Miten voin auttaa?

Viimeisten kuukausien ajan olen keskittynyt ahkerasti suunnittelemaan tulevan kotimme sisustusta. Rahaa on mennyt jo paljon, vaikka olen vielä aivan tämän ikuisuusprojektin alussa. Kuten monet muutkin bloggaajat, olen minäkin täällä kertonut paljon materialismin iloista; uusista huonekaluhankinnoista ja tapetointisuunnitelmista, ja muuton pian toteutuessa tulee sisustukseen liittyvien postausten määrä vain lisääntymään. Olen suomalaisten keskivertotulotaulukoiden mukaan melko pienehkötuloinen, mutta omasta mielestäni elän varsin yltäkylläistä elämää.

Sitten on heitä, liian paljon heitä, joilla ei ole tietoa onko omaa kotia enää edes olemassa. Ei tietoa siitä, pääseekö enää ikinä takaisin sinne mistä on lähtenyt. Ei tietoa siitä, pääseekö ikinä sinne perille, mistä toivottavasti löytyy turvapaikka ja rauha.

Ei minulla ole tähän mitään uutta sanottavaa. Viisaammat ovat kirjoittaneet jo paljon ja hyvin. Yritän vältellä uutisia, kuvia ja varsinkin kommenttiosioita.  En tahdo yrittää eläytyä sodan kauhuihin, en tahdo enää katsoa kuvia ruumiista, menettäisin luultavasti mielenterveyteni. Varsinkaan en tahdo lukea kommenttiboksit täyttäneiden, ihmisyyden irvikuvien tuottamia alhaisia sanoja. Haluan sykertyä ihanaan uuteen talooni ja leikkiä, että ulkopuolella tapahtuvia kauheuksia ei ole olemassa.

Sillä mitä minä voin? Itkuni ja pahoinvointini ei auta ketään. Lohduton suru voi syödä minut sisältä, mutta se ei ruoki yhtäkään nälkäistä. En ole valmis luopumaan kodistani ja antamaan siihen kuluvia rahoja kodittomille. Rakastan itseäni, perhettäni ja ihanaa elämääni. Joku voi olla valmis antamaan kaikkensa muiden puolesta. Minä en.

Niin helpottavaa kuin silmien sulkeminen ja oman avuttomuuden todistelu olisikin, on meillä ihan tavallisilla ihmisillä täällä Suomessa kuitenkin keinoja auttaa. Minä olen valmis luopumaan säästötilille keräämästäni rahasta. Olen kesän aikana säästänyt uuden kotimme kylpyhuoneremonttia varten ihan mukavan summan. Rahojen pois lahjoittaminen lykkää remonttia luultavasti kuukaudella tai kahdella eteenpäin. Viivästys ei mutkista elämäämme kovinkaan paljoa, mutta tuo toivottavasti apua jollekulle, joka elää maanpäällisen helvetin keskellä. Kohteeksi olen ajatellut SPR:n katastrofirahastoa, mutta kuulen mieluusti muistakin ehdotuksista. Aina noiden avustusjärjestöjen kanssa huolettaa, meneekö raha oikeasti perille kohteeseen, vai hukkuuko se jonnekin matkalle.

Euro jokaiselta suomalaiselta tekisi miljoonia. Millainen summa mahtaisi tulla kasaan, jos uusien vaatteiden, meikkien tai huonekalujen sijaan bloggaajat suuntaisivatkin seuraavan ei-niin-välttämättömän kulueränsä hyväntekeväisyyteen? Voisiko jostain arjen piristyksestä luopua viikoksi, tai jotakin hankintaa siirtää vasta ensi kuulle? Tai tehdä tavaralahjoituksen? Ryhtyä kuukausilahjoittajaksi?

Viikon take away-kahvit, uusi syystakki, perjantain leffavuokra, kuukausittain säästötilille siirrettävä summa, String-hylly tai Trendin vuosikerta. Vaatehuoneen pursuavat hyllyt tai hätävara-astiat.

”Vain” muutaman euron lahjoittaminen voi tuntua hölmöltä, mutta me kaikki olemme kuulleet sanonnan siitä, mitä pienistä puroista syntyy. Ja että

hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan.

11911358_661795660589622_157406134_n.jpg

Kuvat keräyksestä, jonka organisoin eräässä vanhainkodissa tänä vuonna teemalla kevätsiivous: Omaiset ja työntekijät tyhjäsivät kaapeistaan ylimääräiset vaatteet, kodintavarat ja lelut seurakuntatyön kautta vähävaraisille toimitettavaksi.

Tampereen seudulla asuville myös tiedoksi:

Vastaanottokeskuksille lahjoitettavaa tavaraa voi toimittaa Lielahden konttiin. Lainaus tämän päivän Aamulehdestä:

SPR kertoo, että Tampereella tavaralahjoitukset voi viedä Lielahdessa sijaitsevaan konttiin. Tavaroihin tulee merkitä: ”vastaanottokeskuksiin”. Tavaroita voi viedä myös suoraan vastaanottokeskuksiin.

Tällä hetkellä on tarvetta esimerkiksi lastenvaunuille, rattaille, syöttötuoleille, lastensängyille, miesten ja naisten hyväkuntoisille ja lämpimille vaatteille, vastasyntyneiden vaatteille, koululaisten lämpimille vaatteille, astioille (lautaset, lasit), keittiövälineille (lusikat, kattilat), 80–90 sentin levyisille perussängyille, verhoille, liinavaatteille sekä hyväkuntoisille tyynyille ja peitoille.
SPR tarvitsee myös vapaaehtoisia henkilöitä lahjoitusten liikuttamiseen ja organisointiin vastaanottokeskuspaikkakunnilla. Tarvetta on esimerkiksi lajittelijoille, tavaran kantajille ja kokoajille. SPR toivoo valmiita muutaman hengen ryhmiä, jotka voivat ilmoittautua sähköpostitse Anu Myllärille osoitteeseen anu.myllari@redcross.fi. Viestissä voi kertoa, montako henkeä on mukana, koska ryhmä pääsee tulemaan ja minne.
Lisäksi SPR etsii vapaaehtoisia digipiirturin omistavia kuorma-autonkuljettajia sekä heidän avukseen tavarankantajia. Kuorma-auton tarjoaa SPR.

Kommentit (7)
    1. Hei Hmm, en avaa linkkejä joita anonyymisti jaetaan ilman esittelyä 🙂

  1. Auttaminen on kyllä ihan super mahtavaa! Siitä tulee itselle aivan tajuton fiilis oli kyse sitten katusoittajan tukemisesta hiluilla, Mummin viemistä mustikkaan, järjestötoiminta tai ihan mikä vaan. Mun sydäntä lähellä on lapset ja toiminkin pelastakaa lapsilla tukihenkilönä ja liityin kirkon ulkomaanavun kuukausilahjoittajaksi. Ei ole se muutama kymppi minulle mikään suuri summa, mutta jotakin se voi ihan oikeasti auttaa.

    Mutta noi uutisten kommenttiosiot! Niitä kun lukee niin kyllä mieli mustenee ja naama kalpenee. En ymmärrä ollenkaan miten aikuiset ihmiset voi olla niin täynnä pelkoa ja vihaa. Se tekee mut kauhean surulliseksi.

    [[{”fid”:”630573″,”view_mode”:”media_original”,”fields”:{”format”:”media_original”,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:””,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:””},”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”252″,”width”:”200″,”class”:”media-element file-media-original”},”link_text”:null}]]

    1. Niinpä, pelkoa vihaa ja tietämättömyyttä 🙁 Ei kai kukaan ole niin naivi, ettei uskoisi pakolaisryöpyn tuovan mukanaan myös joitain ongelmia, mutta ei epäinhimillistä käytöstä kanssaeläjiä kohtaan voi perustella sillä, että joukossa on muutama mätä omena. Niitä piisaa kunniallisten syntyperäisten kansalaisten joukossa yhtälailla. 

      Ja auttaminen ei tosiaan ole mikään tämän hetken trendijuttu, vaan sitä voi (ja pitäisi) tehdä aina ja monilla tahoilla, niinkuin kuvailit kohteita riittää 🙂 Olisi hauska tietää, miten moni kehitysavun vastustajista oikeasti tekee jotain kotimaan tilanteen hyväksi. Some-valittamisen lisäksi siis.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *