Mehustamisesta + alkukevään suosikkimehu

Wilfa JuiceMaster kokemuksia.JPG

Mehustaminen on kuulkaas eri koukuttavaa puuhaa. Ajattelin sen olevan paljon työläämpää kun smoothieiden tekeminen, mutta olin aivan vallan väärässä! Mehupuristimia (mehulinko on eri homma kuin puristin) on tosiaan miljoonaa eri sorttia ja sellaiset kunnon hifistelyvehkeet ovat hinnaltaan jopa puolen tuhatta, mutta minä päädyin Verkkokaupasta löytyneeseen edulliseen Wilfa JuiceMasteriin ja olen ollut valintaani oikein tyytyväinen, niinkuin tuolta linkistä löytyvistä kommenteista päätellen moni muukin. Ihmeen kauan minun piti tätäkin neroutta harkita, kyllä tuon satasen olisi voinut monella tapaa hullumminkin sijoittaa! Käyttöikää on tietenkin tässä kohtaa mahdotonta sanoa, mutta käytettävyyden puolesta voin kyllä tätä vekotinta kehua: Rakkaudessamme ei toistaiseksi ole ryppyjä. Muutaman mehustamiskerran jälkeen sekä laitteen kokoamisen että purkamisen oppii tekemään näppärästi ja nopeasti monesta monituisesta eri palasesta huolimatta, ja tein mehustimen osille tiskikaappiin oman tilansa, jotta ne on aina helppo huuhtaista suoraan säilytyspaikalleen heti mehun teon jälkeen. Mehustin on mukavan hiljainen, joten myös yliherkkä kuuloaistini on hyväksynyt tämä uuden perheenjäsenemme. 

Olen tehnyt toistaiseksi mehua pääasiassa porkkanasta, erilaisista sitruksista ja lämmittävästä inkivääristä. Luomuporkkanan ja -inkiväärin (kumpaakin löytyy edullisesti Lidlistä) olen laittanut puristimen syövereihin ihan kuorineen, mikä nopeuttaa mukavasti valmistusprosessia. Nyt ostoslistalla olisi myös pinaattia ja kesäkurpitsaa. Kesää kohti kelien lämmetessä myös tällainen vata-kehotyypin palelevainen ja kehnon ruoansulatuksen omaava ihminen voi alkaa syödä enemmän viilentäviä vihreitä kasviksia, joten hetken päästä alan kokeilemaan myös vähän tujumpien vihermehujen tekemistä. Lisään aina mehujeni sekaan hieman vettä ja hörpin ne pikkuhiljaa kerralla kulauttamisen sijaan mahanpuruilta välttyäkseni. Mehuun (kuten smoothieen tai mihinkään ruokaan) ei kannata änkeä liian montaa raaka-ainetta kerralla, sillä ruoansulatuksen on helpompaa käsitellä yksinkertaisempia settejä. 

Reilun kuukauden tässä nyt juissailtuani olen todennut tämän touhun olevan yksi helpoimpia keinoja kasvattaa ruokavalion päivittäistä kasvissaldoa. Suosittelen siis oikein lämmöllä kaikille muillekin, joilla varsinkin tuoreiden rehujen syöminen tahtoo jäädä vähälle. Mehumuodossa ravinteiden sanotaan imeytyvänkin tehokkaammin kuin vaikkapa raakaa porkkanaa rouskien, koska osa ruoansulatuselimistön pilkkomistehtävistä on ikään kuin jo valmiiksi suoritettu. Jotkut dissailevat mehustelua koska siinä ei hyödynnetä kasvien kuitua vaan se pupeltuu mehusta erikseen omaan kippoonsa, mutta mehustamisen lisääminen osaksi ruokavaliota ei millään muotoa vähennä kuidun saamista, vaikka nuo mehun sivutuotteena syntyvät kuivat pudut päätyvätkin roskikseen. (Meidän asuinalueellamme ei vaadita omakotiasujilta biojätteen keräämistä, koska kaikki jäte menee poltettavaksi. Haluaisin toki kompostoida kaiken saadakseni ihka omaa multaa kasvimaalle, mutta toistaiseksi ei ole ollut varaa ostaa sellaista monen sadan euron kompostoria.) Tämä on vain helppo keino saada lisää vitamiineja ja muita hyviksiä napaansa maistuvassa ja luonnollisessa muodossa.

Miten on, tuleeko suositeltu viisi kourallista kasviksia päivässä helposti täyteen? Täytyy myöntää, että mulla hyvin vaihdellen.. Mutta alla oiva mehuresepti, jonka ansiosta omiin päiviini ja varsinkin yövuoroihini tulee nyt helpommin kolme kasvisannosta lisää.

Edullinen mehustin.JPG

Vielä hieman viileiden kelien mehu (1 annos)

2 porkkanaa

1 appelsiini (tai 1 verigreippi tai 2 mandariinia)

sormenpään kokoinen nökäre inkivääriä

loraus vettä

Mehustaminen resepti parhaat.JPG

Kommentit (6)
  1. Eikös tuo ”roskakin” periaatteessa ole syötävää esim. jos heittää jauhelihakastikkeen tms. täyteaineeksi vai onko ihan mautonta? En ole koskaa mehustanut. Vähän kyllä kiinnostaisi, mutta toistaiseksi tyytynyt smoothieen, koska pieneen keittiöön ei uusia laitteita oikein mahtuisi.
    Eikö omalla pihalla saa pitää vanhanaikaista kompostia eli jätteet maatuu pikkuhiljaa esim. puulaatikossa, jossa mukana multaa. Meillä oli mökillä tällainen komposti.

    Olen huomannut, että inkivääri on useimmiten Kiinasta ja sen takia minä aina kuorin, koska en luota kiinalaisen maatalouden puhtauteen. Toki kuorta tulee inkiväärissä suhteessa vähän, mutta silti.

    1. Vastaan Jennajohannan puolesta, eli ei saa olla mitä tahansa ”kompostilootaa” ihan terveyssyistä (esim. houkuttelee rottia).

    2. On joo moskakin ihan syötävää, moni tekee siitä esim. kasvispihvejä 🙂 Tai voi heittää vaikka leipätaikinoihin ym. Ite en oo toistaiseksi hyödyntänyt kun mehustan eniten työevääksi ja ei yövuorojen välissä oo kerennyt sit sottailemaan mitään sen kummempaa. Enkä kyllä harrasta leipomista esimerkiksi melkein ikinä. Kuituahan siitä saisi, mutta aika mautonta se on kun pääosa ravinteista on siinä mehuastiassa.

      Meillä on hiiriongelma, joten en tosiaan uskalla tehdä mitään omia kompostiviritelmiä, asian lakipuolta en oo edes selvitellyt. En oo uskaltanut ruokkia ees pikkulintuja niiden siimahäntien takia 🙁 

      Toi on ihan totta, että kiinasta ja monesta muustakin paikasta tuleviin rehuihin kannattaa kyllä suhtautua varauksella! Inkivääriä menee niin pieni ripaus että sitä en oo aina jaksanut kuoria, vaikka eihän se nyt iso homma oisi.

      1. Puutarhajätteelle on luvallista perustaa sellainen ”avokomposti”, mutta talousjätteelle tosiaan ei. Parhaiten selvii oman kunnan jätehuollosta miten mitkäki asetukset menee sit tarkemmin. 🙂

  2. Sun siis on pakko hankkia kanoja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *