Ruokasalista hieman

Ruokasali (ihhihhih miten mahtipontinen nimitys pirtinnurkalle) alkaa pikkuhiljaa käydä läpi muodonmuutostaan remonttivarastosta ruokailutilaksi. Tänään saimme ruokapöydän, joka löysi paikkansa haaveeni mukaisesti puusohvan toverina. Sohva on edellisten asukkaiden vanha, ja olen kovin iloinen että he sen meille jättivät. (Puusohvan alla on sellainen perinteinen vuodevaatelaatikko, ja odotan mielenkiinnolla, kenet ystävistämme kaivamme sieltä esiin kuorsaamasta ensimmäisten bileiden jälkeen.) Sohvaan kuuluvat tummansinikirjavat pehmusteet eivät olleet aivan lainkaan mieleeni, joten muokkasin sitä uuteen uskoon tyynyjen ja päiväpeitteen avulla. Mustat sohvatyynyt ovat vanhan divaanisohvamme selkätyynyjä, jotka onneksi nappasin talteen sohvan päädyttyä kaatopaikalle.

(Oh, hauska tarina. Vanha sohva romahti, kun rakas ystäväni pomppi siinä niin innoissaan katsellessaan Youtubesta 70-luvun Euroviisu-videoita. Sen enempää nyt mitenkään korostamatta tämän miesystäväni seksuaalista suuntautumista aion yskäisten köhiä ilmoille sanan klisee. Moi vaan M jos luet tätä :D) 

Oikeastaan kaikki kuvassa näkyvä on hankittu käytettynä. Tänään saatu ruokapöytä ja siihen kuuluva tuoli ovat äidinäitini ystävän vanhoja, saimme ne tuparilahjaksi. Pianon ostin muutamia vuosia sitten jonkun vanhan rouvan kuolinpesältä. Tampellan verhot, ruusutyyny ja keltapehmusteinen tuoli ovat kirpparilta, torkkupeiton sain joululahjaksi. Muutamaa värikästä pinnatuolia kaipaisin vielä pöydän ympärille, niin kalusto olisi mieleiseni. Sekä tietenkin vähän lisää koristetyynyjä sohvalle ja joku kiva kirjava pöytäliina ja matto ja ja.. Alakerran tapetointi valmistunee alkavan viikon aikana, joten sitten voi alkaa järjestää huonekaluja ihan oikeille paikolleen, ja tauluja ja hyllyjä kiinni seiniin.

Pöytä vihittiin juhlallisesti käyttöönsä lähipitserian antimin. Huomatkaa kuvan taidokkaat sisustuselementit, kuten pyyhkeet, tiskit, soma kattaus ja tapetoimaton seinä. Rakkautta tässä kuvassa osoittavat tunteikkaasti toisiaan kohti sojoittavat takut.

(Kasvispitsassani oli paneroituja sipulirenkaita. Outoa, mutta aika hyvää.)

Ristikkoa oli täyttämässä kahville poikennut ystävä (en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten ihanaa on kun ihmiset poikkeavat ihan muuten vaan ohimennen kupposelle kotiimme <3). Pidän kovasti tuollaisista vierailijoista, jotka osaavat itse viihdyttää itseään esimerkiksi tällaisten aivopähkinöiden parissa, kun isäntäparilla on tärkeämpää tekemistä, kuten nyt tämä pyhäillallisen nauttiminen.

Pöydän lisäksi enoni kuskasi Mummulasta luoksemme kasan räsymattoja, joilla aion päällystää yläkertaan vievät rappuset. Kokolattiamatolla päällystetyt raput ovat mukavat koirien kannalta, kun tassut eivät luista, mutta keräävät kaiken maailman karvan ja pölyn itseensä näyttäen aivan järkyttävältä. Mattoa maton päälle siis, jotta puhdistaminen käy helpommin. Ja tulee niistä matoista kyllä aika kivasti väriäkin!

Sandy palasi eilen Mummun luota täysihoidosta. Mummun oma koira kuoli pari vuotta sitten, ja Sämppä on käynyt aina välillä liennyttämässä koiraikävää (ts. nauttimassa gourmet-aterioista ja jakamattomasta huomiosta.) Myönnän olevani koiriemme turkkeinhoidon suhteen todella laiska, joten takkuja löytyy muualtakin kuin omasta päästäni. Tästäkin syystä Vanha Rouva on kiva lykätä aina säännöllisin väliajoin Muorin hoteisiin; se nimittäin palautetaan aina pestynä ja trimmattuna.

psssst. mikäli tykkäät blogista, saatat mahdollisesti haluta tykätä myös sen FB-sivusta. linkitän sinne aina uusimman postauksen, joten blogin seuraaminen on halutessa helppoa.

Inkaliljoja löytyy myös Instagramista.