläkin me molemmat ollaan nyt ihan vakavasti harkittu, että kokeillaas. Me ollaan vannoutuneita lihanjärsijöitä, joten tää on ISO juttu. Lakto-ovona mekin, koska muuten ois ihan liian hardcoree.

    Lisäpikkupräntit:

    – mies lähdössä lokakuussa metsänpeikoksi useammaksi päiväksi, saa syödä jos taivaalta tippuu pyy

    – mulla töissä kuuluu ruoka vähän niinku etuisuuksiin, joten en skippaa ruokia, joissa liha on seassa (niinku vaikka liha-makaronilaatikko), mutta muutoin töissäkin kasaan lautaseni vegenä

    Hui kamala, hui apua. 😀 Saa nähä kestääks viikkoo pitempään, mut kokeillaan nyt hitto vieköön. 😀

    1. Noni jeee, lisää tukihenkilöitä! 😀 Ja pikkuprintit kuulostaa just asiallisilta, parempi kokeilla semmosilla säännöillä millä voi onnistuaki ku koittaa väkisin tehä elämästä heti kauheen hankalaa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *