Millainen parantaja tahdon olla?

Pirtti

Opiskeluiden alettua olen tottakai miettinyt, millaiseen suuntaan toivoisin niiden minua työmaailmassa vievän. Ihmisten auttaminen lienee melko vahvasti se mun juttu, koska kaikki mitä ikinä olen opiskellut on aina tähdännyt siihen: Heti peruskoulun jälkeen lähihoitajan tutkinto, muutama pienempi vanhustyön lisäkoulutus kuten kinestetiikan ja TunteVan perustutkinnot, kesken jäänyt sairaanhoitajakoulutus, tämän hetken fytoterapeuttiopinnot ja uusimpana ensi kuun shamaanikurssi

Jos elämä olisi Disney-piirretty, haluaisin ihan ehdottomasti ruveta sellaiseksi sammalkattoisessa metsätöllissä asuvaksi syylänenäiseksi noidaksi, jonka pimeän pirtin lahouttaan hilseilevät hyllyt olisivat täynnä mitä mielikuvituksellisimpia rohtoja sisältäviä purtiloita. Luokseni pitäisi kävellä pelottavaa orjantappuraista metsäpolkua ja kylän lapset kertoisivat minusta toisilleen kauhutarinoita. Minut kuitenkin tiedettäisiin erakkoluonteestani ja pahasta kielestäni huolimatta pohjimmiltani ihmisten auttajaksi ja apuani tultaisiin pyytämään tarpeen tullen, vaikkakin hieman jännittäen.

No, elämä ei ole Disney-piirretty. Kauas ollaan tultu niistäkin ajoista, kun jokaisessa kylässä vielä oli oma parantajaukkonsa tai -eukkonsa, jolle annettiin palveluksista vastalahjaksi pullo kirkasta viinaa. (Noita otti viinaa joko päästäkseen horrokseen näkemään näkyjä tautien syntysyistä, tai valmistaakseen yrttitinktuuroita ja muita noitarohtoja.) Luontaishoitajaksi opiskellessa ei todellakaan ole samanlaisia takeita työllistymisnäkymistä kuin nykyisessä ammatissa.

Ihmisten kiinnostus täydentäviä hoitomuotoja kohtaan on kuitenkin jatkuvasti lisääntymässä. Yhä useampi miettii elämäntapojensa ja erityisesti ravitsemuksensa merkitystä hyvinvoinnilleen, eikä enää purematta niele pitkään vallinneita käsityksiä esimerkiksi rasvattoman maidon, ruisleivän sekä margariinin ylivoimaisuudesta. Stressiä hoidetaan mindfulnessilla ja selkäjumeja joogalla. Mielestäni aivan mahtavaa kehitystä! Kääntöpuolena tässä on se, että meillä ihmisillä on tapana vetää kaikki vähän överiksi. Aletaan uskovaisiksi ja perustetaan lahkoja sellaistenkin asioiden, kuin ravitsemus ja liikunta suhteen. Sitten vannotaan niin tiukasti sen oman koulukunnan nimeen, ettei voida hyväksyä muiden näkökulmia, ja rajoitetaan oma elämä pieneen laatikkoon toistamaan rutiineja, joista poikkeamisesta on rangaistuksena vähintään soimaava omatunto.

Tottakai on myös monia selkeitä lainalaisuuksia, joita harvan keho pystyy hyvinvoiden kiertämään, mutta mielestäni liian jyrkässä elämäntapoihin suhtautumisessa on aina vähän jotain mätää. Jos ihmisellä on valtava tarve pitää kiinni tietyistä rajoista sekä säännöistä ja varsinkin tuputtaa niitä muille, onko hän silloin todella itse tasapainossa, vai niin sekaisin että ainoa keino pysyä kasassa on järkkymätön itsekontrolli?

Mielestäni on myös suuri ero siinä, yrittääkö parantaja hoitaa ihmisen kuntoon, vai auttaako häntä parantumaan itse.

Varmasti moni haluaa mieluiten selkeät ohjeet, joita voi noudattaa ilman sen kummempaa omaa ajatustyötä. Ja miten kivaa olisikaan ratkaista kaikki ongelmat pillerillä tai parilla? Minä haluaisin tulevan työnkuvani olevan sitä, että voisin auttaa ihmisiä löytämään sen oman yksilöllisen polkunsa mahdollisimman onnelliseen ja terveeseen elämään. Oma asiantuntemukseni ja kiinnostukseni painottuu erityisesti ayurvedaan, suomalaisiin yrtteihin ja kansanparannukseen, ravitsemukseen, joogaan ja mindfulnessiin sekä luontoyhteyden syventämiseen, joten tottakai osaan parhaiten auttaa sellaisia ihmisiä, jotka kokevat jotain näiden tyylistä omakseen (mitään Jenna & superdieetit-kamaa ei siis ole tiedossa). En kuitenkaan halua ohjeistaa tee näin koska minäkin teen vaan viedä matkalle kohti omaa itseä: tutki, kokeile, oivalla. Löydä sinulle sopivat elämäntavat kadottamatta elämästä spontaaniutta ja iloja. Hoida terveyttäsi jo ennenkuin sairastut. Opi tuntemaan oikea itsesi syvään istuneiden ajatusmallien sijaan. Kaikille kokonaisvaltainen hyvinvointi tai terveellinen ruokavalio ei tarkoita samaa asiaa!

Ja siis ihan ensimmäisenähän minun pitää tämä kaikki opettaa omalle itselleni sekä hyväksyä se, että muita auttaakseen ei tarvitse itse olla täydellinen.

Kommentit

pöpelikössä
Pöpelikössä

Tosi hyvää pohdintaa!

jennajohannasi
Pirtti

Kiitos :-* Hieman vaikea jäsennellä ajatuksia hetken kirjoitustauon jälkeen mut kyl se tästä taas :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.