Tyhjänpäiväinen maanantai

sisustuskuvia rintamamiestalo.JPG

DSC01403.JPG

DSC01362.JPG

Eilinen oli sellainen hyvin tyhjänpäiväinen päivä. Pesiydyin aamulla sohvannurkkaan enkä juurikaan siitä noussut, paitsi viimein siirtyäkseni yläkertaan yöunille kahdeksalta illalla. Aamupäivän ajan podin aktiivisesti huonoa omaatuntoa laiskottelusta, lojumista silti jatkaen, mutta iltapäivän puolella käskin itseäni lopettamaan moisen: Välillä vapaapäivät vain hiihtelevät ohi samalla kun itse seurustelee Netflixin kanssa, ilman että mitään saa aikaiseksi, eikä siitä tarvi ottaa ressiä. Suurimman energiapuuskan käytin valokuvien ottamiseen päivänvalon avittamana, joten tällä viikolla saanen viimein ulos pitkään päässäni pyöriskelleen aromaterapiapostauksen. Kuvaamisen jälkeen kietouduin taas viltteihin, piilotin keittiön kaaoksen valtavan tulppaanikimppuni taakse ja rutistin Sandyn tiukemmin kainaloon. En jaksanut hakea edes polttopuita mutta onneksi on karvaisia lämpöpattereita ja villasukkia. Ja jääkaapissa kolme annosta kiinalaista (mulle, Tonilla on omansa) niin ei tarvinnut edes kokata.

pirtti ja piskit.JPG

Ehkä se eilinen latailu teki sitten hyvää, sillä tänään olen saanut aikaiseksi jo paljon, vaikka Tessan eläinlääkärireissu (se korva ei vain tahdo parantua 🙁 ) tunnin suuntaansa kestävine matkoineen lohkaisikin päivästä aika ison osan. Välillä sitä toivoo, että olisi se ajokortti ja auto, mutta ei kyllä antaisi sisäinen hörhö anteeksi, jos menisi sellaisia turhakkeita näin hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella ihan vain laiskuuden vuoksi hankkimaan. Hain viimein ne polttopuut joten torpassa tarkenee taas, ja hiekoitin samalla reissulla myös vaihtelevien kevättalvikelien runteleman pihamme. Yövuoroja varten pitäisi valmistaa pinaatti-mozzarella-tofurisottoa ja sisäinen hörhö moittii vähän siitäkin, sillä risoton voisi tehdä myös vallan vegaanisena. Mutta kun juusto. Sisäinen hörhö saa tyytyä siihen, että tässä tönössä edes yritetään tehdä mahdollisimman paljon hyviä valintoja, vaikka ei täydellisiä ollakaan. Välillä sitä soimaa itseään joka hiton asiasta, oli se sitten laiskuus, epäterveellinen ruoka tai epätäydellinen kierrättäminen, mutta ehkä voisin sen sijaan päättää kehua itseäni hiukan useammin? 

Hienoa, että osasin levätä ja rentoutua. Hienoa, että valitsin kiinalaisesta pääasiassa kasvisruokaa, vaikka yhdessä annoksessa oli lihaakin. Hienoa, että ostin risottoon tofua enkä kanaa. Hienoa, että kiinnitän huomiota asioihin ja valitsen välillä paremmin.

(Hienoa, että keskustelen keskenäni enkä pidä itseäni silti yhtään hulluna.)

Kommentit (4)
  1. Anumaaria78
    7.3.2017, 16:15

    Hienoa on se, että kirjoitat juuri tämänkaltaisia tekstejä. Näistä tulee jotenkin kevyt olo ja Sellaista ainakin minä kaipaan etenkin juuri ja nyt.

    1. Ihana kuulla, kiitos! 🙂 Kevenee kyllä itselläkin jotenkin aina pää näiden myötä, kai se on kun saa ajatukset jossain muodossa ulos eikä ne vaan möykertele siellä aivoissa.

  2. Joskus pitää olla niitä ihan tyhjänpäiväisiä päiviä. Ilman niitä hienot päivät ei tuntuisi niin hienoilta. 🙂

    Ja sinä olet hienon hieno ihminen, niiih!

    En tiedä noudatitko silloin taannoin (mielenterveys)hoitajan määräystä syö nutellaa lusikalla suoraan purkista, mutta usko kuitenkin hoitajan sanaa siitä, että yksinkeskustelussa ei oo mittään vikkaa vikkaa vikkaa.

     

    1. Voisiksää ruveta mun henkilökohtaiseksi avustajahoitajaksi, luulen että sun ohjeilla olisin kovin onnellinen koko ajan 😀 <3 Istuisin sohvalla värivilkkuaromalaitteeni kanssa nutellapurkki kädessä ja höpisisin meneen vaan! (Tää ei nutellapurkkia lukuunottamatta nyt kyllä eroa hirveästi nykyhetkestä 😀 )

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *