Takaisinheitto-Torsdag
Keskellä keskeneräisyyttä tuntuu niiin hyvältä selailla kännykän kuvagalleriaa! Jos nyt ärsyttää pirtin liian pieni tv-taso ja sohvatyynyjen puute, niin on tilanne ainakin huomattavasti parantunut tästä:
Ja vaikken ole vieläkään saanut aikaiseksi päällystää keittiön rumia kaapistoja dc-fixillä, on tuonkin huoneen feng shui hieman kohentunut..
Ruokasalin tyhjä valkoinen seinä kummittelee puusohvan takana odotellen yhä ylleen tauluja ja muita koristuksia, mutta ainakin se on siisti ja valkoinen tämän näyn sijaan:
Tuo kamala harmaa muovimatto harmittaa kamarissa edelleen, vaan seinillä on jo sentään ihanaiset kiurut! Verhotkin on saksittu lyhyemmiksi ja ripustettu ikkunaan oven sijaan.
Notta paljon on kesken, vaan paljon on jo tehty 🙂 Eteisessä ja pikkuvessassa on edellisten asukkaiden laittamaa lasikuitutapettia, jota ei ilmeisesti Erkkikään (onko Erkki-poloinen joutunut tällaiseen lentävään lauseeseen vain nimensä alkukirjaimen vuoksi?) saa revittyä irti, joten ne pitäisi vain maalata siistiin kuntoon. Tuulikaappi, eteinen, yläkerran aula sekä pikkuvessa ovat muutenkin jääneet aivan paitsioon tässä kaikessa tähän astisessa sisustustouhussa, kun suurempien huoneiden hommat kiilasivat tärkeysjärjestyksessä kärkisijoille. Itse tapetoinnistahan menee kaikki kunnia loistavalle remppamiehelle, meidän osamme siinä oli vanhojen tapettien ja listojen repiminen ynnä muu näpertely, mutta kaikki nappiin menneet kuviokohdistukset ovat ammattilaisen käsialaa.
Harmittelin eilisessä postauksessa Ikeaan jäänyttä lipastoa (ja huonekalujen uutena ostamista ylipäätään), mutta hahaa, löysinpäs illalla täysin samaisen lipaston käytettynä nettikirpparilta! Saankin sen siis kotiinkuljetuksella ja valmiiksi koottuna, kelpaa vallan mainiosti. Tv-tasoksi saapuva lipasto laatikoineen auttaa kovasti vintin tyhjentämisessä, mikä taas edesauttaa paljosti kaikenlaisten tarpeellisten värkkien löytämistä krääsän ja romun keskeltä.
Pikkuhiljaa.
Hiljaa hyvä tulee – ja nytkin näyttää jo oikein kivalta 🙂 Mä oon oppinut pienessä ajassa sietämään yhä paremmin keskeneräisyyttä. Nyt tosin ajattelin viikonloppuna ottaa maalisudin käteen. Katsotaan, mitä saan aikaan.
Jep, sitä nämä taloprojektit kyllä opettaa 🙂 Pitää muistaa nauttia tästä kaikesta koko ajan, eikä vaan ootella että sit ku on valmista.. Tsemppiä maalailuihin!
Hyvältä näyttää! Omakotitalot on kyllä sellaisia ikuisuusprojekteja että oksat pois. Ja silmä kyllä tottuu niihin puutteisiinkin aika nopeasti 😉
Kiitos! Ja armeliaassa jouluvalaistuksessa kaikki on keskeneräisenäkin niin somaa 😀