Tämän viikon plussat ja miinukset

Vuosi 2016 on alkanut nerokkaasti. Vaikka en aloittanut tätä vuotta edellisen tapaan opiskelija-statuksen omaavana, on aito elämäm_koulu opettanut minulle jo näin tammikuun puoleen väliin päästessä sangen monta asiaa. Vieläpä paljon tärkeämpiä asioita, kuin kaksi vuotta AMKissa ehti opettamaan! Taloteknisistä hommista olen itkenyt kertonut jo useammassakin edellisessä postauksessa, mutta ei siinä vielä kaikki! Lisäbonuksena, ihan ilmaiseksi kaupan päälle olen nyt saanut tietooni nämäkin hyvät ja huonot jutut:

+ Puhdistamon vihersmoothiejauhe on hyvä asia. Sisältää leviä ja orasjauheita, mutta ei saa smoothieta maistumaan myrkyltä

– Blenderin kannuun unohdettu lusikka ei ole hyvä asia, vaan räjäyttää blenderistä käynnistettäessä kannen irti. Lopputuloksena on uusi vihreä sävytys maailman hienoimmalla ja kalleimmalla perinnepaperitapetilla, jonka soveltuvuutta keittiöön melko kosteudenarkana materiaalina joku ehti jo hiukkasen epäilläkin.

+ Varaava takka pirtissä on hyvä asia. Ilmalämpöpumppu ei pidä kovin korkeista pakkaslukemista, mutta takka ei moisista välitä.

– Takan lämmittäminen ennen aamukahvia ei ole hyvä asia. (Oikeastaan yhtään mikään asia maailmassa ei ole hyvä ennen aamukahvia.) Tulen tekeminen takkaan on ihan erityisen huono asia silloin, kun pellit ovat avaamatta.

– Koirat pelkäävät savupöllähdyksen keskellä kirosanoja huutavaa äitiä sekä samanaikaisesti katossa huutavia vempaimia.

+ Toimiviksi testatut savu- ja häkävaroittimet ovat hyvä asia.

– + Ilotulitusrakettien äänet eivät aina anna aihetta juosta ulos raivoamaan kurittomille naapurin kakaroille, tai pitää suositellut desibelirajat ylittävällä äänenvoimakkuudella kilaripuhetta myöskään kodin seinien sisällä, sillä äänet saattavat kuulua luvattomien rakettien sijaan hölmistyneenä raivotartaan tuijottavan miehen sotapelistä.

+ Välikatolla öisin rapistelevat paskiaiset kipittävät helposti karkuun, kun raivotar hakkaa juuriheränneen raivolla seiniä ja kattoa. 

– Seiniä ja kattoa ei kannata hakata nyrkein sytyttämättä ensin valoja, koska edelliset asukkaat pitivät ilmeisesti erittäin paljon tauluista ja koriste-esineistä, joten lähes kaikki paneelipinnat on päällystetty nauloilla ja koukuilla noin kymmenen senttimetrin välein. Naulanreikä kämmensyrjässä kirvelee, kun desinfioi käsiä töissä.

+ WhatsApp on hyvä asia. Tämän tiesin ennenkin, mutta ihan erityisesti se on korostunut nyt, kun joutuu noin kahdeksan kertaa päivässä kysymään neuvoa äitiltä milloin mihinkin asiaan. (Miten usein takasta pitää tyhjentää tuhkat? Miten kauan kuivatut suppilovahverot säilyy?) Viesteillä pommittaminen ei tunnu yhtä häiriköltä, kuin puheluin.

+ + + Myös sosekeitto on nyt todettu köökissämme hyväksi ruokalajiksi ehkäisemään hävikkiä. Tämä biojätteen vähentäminen on ilmeisesti ruoanlaittoteemani tänä vuonna, ja hyvä niin. Kuvan soppa imaisi sisäänsä aiotun bataatin ja Koskenlaskijajuuston lisäksi alkuviikkoisen peruna-lanttumuusin loput (lanttu oli itsessään jo jämä joululta) sekä currysta ylijääneen kiinankaalisilpun. Onneksi on pakastin, jonne kaikkia loppusilppuja voi säilöä, ja sieltä sitten viskoa milloin minkäkin keitoksen sekaan. Paljon plussia tälle!