Pöllömpi aamu

Ruisleipä oli niin hyvää että kuolasin vähän leualleni. Katson sivusilmällä Modern Familyn ykköskautta kolmatta kertaa läpi. Tykkään siitä, miten lempisarjoista tulee kuin ystäviä. Ne voi olla samassa tilassa ja on mukava olla, vaikkei niihin ihan täysillä koko ajan keskittyisi. Puolesta sanasta tietää mitä on meneillään. Minä pidän eniten sellaisista ihmisistäkin, jotka eivät vaadi huomiota tauotta. Ollaan vaan.

11774841_643311079104747_18550264_n.jpg

Taustaäänenä höpöttävästä telkkarista voisi tietenkin tehdä sellaisen johtopäätöksen, etten osaa olla hetkessä ja keskittyä. (Hetkessä ja yhteydessä oman itsensä kanssahan voi olla vain täydellisessä hiljaisuudessa. Tai pitäisi istua parvekkeella kuunnellen lintuja ja juoda silmät utuisina Yogi-teetä.) Paskat. Tämä jos joku on sitä minun omaa laatuaikaa. Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen, mutta nämä tahattomat kello viiden heräämiset ja niiden jälkeinen oleminen vailla lähtökiireiden tahraamia nopeita askeleita, näitä minä rakastan.

11774835_643322849103570_481279128_n.jpg

Nyt menen keittämään uutta kahvia, sillä pöllömukissa oleva jäähtyi kuvaamisen, syömisen ja kirjoittamisen lomassa juomakelvottomaksi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *