Minänhukkaamiskaudet

Pirtti

Mulla on aina välillä sellaisia minänhukkaamiskausia. Niiden aikana arjesta tulee jotenkin supernihkeää: En käy metsässä, turrutan aivoni Netflixin hömppäsarjoilla ja unhoitan kaikki ihanat hörhöharrastukseni. Vaikka tiedän tasantarkkaan, miten minun pitäisi syödä voidakseni hyvin, elelen millä sattuu. Pukeudun tylsiin rönttövaatteisiin vaikka rekissä odottelee monta kivaa keijuhelmaista mekkoa ja sitten katson peiliin pelkästään sillä silmällä, että näytätpä taas ihan perseeltä. Välillä tähän liittyy sellainen tietynlainen ahdistuneisuuskin, että aivot on jotenkin niin täynnä ja hermosto kiristynyt, että ei vaan pysty vastaanottamaan mitään mielenkiintoista tai haastavaa vaan haluaa pelkästään jumittaa mahdollisimman ärsykkeettömissä oloissa kokematta sen suurempia tunteita. Pelkkä (tarpeeksi tasaisen) työmatkamusiikin valitseminenkin voi olla ongelmallista! Herään aina välillä päiväksi tai kahdeksi vaikka ystävien tapaamista varten, mutta kotona jatkuu sama nujuminen.

On vaikea selittää, miksi niin usein toimin täysin päinvastoin, kuin mitä tiedän olevan itselleni hyväksi. Tekee mieli syyttää arkea siitä, että aina välillä kaikki on hukassa pitkään. On niin kiire. Ja niinhän se joskus onkin. Juuri sillon kannattaisi kuitenkin tarrata omaan itseensä vain tiukemmin, koska kaikki se hyvä pitäisi voimissaan: Metsä, musiikki, jooga, kiinnostavien asioiden opiskelu, terveellinen ruoka. Kun sitä itse on kuitenkin se oman elämänsä tärkein henkilö (ja vieläpä asuu samassa talossa sen toiseksi tärkeimmän kanssa) niin miksi ei näkisi hiukan vaivaa itsensä eteen myös tavallisina tylsinä tiistaipäivinä tai sateisina sunnuntaina, sen sijaan että odottelee vain niitä spessuhetkiä? 

Yleensä herättäjänä toimii juuri se, että peilikuva ei miellytä pitkään aikaan enkä koe olevani yhtään minä. Tämmöiseen harmailuun havahtuminen on kovin turhauttavaa, koska minulla kuitenkin on ihan selkeä kuva siitä millainen olen ulkoa ja sisältä, mitä rakastan, mitä tahdon elämälläni tehdä sekä mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja aikani arvoisia. (Ei sillä, etteikö täydellinen laiskottelu ja nollaaminenkin ole välillä erittäin tarpeen ja hyväksi, samoin kuin kokonaan yöpaidassa vietetyt päivät.) Toisaalta taas juuri minua on myös se, että heilahtelen sinne tänne enkä sitoudu mihinkään aatoksiin liian tiukasti - ehdottomuuksien sijaan haluaisin sen kuuluisan tasapainon. 

Valoisa kesä on antanut voimaa (kaamosmasennus pelottaa taas jo valmiiksi) ja erityisesti fytoterapia-opintojen aloittaminen muistutti minua jotenkin tosi vahvasti sitä, millainen oikeasti haluan olla ja millainen olenkin, mutta niin usein piilossa siellä kaikkien velvollisuuksien alla. Frantsila-viikonlopun aikana olin enemmän minä kuin tosi pitkään aikaan! Nyt kotitehtävien myötä olen ollut taas enemmän luonnossa ja saanut aikaiseksi kaikkea ylimääräistäkin aiheeseen liittyvää. Kun aikataulutetut tehtävät ja säännöllisesti toistuvat opintoviikonloput hyvällä tavalla pakottavat pitämään minusta kiinni, heijastuu se taas muuhunkin elämään. Tekee mieli näyttää kivalta ja pitää itsestään paremmin huolta, on energiaa mielenkiintoisille asioille. 

Nämä kuvat on eräältä lomaillalta, kun teimme Mummulan metsässä retken ihan koko lauman kera ja minä kyykin pusikoissa keräämässä noita rehuja. Tuo ihana kesäkauhtana muuten löytyi kympillä Parkanon EuroHamsterista! Siellä se oli grillien ja pihalyhtyjen vieressä metallikorissa somassa sotkussa muiden kanssa, ja silmäni iskivät siihen heti, samalla reissulla kun kävin tuossa lapsuuteni lempikaupassa valikoimassa isoisotätini ikkunalle istutettavaksi kesäkukat. En ehkä käytä koko kesänä mitään muita vaatteita (kuten kaikista loman aikaisista kuvista voi päätellä) koska tuo on niin minä kuin vain olla voi.

Näissä kuvissa koen näyttäväni juuri siltä, millainen ihan oikeasti olen. Pörröhiuksinen metsäotus, jonka letistä on puolet purkaantunut. Keräsin laavun hyllyltä mukaan napatulle kertakäyttölautaselle poimulehtiä sekä metsäorvokkeja ja bonuksena sain reisiini ja mahaani jonkun ihan järkyttävän ihottuman, sekä sata ötökänpistoa epämiellyttäville alueille.

Sellaista kesäromantiikkaa.

Ihanaa juhannusta kaikille! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.