Määki kävin messuilla!

Pirkkahallissa hetkonen sitten järjestetty Käsityötapahtuma tarjosi blogisteille ilmaisen sisäänpääsyn blogikirjoitusta vastaan. Tartuin toki mahdollisuuteen, varsinkin, kun äiti olisi kuitenkin halunnut muuten maksaa lippuni, ja Lilyn toimituskin juuri muistutti miten noloa on ottaa porukoilta lahjuksia. Tykkään hirmuisesti kaikenlaisesta askartelupuuhastelusta sille päälle sattuessani, ja tästä todisteena on esimerkiksi yläkuvassa näkyvät nerokkaat aterinpurtilot. DIY-meininki kiinnostaa minua monestakin eri syystä; se on massatuotantoa persoonallisempaa, siinä on helppo käyttää kierrätysmateriaaleja, sitä suosimalla voi tukea pienyrittäjiä ja tuttavia suurten yhtiöiden sijaan, ja kaikenlainen askarpaskartelu nyt vaan on mukavaa. (Ainakin onnistuessaan. Epäonnistumisia varten on hyvä olla varattuna valkkaripullo jääkaapissa.)

Pääsimme messuille asti noin kaksi tuntia ennen niiden loppumista, joten pahimmat ryysikset olivat ohi, ja hallin käytävillä oli oikein mukavasti tilaa käyskennellä ja tutkiskella. Silmäni tarttuivat kaikenlaiseen ja lompakkoni ehtyi (ylläripylläri) erityisesti pienemmässä tilassa, jossa kaupiteltiin monen sorttisia ihania toffeita, mausteita, sinappeja, sooseja, leipiä ja leivonnaisia. Moni kojun pystyttänyt näytti tutulta jo viime vuoden Joulumarkkinoilta, joten päätin säästää ainakin kermakaramelliostokset toistaiseksi tämänvuotisiin, mutta muunmuassa edellisjouluna löytynyt lempparisinappi oli pakko heti varmistaa joulupöytään. (Pieni kuvausassistenttini ei ymmärtänyt, miksi maailmassa on typeriä rekvisiittapalloja, joilla ei saa leikkiä.)

Miltei heti ensimmäisessä näkemässämme kojussa killui kauniita kaulakoruja. Sekä siskoni että minä iskimme silmämme niihin, mutta naureskelimme, että eihän sitä nyt voi heti ensimmäiseen puotiin rahojaan tuhlata. Mutta niin siinä vain kävi, että koko alueen kierrettyämme riensimme kiireenvilkkaa takaisin korujen luo. Tuosta kyseisestä pisaranmuotoisesta somistuksesta onkin tullut jo uusi lempikaulakoruni. En nyt mitenkään päin onnistu muistamaan sen tekijää (joku jonkuntytär?) mainostaakseni taitavaa koruseppää, mutta toisaalta, muistelisin asiakaspalvelun olleen kyseisellä myyjällä sen verran nihkeänsorttista, että en välttämättä pelkästään hyvää mainosta olisi välittänytkään. Täytyykin itse latailla uusi helyni hyvillä energioilla, sillä se ei välttämättä niitä tekopaikastaan mukaansa saanut.

Tuoksuintoilijana saippuakauppias veti minua kovasti puoleensa. Oli hauska sattuma, että samanlaisiin suopapaloihin ihastuin toissakesänä käydessämme Riiassa. Jaoin kuitenkin sieltä ostamani saippuat tuliaisina pois jättämättä itselleni yhtäkään. Nyt otin vahingon takaisin ja ostin piiiiiiiiiiiitkän ja valikoivan nuuskimisen jälkeen mustaherukka-, kaneli-  ja kermakaramellisaippuat ihan vain itselleni. Toisesta kojusta löytyi lisäksi soma kipponen aluslautaseksi.

Messut itsessään olivat mielestäni oikein oiva tapahtuma. Pääsylipun hinta oli (vaikken sellaista nyt sitten joutunutkaan maksamaan) kohtuullinen, ja hallit mukavan selkeästi järjestetty. Ilman ostoaikeitakin messujen kiertely voisi värien ja kauniiden asioiden ystävälle olla hyvää ajanvietettä. Asiakaspalvelussa sietäisi monen myyjä petrata, mutta toki olimme liikkeellä aivan viime hetkillä, joten koko viikonlopun messunnut väki oli jo väsynyttä. Eräät kauniit kynttilät jätin kyllä ostamatta täysin siitä syystä, että myyjä oli niin töykeä naisasiakkaalle, joka hieman heikolla suomenkielellä yritti kysellä lisätietoja myyntiartikkeleista. 

Kotosalla käsityöteema jatkui joulujuttuväkertelyn muodossa; on jo syntynyt kortteja sekä muutamia kuusenkoristeita. Yritän pitää kaikkein jouluisimmat tilpehöörit vielä laatikossaan vintissä, mutta hyvin pian ollaan kyllä lähellä sitä pistettä, että joulunhenki ylenantaa ruokasaliimme ja koiratkin pakenevat silmät glitteristä särkien naapuriin.