Uhripuunhalaajat

Ihastuttava (vihreä!) puutaloehdokas on löytynyt, mutta sitä pitää käydä katsomassa noin kuusitoistamiljoonaa kertaa, ennenkuin voi olla varma, että se on juuri se. Tai kyllä minä oli varma jo kuvien perusteella, mutta onneksi hippusen järkevämmät ihmiset tulevat tekemään tarkastuksia, jotka sisältävät muutakin kuin oi täällä kasvaa vuohenputkiakin ja oioioi pihasauna huudahduksia sekä makuuhuoneen tapettien suunnittelua (se iänikuinen Kiurujen yö, keltaisena, tietenkin).

Kunpa kyseessä olisi Se Oikea, oma tupa.

Odotellessa voi yrittää suunnata ajatukset muualle ja käyttää vapaapäivän mäntyteemaiseen road tripiin: kohteina Mäntypirtti (Parkanossa) ja sen maailman paras lehtipihvi jolle ei todellakaan löydy Tampereelta vertaa, sekä Timin mänty, vanha uhripuu Hämeenkyrössä. Valitettavasti kännykkäkuvat eivät tee oikeutta tuolle mykistävälle puuvanhukselle, joka on nykyään suojelukohde.

11650654_633372386765283_619857265_n.jpg

11651003_633372466765275_642560905_n.jpg

11655190_633373023431886_247406836_n.jpg

11655480_633372376765284_873154465_n.jpg

11668157_633372990098556_1757565500_n.jpg

Heti puun luo saapuessa silmiini piirtyi kuva noidasta, jonka mökki on kätkettynä maan sisään, ikihongan juurakkoon. Siellä noita keittelee keittoja ja hauduttaa muhennoksia liian lähelle eksyneistä pikkulapsista, mausteena heitä etsivien äitien kyyneliä. Tämä puu sijoittuu nimittäin aivan selvästi aikaan, jolloin Grimmin sadut olivat vielä alkuperäisiä, eikä Disneyn siloittelemia versioita.

Kotona suositeltava ajanviettotapa on grillaaminen. Söimme ihan samaa ruokaa eilenkin, mutta tänään siitä oli pakko näpsäistä kuva, kun tekovaiheessa huomasin miten kaikki värit pöydällä sointuivat yhteen.

11667957_633368533432335_1436744572_n.jpg

11696794_633368580098997_797605866_n.jpg

Muuttokuumeen ensihoidoksi olisi mukavaa tehdä kaikenlaisia tarpeellisia (ja erityisesti tarpeettomia) hankintoja uutta kotia varten, mutta toisaalta tahdon pitää muuttourakan mahdollisimman helppona, sekä rojumäärämme mahdollisimman pienenä. Piilotin kaikki mahdolliset koriste-esineet, seinävaatteet, tuikkukipot ja kutääonniinsöpö-jutut asuntomme myyntikuvia varten. Kun kaupat sovittiinkin vain viisi (kyllä, 5) vuorokautta myynti-ilmoituksen julkaisemisen jälkeen, en viitsinyt enää purkaa tilpehöörejä kaapeista takaisin pöydille ja hyllyille pölyttymään, sillä kohta hope so me kuitenkin muutetaan ja sitten kaikki pitää pakata taas.

Mutta kävikin jännästi! Olen pitkään keräillyt esimerkiksi norsuesineitä sekä maatuskanukkeja, ja ripotellut niitä  pitkin kotia. Ja ne ovat, ovat toki kauniita. Aluksi tunnelma neutraaliksi stailatussa asunnossa tuntui todella kolkolta. Kuitenkin, nyt elettyämme kuukauden verran edelliseen verraten todella pelkistetyssä ympäristössä, on se alkanutkin miellyttää silmää päivä päivältä entistä enemmän. Ja miten paljon simppelimpää on siivota! Olen melko varma, että uusi koti tulee olemaan edelleen värikäs ja kirjava, mutta kuitenkin askeettisempi, värien löytyessä koristefunktioisten esineiden sijaan lähinnä verhoista, seinistä ja huonekaluista. (Sekä tietenkin värikkäistä astioista, ja muusta oikeasti tarpeellisesta, eihän jokapäiväisessä käytössä olevia esineitä voi mitenkään luokitella turhakkeiksi.)

Vinkit vanhan puutalon tarkistamiseen sekä muuttokuumeen lievittämiseen ovat enemmän kuin tervetulleita.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *