Mistä en luopuisi?

Pirtti

Julian blogissa oli hauska kirjoitus siitä, mitä voisi vastata kysymykseen mistä kolmesta asiasta et luopuisi? Miettimättä sen enempää sellaisia itsestään selviä asioita kuten hengittäminen, terveys, perhe tai koti valitsin minä omalle listalleni seuraavat kolme asiaa:

1. Metsä

Kuolisin varmaan ahdistukseen, jos joutuisin asumaan täysin kaupunkiympäristössä. Metsä on aina ollut mulle ihan mieletön henkireikä ja kuten olen kertonut, olen super kiitollinen siitä, että mut on pienestä asti opetettu metsäretkeilyn makuun. Luonnossa liikkumisen iloon ei vaadita paljon! Lapsena maailman paras leikki oli laittaa kahden aittaleipäviipaleen väliin voita ja juustoa, tehdä tiivisteestä sekamehua pulloon ja mennä retkelle eli kodin taakse metsään tai minkä tahansa kutsuvan puun alle syömään eväät. Aika usein myös kiipesin meidän pihakuuseen ja hilasin sinne hyppynaru + kori-systeemin avulla syötävää sekä lukemista. Muistan, että Äiti sanoi joskus saaneensa hepulin, kun tajusi miten korkealle olin majapaikkani asentanut.. Nykyään en ehkä uskaltaisi kiivetä ylimmille oksille, mutta eväiden kantamista lähimetsiin en ole lopettanut.

Luonto ylipäätään on tottakai mulle tärkeä, mutta juuri metsämaisema on aina ollut kaikkein lähinnä sydäntä. Rakastan huumaavan tuoksuisten vanamorihmastojen valtaamia sammalpeitteitä kesällä, sitä kun syysmasennuksen runtelemana saan raahauduttua ulos ja tunnen miten paljon helpompi on hengittää puiden katveessa, jänisten jälkiä muuten koskemattomalla lumella ja sitä riemua, kun ensimmäiset pälvet ilmestyvät paljastamaan varvikon hangen keskelle. Rakastan halata puita sekä kiivetä niihin, minulla on aina ollutkin juuri puihin erityinen side. Rakastan löytää omia paikkoja, joihin istahtaa tuijottamaan tähtiä. Rakastan poiketa poluilta ja tuntea metsän elävän. (Ja rakastan mun miestä ja koiria koska ne on ihan samanlaisia menninkäisiä kun määkin.)

2. Lukeminen

Luopuisin ennemmin jopa musiikista kuin lukemisesta, ja se on oikeasti paljon sanottu se. Tiedonjanoni on aivan kyltymätön silloin, kun innostun jostain ja minätyttöhän olen melkoisen kova innostumaan.  

Minun on yleensä tosi vaikea ymmärtää ihmisiä, joilla on joskus tylsää, sillä oma aikani taas ei vaan millään riitä kaikkien kiinnostavien asioiden tutkimiseen. Romaanien sijaan lukemiseni keskittyy edelleen tietokirjallisuuteen, artikkeleihin sekä blogeihin (ja olenkin auttamatta jäljessä alkuvuodesta luomassani hömppäkirjahaasteessa). Videoblogeihin en ole päässyt sisälle lainkaan ja dokumenttien katsomiseen sekä useimmiten luennoilla kuuntelemiseenkin keskittymiskykyni on aivan liian huono. Dokkaria tai jonkun puhetta seuratessa on vaikea palata takaisin tiettyihin kohtiin tai hyppiä turhilta tuntuvien yli, saati silmäillä vain kiinnostavimmat kohdat. Lukiessa keskeytyksetkään, joko ympäristöstä tai itsestä johtuvat, eivät haittaa yhtään niin paljon ja etenemisen rytmin saa määrittää koko ajan itse.

(Alla olevasta kuvasta voisi päätellä, ettei aikani riitä myöskään säärikarvojen sheivaamiseen, mutta siihen olen rehellisesti vain liian laiska.)

3. Vapaus

Vaikka olen parisuhteessa, velkainen omakotitalon omistaja, vakituisessa työssä ja vielä opiskelenkin, tunnen olevani vapaa. Tämä siksi, että mihinkään noista edellä mainituista asioista en ole päätynyt siten, että olisin kokenut ympäristöstä painetta tehdä niin. Elämäni on ihan tosi sellaista kuin haluan ja minulla on vapaus muutella sen suuntaa. En voisi ikinä sitoutua työhön, jossa ei ole joustavaa työvuorosuunnittelua ja thank gods ymmärsin myös irtautua sellaisista opinnoista, joista en pitänyt. Tottahan aikuisen ihmisen elämässä riittää velvollisuuksia ja rajoitteita, mutta vaikka omakotitalo sekä opiskelut aiheuttavat rahanmenon myötä stressiä ja haikailen usein normaalien ihmisten työrytmiin eli päivävuoroon, olen kuitenkin tosi hyvässä itse luomassani elämäntilanteessa josta on aihetta olla kiitollinen. Ja parisuhteen taas en koe rajoittaneen vapauttani radikaalisti juuri mitenkään muuten, kuin etten enää voi vaihtaa huonekalujen järjestystä oman mieleni mukaan joka toinen kuukausi ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.