Puutarhahulluutta

siemeniä.jpg

Jotain pientä käsistä lähtemisen tuntua tässä nyt saattaa olla: Ikinä en ole mitään (onnistuneesti) kasvattanut, mutta tänä keväänä ostin omapihapäissäni kaikenlaisia siemeniä melkein kolmekymmentä pussillista, ja lisäksi havittelen vielä valmiita taimiakin. Esittelin ostoaksiani töissä ja sain viisaammilta hyvän neuvon: sinun pitää myös jaksaa hoitaa kaikki mitä nyt innostuksissasi kylvät. 

siemenet.jpg

istuitus.jpg

Maanantaina istutusruukkuihinsa kasvamaan pääsivät tuoksuherneet ja elämänlangat, joita suunnittelen köynnöstämään piha-aitaa pitkin. Suurimmassa osassa vihannessiemenpusseja luvataan istutuksen onnistuvan suoraan kasvupaikalle ilman esikasvatusta, joten käytän seuraavaksi vapaa-aikani kyhäämällä rakennusjätteistä rehuilleni istutuslaatikoita. (Kenties kasveillani on edes hilppasen paremmat mahdollisuudet selviytyä kun ne korottaa pois maantasosta ja innokkaiden aputassujen ulottuvilta.) Laatikoihin päätyy ainakin erilaisia lehtisalaatteja, parsa-, kukka- ja lehtikaalia, herneitä, sipulia, perunaa, porkkanaa, mansikoita ja yrttejä. Ei mitenkään suuruudenhullua, eihän? Onneksi meillä on pihassa kaivo josta saa kasteluvettä, joten en ainakaan suotta kasvata vesilaskuamme näillä touhuilla, jos mikään ei tuotakaan satoa.

sinivuokot.jpg

Pihamme ihkaensimmäiset kukkaset saivat minut kiljumaan riemusta! Sinivuokkojen lisäksi myös valkovuokon alkuja ja paljon kaikkea tunnistamatonta on tulossa, olen niin fiiliksissä! Kuin olisi joka päivä joulu, kun aina pihaa tutkiessa löytää jotain uutta pientä vihreää puskemassa urheasti esiin. Meidän ja naapuritontin välissä solisevan kevätpuroseni (eli tuttavallisemmin paskaojan) reunoille näyttäisi ilmestyvät ainakin rentukoita. Ja vuohenputkivauvojakin näkyi jo! Tahdon koittaa istuttaa niiden taimia johonkin laatikkoon kasvamaan salaatiksi. Vuohenputken maku on aivan valloittava, hiukan sellerinen ja porkkanainen, ja se tuoksu! Toivottavasti saan lisäksi nokkosia ja voikukkia eristettyä puhtaisiin oloihin kasvamaan, suoraan nurtsilta kun ei koiraperheessä viitsi oikein mitään syötäväksi poimia.

Talomme länsikylkeen on jostain hämärästä syystä istutettu kasaan ruusupensasta, yhdeksän tuijaa, muutama kataja (?) ja pikkuinen kuusi. Nämä kaikki pitäis kaivaa ylös ja istuttaa uudestaan fiksumpaan paikkaan, luultavasti aidan eteen hiukan näkösuojaa tuomaan. (Olen saanut tietooni, että liian lähelle taloa ei saisi istuttaa mitään, jotteivat juuret tärvele perustuksia.) Alppiruusu taas jäi syksyllä väärälle puolelle aitaa, toivottavasti senkin saisi hengissä siirrettyä uudelle paikalleen ihailtavaksi. Neuvoja otetaan vastaan!

tuijat.jpg

Tönömme aiemmat asukkaat jättivät jälkeensä amppeleita ja parvekelaatikoita, joihin voisi pian istuttaa orvokkeja. Niin ja musta- ja punaherukkapensaat pitäisi saada, ja vadelmaa, ja pari omenapuuta ja..

Aloin myös kasailla tallin alta löytyneistä vanhoista tiilistä sitä haaveilemaani nuotiopaikkaa. Hiukan siitä vielä jotain puuttuu, mutta kyllä se tänä kesänä valmistuu! Koirat eivät ole suhtautuneet rakennelmaani kovin kunnioittavasti, vaan käyvät vuoronperään makoilemassa ilmeisesti pesäkoloa muistuttavassa tiilirinkulassani. 

nuotiopaikka.jpg

Kommentit (12)
  1. Noista havukasveista sais kyllä tosi komeen istutuksen, jos ei laittais niitä ihan noin riveihin… Ja kaveriks se alppiruusu. Ihanat sinivuokot, juurikin kuvasin meidän pihan vuokot, mutta ei ole noin komeita 🙂

    1. Onko vinkkejä, miten siirto pitäisi tehdä jotta selviäisivät hengissä? Minkähänlainen multa olisi parasta, ja ilmeisesti pitäisi tosi paljon kastella aluksi?

      1. En usko, että siirrossa on suurempia ongelmia, kun ovat vielä noin pieniäkin. Mahdollisimman suuri ja ehjä juuripaakku mukaan. Siirto kannattaa varmaan tehdä heti kun maa on sula, uusi kuoppa pitää olla valmiina ja hyvin kasteltu, niin että saa heti istutettua. Rodomulta on parasta havuille ja rodoille, siinä ei ole kalkkia ja lannoitteita ei laiteta. Vähän kun jättää alkuun maan kuopalle puiden ympäriltä niin on helppo kastella ja tosiaan alkuun pitää kastella ahkerasti, siirrossa reilusti vettä jo ennen kuopan täyttöä. Myöhemmin sitten se pienikin kuoppa pitää täyttää, ettei jää vesi talveksi seisomaan. Jos uusi paikka on aurinkoinen, kannattaa varjostaa siirrettyjä taimia jonkin aikaa. Me haimme aikanaan kolme serbiankuusta Haikalan tilalta Pirkkalasta. Kaivettiin ahneuksissamme liian isot puut kohmeisesta maasta ja juuri ja juuri saatiin ne ylös ja peräkärryyn. Muita ongelmia ei sitten ollutkaan. Taimistoissa juuret saatetaan katkoa etukäteen, jotta siirto onnistuisi varmasti, mutta en kyllä muista, että näissä olisi niin tehty enkä usko että noita teidänkään täytyy. Meidän kuuset näkyy täällä. Rodoja en ole siirtänyt, mutta eiköhän ne mene samoilla ohjeilla 🙂

        1. Voi että, kiitos paljon!! 🙂 Oon aivan täysin noviisi kaikessa puutarhahommassa niin tosi kiva saada kokeneemmilta neuvoja!

  2. MarruHetkimaja
    14.4.2016, 09:49

    Mä niiiiiin pystyn tuntemaan ilosi kukkasista! 🙂 Itse bongasin eilen ensimmäiset sinivuokot ja hyvä kun en autolla ojaan ajanut nähdessäni ne, haha! Sitten pääsi kyykistelemään kameran kanssa niitä oikein läheltä ihailemaan, voi kuinka kauniita vain osaavatkaan olla ♥ Olen aivan keväthöperö siinä missä luontohöperökin 🙂

    Olen meidän pihan laidalla käynyt kurkkimassa, että joko sieltä alkaisi nousemaan vuohenputkia, niin saa pupuille vuoden ensimmäiset herkut! Ihan pikkuriikkisiä siellä näkyy jossain, eli kohta saa pupuille kerättyä herkkuja, ohlala! Koiratkin ovat jo saaneet parina päivänä syödä luita pihalla, kun ei ole enää lunta maassa. Oijoi, voi tätä iloa keväästä.

    1. Meillä on pupujen kanssa samat eväät 😀 Mää näin ensimmäiset leskenlehdet viime viikolla ja voi sitä riemua, hiukan harmitti olla yksin bussissa kun ne vilahti ojanpenkalla, kun ei ollut ketään kelle hehkuttaa! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *