Maaliskuun lempiasiat

DSC01966.JPG

Käsinkosketeltavan todelliseksi tullut kevät. Mummulan peltojen yllä lensi haikaroita haikeasti laulaen ja järvellä omaa konserttiaan pitämässä oli parvi joutsenia. Leskenlehtiä tai sinivuokkoja en ole vielä nähnyt, mutta piankos niitäkin jostain putkahtaa esiin. Vaikka on ollut paljon viileitä ja harmaita päiviä, on iltojen pidentyminen suorastaan hurmaannuttanut minut: Töihin lähteminen auringon (vaikka pilviverhonkin takaa) valaistessa tuntuu kerta kerran jälkeen hiukan kevyemmältä. Suunnittelen jopa polkupyörän ostamista, jos vain jotenkin saan nipisteltyä rahat kasaan, sillä tahtoisin alkaa kulkemaan pyörällä työmatkat. Saattaa olla rapakuntoiselle turhan huikentelevainen ajatus (matkaa on kymmenen kilometriä suuntaansa) mutta olisi se pyöräily muutenkin ihanaa. Suunniteltiin jo Tonin kanssa pyöräilyä jonnekin ihanaan paikkaan piknik-korien ja vilttien kanssa heti kun kelit lämpeää kunnolla (ja molemmilla on ne pyörät..)

Lintubongailukauteni on taas alkanut! Olen aina rakastanut lintuja ja sekosin ihan vallan viime keväänä tarkkaillessani, miten paljon eri lajeja meidänkin pihapiirissämme pyöri. Toistaiseksi omassa pihassa on aika hiljaista, mutta Mummulan lintulaudalta löytyi ainakin punatulkkua sekä viherpeippoa (sekä orava) ja pellolta yllä mainittujen isompien lintujen lisäksi myös hurjan suuri joukko töyhtöhyyppiä. Tampereen Mummun luo kylään mennessä taas kuulin pikkuisen metsikön läpi oikaistessani rakkauslintuni mustarastaan heleän laulun ensimmäistä kertaa tänä keväänä, ja polveni menivät ihan vallan veteliksi. Ostin pari vuotta sitten sellaisen lintukirjan josta pystyy kuuntelemaan myös lintujen äänet, ja yritänkin joka vuosi oppia tunnistamaan ainakin pari uutta lajia.

Vaaleanpunainen. Rakkaanparhaanihanani polttariviikonloppu maaliskuun lopulta on varmasti yksi parhaista ja (kirjaimellisesti) vaaleanpunaisimmista muistoista, mitä tulemme yhdessä kerryttämään. Napsin vasta pari päivää sitten pastelliset serpentiinit pois verhotangoista ja pönttöuunin päältä, vaikka toisaaltahan ne olisi voinut vain jättää paikoilleen odottamaan vappukemuja.

DSC00147.JPG

DSC00719.JPG

Lepo. Aion pitää kiinni tästä hieman itsekkäämmästä minästä, joka osaa ottaa enemmän aikaa itselleen. Pitää ottaa meidän tytöistä mallia! 

Laventeli. Yllättäen tämä on ollut yksi viime aikojen suosikkiöljyni, vaikka välillä tuntuu etten sietäisi sen hajua lainkaan! Laventelia suositellaan rentoutumiseen ja stressinpoistoon, joten ihan kohdallaan ollut tämä kevätihastus. Olen myös himoinnut tauotta niin ikään laventelia sisältävää Woman Balance YogiTeetä. Keho osaa pyytää mitä tarvitsee?

Mehustaminen. Helmikuinen sitruspuserrin-hankinta oli selvästi porttihuume, sillä ei aikaakaan kun siirryin kovempiin vehkeisiin.. Ja olen niiiiiiiiin rakastunut mun ihanaa JuiceMasteriin! Arvoin mehuprässin ostamista varmaan kaksi vuotta, koska epäilin, että jäisikö se vain kaappiin pölyttymään, kun oman laiskuuteni tuntien saattaisi innostuminen olla turhan hetkellistä niinkin monimutkaisen vempeleen käyttämiseen. Tämä saattaa olla vielä alkuhuumaa, mutta ainakin kesäisiä tuoreita marjoja ja vihanneksia odotellessa on ihan huippua tehdä sitruksista ja varastovihanneksista suuta muikistavan kirpsakoita mehuja. 

Big Little Lies eli HBOn tuore minisarja. En ole ikinä (suoratoistoelelyn aikana) seurannut mitään sarjaa odotellen uusia jaksoja kuin kuuta nousevaa, mutta tämän ja Girlsien viimeisen kauden myötä alkuvuoden maanantait ovat saaneet ihan uuden merkityksen! Onneksi jälkimmäinen sarja jatkuu vielä, sillä tästä tuli tällä viikolla viimeinen jakso esiin. En olisi ehkä alkanut edes seuraamaan koko valhevyyhtiä, ellen olisi huomannut mitä ihanimman Nicole Kidmanin olevan siinä yhtenä pääosan esittäjänä, eikä kyllä ole lainkaan pöllömpiä näyttelijöitä porukassa muutenkaan. Lisäksi jo alkutekstien hyytävä tunnelma kohotti heti ensimmäisen jakson alussa mielenkiintoni, joka pysyi pinnassa ihan loppuun saakka.

ritola pihlgren sininen tapetti kukot.JPG

Keittiön Kukot-tapetti. Jos sisustushammasta kolottaakin ja osa tapeteista joutaisi mielestäni jo vaihtoon, niin keittiön tapettia en kyllä vaihtaisi mistään hinnasta. Olen fiilistellyt tipusiani ihan erityisen paljon matalalta paistavan ilta-auringon kurkkiessa köökin ikkunasta sisään värimaailman kirkastaen, paras valinta ikinä!

Helmikuun lempiasiat täällä

Kommentit (3)
  1. Ihania lemppareita sulla listattu taas. Ja ohh toi tapetti on niin <3 <3 <3

    Mieki tykkään linnuista kovasti (hei ylläri?), mutta tunnistan ulkonäöltä harvoja ja äänestä vielä harvempia. Ihana niitä on silti bongailla ja kuunnella. 🙂

    Meidän entisestä kodista mun työmatka kulki peltojen halki. Keväisin oli huikeeta kun pellot täyttyi linnuista...joutsen, kuovi, töyhtöhyyppä, joku, joku, jänis ja kaikki ihanat siellä! <3

    1. Meillä on kolmessa eri tapetissa lintuja <3

      Mun yhen kevään projekti oli opetella erottaan peipponen ja pajulintu. Niillon tosi sama ääni mut jälkimmäinen laulaa mollissa 🙂 Siitä olin ylpee ku ne keksin. En määkää kyl montaa lintua ääneltä tai ees ulkonäöltä tiiä, yleisimmät mitä lähellä pyörii, mut pikkuhiljaa lisää!

       

  2. Hurrrr ihanasti kuvailtu <3 Kurjissa on kyllä sitä jotain. Ne herättää ihan erilaisen, sellaisen kauniin haikean ja kunnioittavan tuntemuksen keväästä, toisin kuin vaikka ekat bongailtavat töyhtöhyypät tai kukkaset 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *