Rahasta ja rakkaudesta

Näin joulun alla rahaan liittyviä bloggauksia näkee paljon, onhan suuren kulutusjuhlamme aika. Huomaan välillä eleleväni melko syvällä oikein mukavassa, vaaleanpunaisin höyhenin vuoratussa kuplassani. Minun kuplassani ei toki ole uutinen, että toisilla ihmisillä on vähemmän rahaa kuin toisilla. Sen sijaan pienehköjen tulojen aiheuttama häpeä kummastuttaa minua toisinaan.  

Tällä hetkellä teen (omasta tahdostani) töitä vain osa-aikaisesti, mutta rahatilanne on silti kohentunut huomattavasti verraten alkuvuoteen, jolloin päätuloni oli vielä opintotuki. Lähihoitajan suurensuuren tuntipalkan löytää jokainen TESsistä; ilman lisiä käteen jää vähennysten jälkeen noin kymppi tunnilta. Parhaimmillaankin kuukausitulo jää alle sen legendaarisen 2600 euron, reilusti alle. Tuolla rahalla olen aina kokenut tulevani oikein mainiosti toimeen, ja olen kiitollinen, että löysin heti peruskoulun jälkeen sen ammatin, jolla pystyn itseäni elättämään. 

Muistan hämmästyksestä lautasiksi pyöristyneet silmäni eräässä illanvietossa, jossa oli paikalla myös minulle tuntemattomia ihmisiä. Kolmekymppinen tuore isä itki kännissä ja selitti, miten on vasta lapsen saatuaan tajunnut, miten paljon tärkeämpää on olla kotona perheen kanssa kuin jatkuvilla työmatkoilla tienaamassa rahaa. Tämä ilmestys oli toden totta minulle yhtä uskomaton kuin luminen maisema nykyaikojemme joulukuussa. Olen ihan järkyttävän kiitollinen siitä, että olen kasvanut arvostamaan rakkaita enemmän kuin rahaa, ikinä asiaa kyseenalaistamatta tai asiaa oikeastaan edes sen enempää miettimättä. Uran luominen vaikuttaa ihan utopistiselta käsitteeltä, kai sellaista joku telkkariohjelmissa tekee? Minä teen osa-aikatyötä ja haluan tulla toimeen niin pienellä rahamäärällä kuin suinkin, jotta voisin viettää mahdollisimman paljon vapaa-aikaa rakkaideni kanssa.

tessa.jpg

En ole ikinä kokenut, että hyväksytyksi tuleminen vaatisi pursuilevaa vaatekaappia, tyyriitä harrastuksia tai kallista elektroniikkaa kotiin pölyä keräämään. Ikinä en ole jättänyt menemättä juhliin, koska ei ole rahaa ostaa lahjoja tuliaisiksi. Ikinä en ole jättänyt juhlia järjestämättä, koska ei ole rahaa monenlaisiin tarjottaviin. On aivan normaalia ehdottaa kahvilakäynnin sijaan edullisempia sumppeja kotisohvalla, tai kirjoittaa uudenvuodenjuhlien FB-kutsuun, että tulkaa viihtymään omin eväin. Minun rakkaideni suuressa piirissä on aina ollut tärkeintä ihmiset, ei materia siinä ympärilläIkinä en ole ajatellut, että aurinkomatkailemattomuus tai kirpputoriostokset löisivät minuun jonkinlaisen luuserin leiman. 

Lauantaina olisi ollut suuresti rakastamani Paperi T:n keikka. Kaverit meni, minä olin kotona koska nyt ei ollut varaa humppailuun.

Emmää pääse ku ei mulloo rahaa. 

Aijaa, no voi paska, mennään vaikka si ens vuonna yhessä jolleki keikalle. 

Olen ilmeisesti onnistunut saamaan tämän vaaleanpunaisen kuplani nurkille aivan hämmästyttävän kummastuttavia ihmisiä, sillä en ole ikinä kuullut kenenkään häpeävän tai nolostuneen, jos on joutunut kieltäytymään illanvietosta rahattomuuteen vedoten. Toki se harmittaa, mutta häpeä on aivan kummallinen käsite tässä kohtaa. 

 Maksettuani osuuteni asuntolainasta, laskuista ja ruokarahoista (60e per viikko kahdelle hengelle), ladattuani bussikortin ja ostettuani koirien ruuat käyttötililleni jäävä rahamäärä vaihtelee kympeistä satasiin, ja sen voin käyttää mihin tykkään. Useimmiten tykkääminen on jotain näistä: take away kiinalaista, viiniä, karkkia, luonnonkosmetiikkaa, kirppiksiltä sisustusjuttuja, istumista halvassa pupissa. Vaatteita harvoin ja mieluiten kirpputorilta. Muutaman kerran vuodessa jotain tyyriimpää ryysyä, viime kuussa ostin esimerkiksi talvisaapikkaat, jotten joutuisi aina menemään reffeille ripsuhameeseen kylläkin melko hyvin mätsäävien, viidettä vuotta ympärivuotisessa käytössä olevien maihareiden kanssa. Unelmiimme kuului omakotitalo suurella pihalla, mutta ei autoja tai lapsia, joten unelman toteuttamiseen oli varaa

Vaatteeni mahtuvat kahteen tavalliseen vaatekaappiin. Syömme paljon edullisia kasvisruokia, ja jatkamme liharuokia linssein ja pavuin. Minulla ei ole rahaa vaativia harrastuksia. Pieni telkkarimme on Mummun vanha. Melkein kaikki talomme huonekalut ja sisustustavarat ovat käytettynä ostettuja tai ilmaiseksi saatuja. Molemmat talvitakkini on ostettu kirpputorilta. Joulukuusen jalka on lainassa siskolta ja koristepallot äidiltä. Yleensä laitamme joka kuukausi pienen summan rahaa säästöön remppatilille, mutta neljän yhteisen vapaapäivän kunniaksi ne eurot käytettiin tässä kuussa mahtaviin jouluherkkuihin.

kalapuikot.jpg

Minun tekee kovasti mieleni väittää tällaista elämää maalaisjärjellä höystetyksi keskitasoa pienempien tulojen määrittämän sijaan. Kuulostaa ihan uskomattomalta, että joidenkin maailmassa vaaditaan sisaruksilta syntymäpäivälahjoja ja tuparivierailta vuosikertaviinejä, tai käytetään häveten samaa mekkoa kaksissa juhlissa peräkkäin. Aina jouluisin muistan vuosien takaa silloin seitsemäntoistavuotiaan opiskelukaverini ressin, kun hän laski, miten opintotuki riittäisi sukulaisten listaamiin kalliisiin joululahjoihin. Minulla olisi ollut moisiin vaatimuksiin muutamakin naseva vastaus valmiina.

Täällä kuplassa on ihan uskomattoman mukava olla. Surettaa, ettette mahdu kaikki tänne.

Hieman sekava teksti näin aamukuudelta. Toivottavasti tarkoitukseni kuitenkin kuultaa ajatusvirran lävitse. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua elämään sellaisten ihmisten kanssa, joiden rakkaus ja kunnioitus ansaitaan rahalla.

naama.jpg

Kommentit (10)
  1. Olet mun idoli 🙂 Itsekin samanlaisessa kuplassa elävänä ei voi kun ihmetellä toisten elämää. Rentoa joulua teille suloiseen torppaanne 🙂
    t. ensimmäistä kertaa kommentoimaan uskaltautunut lukija

    1. Voi ihana lukija, kiitos kommentista! Ilahduttaa aina ihan hirmuisasti kun joku viitsii jotain tänne kommenttiosioon raapustella 🙂 Nautitaan me elämästä ja joulusta kuplassa, leppoisia pyhiä sinne!

  2. miia / ketunkololla
    23.12.2015, 12:26

    Niin ja ihanaa joulunaikaa rakkaaseen torppaan, unohduin nyt tuohon raha-asiaan tyysti 😀

    1. Ihana Miia! Oikein rentouttavaa ja mahantäyttävää joulua myös sinne kauniiseen Ketunkoloon 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *