Ole täydellinen tai älä edes yritä

Sellaista ajattelin tänään, että miksi asioihin pitää aina suhtautua niin uskonnollisesti ja fanaattisesti? Tai oikeastaan, miksi muiden asioihin pitää suhtautua niin uskonnollisesti ja fanaattisesti? Tokihan sitä omassa elämässään voi vetää esimerkiksi kaikenlaiset harrastukset ja ruokavaliot juuri niin täydellisesti ja tiukasti kuin haluaa, mutta miksi pitää lytätä sellaisten ihmisten innostus, joilla on kyllä kiinnostusta ja paloa samaa asiaa kohtaan mutta ei ihan yhtä perfektionistisella otteella? Jokaisella meistä on kuitenkin niin erilaiset elämäntilanteet, resurssit, ajankäyttömahdollisuudet ja jaksaminen, että ei kaikkien voi olettaa panostavan asioihin yhtä paljon. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö nimenomaan rakastaisi keskustella tai jopa väitellä erilaisista mielipiteistä ja katsantokannoista kiivaastikin ja olen aiemminkin myöntänyt olevani ongelmanratkaisija-persoona vatvojan sijaan, mutta putkinäköisesti ja väkisin ajatuksiaan muille pakkosyöttämällä ilman toisen lähtökohtien ja argumenttien huomioonottamista ei mielestäni ihan hirveän rakentavasti edetä.

Yksi pahin esimerkki puristeista ovat koiraharrastajat. Ai että, menepä myöntämään jonkun koiraforumin keskusteluissa vaikka se, että meidän tytöt syö ihan vaan kaupan HauHau Championia ja voi oikein hyvin, kalliiden erikoismuonamerkkien tai barfaamisen sijaan. Kyllä on hyvin pian eläinsuojelutarkastaja oven takana. Oikeutta eläimille-keskustelupalsta oli ainakin minun veganismiin tutustumisen aikoinani tämän vuosikymmenen alussa yksi ahdasmielisimpiä paikkoja mitä tiesin. Itse menin sinne hakemaan neuvoja ja motivaatiota aikeena jättää eläinperäinen ravinto niin vähälle kuin mahdollista, mutta jos meni sanomaan, ettei vielä tutki kaikista karkkipusseista onko niissä E120-väriainetta, tai ettei halua Mummun luona kieltäytyä juustoa sisältävästä kasvissosekeitosta kun hän sitä varta vasten on minulle keittänyt, niin oli aivan turhaa yrittää osallistua keskusteluihin. En edes tiedä mitä kaikkia esimerkkejä on olemassa lapsellisten ihmisten maailmasta, mutta ainakaan kukaan äiti ei ole tarpeeksi hyvä ellei imetä lastaan armeijaan asti ja viljele itse biodynaamisia sormisyötäviä vauvansoseita samalla kun imeväinen roikkuu tauotta mukana vierihoidossa. Tulevia kouluampujiahan siinä vaan kasvattaa jos muuta tekee.

Ole siis täydellinen tai älä edes yritä.

Tämä oma turhautumiseni lähti nyt liikkeelle siitä, että minulla on pms ja kaikki vituttaa yritin puhua ayurvedasta asiaan paremmin vihkitytyneiden kanssa eräässä keskusteluryhmässä. Sen sijaan, että olisi keskusteltu siitä miten näistä minun lähtökohdistani voi toteuttaa ayurvedista elämäntapaa mahdollisimman hyvin, jäi puhe vain jatkuvasti junnaamaan siihen, että teen yötyötä, joka ei sovi ayurvediseen elämäntapaan. Ja siihen, etten halua heittää ruokavaliotani 100% uusiksi. Ilmeisesti kaikki ponnisteluni hyvän olon eteen ovat turhia niin kauan, kun en hommaa klo 7-15 työtä ja ala elää pelkällä sosekeitolla tai kitcharilla. En tiedä miten kummassa menisin perustelemaan esimiehelle, että en nyt yhtäkkiä (vaikka by the way jään ilmeisesti ihan vakituisesti tuonne töihin, kulkurinpäivät ohi) voikaan enää tehdä yötyötä koska se ei ayurvedan mukaan ole ihmiselle hyväksi. Mää oon liian arvokas tekemään yövuoroja, laita ne jollekin muulle, koska ei sen väliä jos jonkun muun keho kärsii tai jätetään mummot hoitamatta öisin, koska yötyö ei sovi millekään kehotyypille? Ihan erityisen paljon ärsyttää siksi, että ayurvedan pitäisi olla nimenomaan yksilöllisyyttä painottavaa terveydenhoitoa tasapäistämisen sijaan.

blogi.jpg

Vegaanit ja äitylit ovat ehkä yksiä vitsailluimpia ryhmiä oman täydellisyytensä toitottamisessa muita mollaten, mutta kyllähän näitä riittää: Kaikki mahdolliset eri ruokavaliouskovaiset, erilaiset urheilijat ja kuntosalityypit, superfoodeihin ja muihin terveysvillityksiin hurahtaneet, oi ja me bloggaajat! 😀 Älkää nyt herranen aika kukaan menkö aloittamaan blogia, jos ette osaa oikeinkirjoitusta, ole kauniita ja kuvaa järjestelmäkameralla. Positiivinen esimerkki sen sijaan löytyy esimerkiksi tämän vuoden tammikuisesta Vegaanihaaste-ryhmästä, jossa vegaani-tutorit suhtautuivat todella kannustavasti osallistuvien sekaanien tapoihin muuttaa ruokavaliota kasvisperäisemmäksi, vaikkeivat he olisikaan pyrkineet täydellisyyteen haasteen aikana tai pysyvään vegaaniseen ruokavalioon sen jälkeen. 

Kävin kuukausi sitten ayurvedaa Intian lääketieteellisessä opiskelleen lääkärin vastaanotolla hakemassa neuvoja uuteen kehotyypilleni sopivaan ruokavalioon ja elämäntapaan. Hän kohtasi minut erittäin lempeästi ja kehotti muokkaamaan uudet muutokset omaan (nykyaikaiseen, Pohjolassa elävän ihmisen) elämääni sopivaksi, vaikka ne eivät kaikilta osin sovikaan perinteiseen (5000 vuotta vanhaan & intialaiseen) ayurvediseen kulttuuriin. Ei sanonut, että jos et noudata kaikkia näitä ohjeita täydellisesti ja muuta koko elämääsi työtä, ystäväpiiriä, harrastuksia ja kotia myöten niin on turha edes yrittää. Jos syöt sushia, laita tuplana wasabia ja inkivääriä niin ruoansulatus saa potkua sanoi Pardaman Sharma, kolmannen polven ayurvedalääkäri. Ei-ayurvedisista valinnoistakin voi siis tuunata parempia ja se on parempi kuin ei mitään. Muutoksia ”entiseen” elämäntyyliin verraten olisi ollut tarjolla ihan järjetön määrä, enkä minä todellakaan halua, pysty enkä aio heittää elämässäni kaikkea ympäri, vaikka kuinka voisin siten saavuttaa täydellisen hyvinvoinnin. Minun elämääni on aina kuulunut ja tulee kuulumaan myös viini, roskaruoka ja arvaamattomuus, vaikka tiedän etteivät ne johda siihen parhaaseen mahdolliseen olotilaan, joka minun ehkä olisi mahdollista saavuttaa supertarkalla ruokavaliolla ja elämänsunnittelulla. 

Minulle riittää, että olen tarpeeksi hyvä. Hyvässä elämässä on tilaa sekä terveyden vaalimiselle että hauskanpidolle.

Ja jo nyt kuukauden jälkeen huomaan tekemieni (joidenkin mielestä mitättömän pienten) muutosten vaikuttaneen olemiseeni positiivisesti. Vaikka on vielä paljon omaksuttavaa ja opeteltavaa, aion edelleen jatkaa asioihin vihkiytymistä pikkuhiljaa omassa tahdissani, koska haluan tästä pysyvän elämänmuutoksen enkä mitään omaan mahdottomuuteensa kaatuvaa pikahurahdusta.

Sanoo paremmat ja pystyvämmät ihmiset mitä sanoo.

Kommentit (4)
  1. Ai että! Silkkaa asiaa koko teksti!

    Mulla on tällä hetkellä menossa fitnesskisadieetti jota en olisi koskaan ikinä itsestäni uskonut. Noh, sehän nyt on aika armoton ja mustavalkoinen (samoin kuin dieettiin osallistuvien vertaisryhmä facebookissa). Joten minä olen vähän värittänyt sitä, koska mustavalkoisuus ei minulle sovi. Että jos vaan kaikki löydettäisiin sellainen hyvä tasapaino tähän omaan elämäämme, niin olisi kaikki vähän paremmin. Terveisin: dieetilläkin voi syödä vähän kakkua eikä jokaista aerobista ole pakko tehdä.

    1. Oijoi, ois mielenkiintoista lukea jos haluat avata aihetta joskus lisää! Ryhmäpaineen seassa on välillä kamalaa mutta toivottavasti sieltä ryhmästä löytyy tsemppiä myös 🙂 Eihän sitä tiiä, jos joku muukin vaikka intoutuu pois sieltä mustavalkoisuudesta kun vähän annat mallia 😉

  2. Hear hear!

    Mie olen aina karsastanut näitä kaiken tietäviä ja täydellisiä asian, minkä tahansa asian, harrastajia , joiden maailma on jotenkin kieroutuneesti musta-valkoinen. Joko olet tai sitten et ole.

    Itse en osaa kuvitella sitä yhtä ja ainoaa oikeaa totuutta minkään asian tiimoilta. Mikä käy yhdelle, voi olla  pahasta toiselle ja jokaiselle suotakoon omat valintansa ja pyrkimyksensä elämänsä elämiseen ja sen parantamiseen. Rajana vain se, ettei vahingoita omilla valinnoillaan toisia.

     

    1. No aamen! 🙂 Wiccan wrede on aina ollut mun lemppari ohjenuora elämälle: Un ye harm none, do as ye will. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *