Unikoteja

Onko muilla sellaisia outoja paikkoja, jotka ovat olemassa vain unissa? Itse olin tänään taas yhdessä tietyssä kerrostaloasunnossa, jossa unissani asun aina välillä vaihtuvien kämppisten kanssa. On olemassa myös outo vanha kartano joka on osittain lahonnut mutta jossa asumme myös milloin kenenkin kanssa, sekä hämmentävä vinttimeininki, johon kiipeämme usein lapsuudenystävän kanssa sellaisesta hirsien väliin tulleesta raosta.

Tällä kertaa kanssani muuttivat taas niiiiiiiiiiiiiiin random-tyypit; yläasteaikainen ystävä sekä lapsuuden tanhuryhmästä tuttu tyttö, jota en taatusti ole nähnyt viiteentoista vuoteen. Jotenkin tämä tanhuhomma oli pinnalla muutenkin, koska olin juuri päättänyt aloittaa kyseisen harrastuksen uudestaan. Seikkailin uni-asunnolta lähdettyäni Koskipuiston tietämillä (tuo alla oleva tämän aamuinen miksei-teinit-pukeudu-lämpimästi-järkytysselfie on sieltä) ollen ihan epätoivoisesti myöhässä bussista, jolla minun piti päästä lapsuuskylän lukiolle, jonka liikuntasalissa ne tanhutunnit silloin joskus ysärillä pidettiin.. 

Stressaantuneena näen usein unta töihin kesken yövuoron nukahtamisesta sekä autoista tai junista myöhästymisestä. Usein myös ajan autoa (minulla ei ole ajokorttia) ja menetän sen hallinnan täysin. Hetki sitten näin toistuvasti unta raskauksista ja synnytyksistä, uniselityskirjojen mukaan nämä onneksi ennustavat uuden elämänvaiheen syntymistä lapsen saamisen sijaan 😀

Pienenä minulla oli eräs toistuva painajainen, johon liittyi Liisa Ihmemaassa-elokuvan hirviö lähimetsässämme. Lopulta uni alkoi toistua niin usein, että opin tunnistamaan sen heti kun se alkoi, ja osasin sanoa itselleni että nyt se paha tulee, pitää herätä. On ollut myös joitain muita painajaisia, joissa on tapahtunut jotain niin epätodellista, että olen kesken unen tajunnut ettei tämä voi olla totta, tästä voi herätä pois.

Spookyin juttu tapahtui, kun näin lapsena tosi usein unta joka sijoittui vanhan maatalon piha-alueelle. Vuosia myöhemmin teininä meinasin pissata pöksyyni, kun eräänä päivänä se kyseinen talo (vanha kyläkoulu) ihan oikeasti löytyi Mummulamme vastarannalta! Mitään syytä ei ole, miksi ikinä olisin siellä edes pienenä käynyt. Ehkä muistikuva paikasta on siirtynyt jotenkin äidin kautta minulle; hän kävi siellä ekaluokan.. 

14875069_864339020335284_875456959_n.jpg

Unien muodostuminen ja tulkitseminen on mielestäni tosi mielenkiintoinen aihe; ainakin itsellä tuntuu olevan tiettyjä kaavoja, miten unet muodostuvat kulloisissakin olotiloissa. Monesti esimerkiksi viimeisenä illalla Facebook-feedissä vastaantullut ihminen päätyy uneeni, tai jokin paikka jossa olen juuri ollut, kuten tänä aamuna tuo Koskipuisto. 

Onkos muilla unikoteja? Tai taitoa hallita omia uniaan?

Kommentit (13)
  1. Minulla painajaisten suhteen samoja juttuja kuin sulla. Yksi toistuva painajainen toi tosiaan uneen hauskan lisän kun ”tajusin” unessa, että aaaa mähän tiedän tän jutun – ja sit ei enää pelottanut ku tiesin mitä tapahtuu :’D Lisäksi pystyn herättämään itseni pahasta unesta.

    1. Lemppariunia on ne kun osaan lentää ja ne kun minulla on pitkä paksu tukka 😀 Ja joka kerta kun herää niin ärsyttää, höh se olikin vain unta.

      Yksi pöljä lentouni on jäänyt mieleen erityisesti. Siinä onnellisesti liidin ilmojen halki kun TÖMPS törmäsin mäntyyn. Siinä sit olin männyn runkoon tarrautuneena kuin apinanpoikanen – kädet ja jalat rungon ympärillä. Irti en voinut päästää, koska olisin tippunut. Mun lentounissa nimittäin poikkeuksetta pääsen lentoon siten, että ensin pitää juosta pieni matka vauhtia ja sit vasta pääsee liitoon…en tiedä miten siis ikinä sieltä männyn latvasta lienen alas selvinnyt. :’D

      1. Siis mää en muista ikinä nähneeni unta, että osaisin lentää! :< Höh haluan kanssa!

        Mun lemppariunia on ehkä sellaiset (yllättävän toistuvat) joissa olen joko buffetissa tai karkkikaupassa! 😀 Tosin usein käy niin, että ehdin vasta valkkailemaan kaikkea mutta herään ennen syömiskohtaa. Tällä viikolla olin jo laivalla buffetissa, ja jälkiruokapöytä suljettiin juuri ennenkuin ehdin sinne 🙁

        1. Hih 😀

          Vastaavasti pahimpia painajaisia on just pakoonjuoksut (usein sokkeloisissa kellareissa, joissa on paljon ovia joita ei meinaa saada auki eikä etenkään perässään kiinni et pääsisi turvaan) tai sellaiset joissa pitää saada soitettua apua, mut puhelin ei joko toimi tai hätänumeroa ei saa MILLÄÄN oikein vaan aina näppäilee tyyliin 113 (daa!).

          Yksi ahdistava mieleen jäänyt on sellainen, jossa iso pihamaa kuhisi käärmeitä (pelkään kuollakseni käärmeitä) ja pihan toisella laidalla oli kissanpentu – unessa minun piti juosta paljain jaloin hakemaan se kissa pois sieltä. Hrrrr!

          Kaikista ahdistavimpia on kuitenkin sellaiset, joissa Jere (mun mies) on jostain syystä x mulle kylmä, ei rakasta enää ja minä olen hänelle kuin ilmaa. Onneksi niitä näen todella harvoin ja niitä unia en pysty kontrolloimaan vaan herään usein omaan itkuuni. :/

          En sit tiedä mistä nämä kertoo enkä ole kiinnittänyt huomiota siihenkään, että millaisessa elämäntilanteessa näitä unia näen. 

          1. Hei mulla on toistuu toi täsmälleen sama!!!! Toi 112-uni! En tiedä miten monta kertaa oon unissani koittanut painaa sitä mutta nimenomaan painan aina jotenkin väärin tai puhelin jökittää tai jotain. Onks tää joku työjuttu? 😀

            Omaan itkuun herääminen on niin maailman hirveintä :/ Mä nään välillä mun kuolleesta veljestä unia ja ne päättyy poikkeuksetta noin. Ja välillä myös jotain hirveitä eropainajaisia.

            Mulla on noi auto/junaunet ja töissänukahtamiset selkeästi toistuvia stressitilanteissa, ja krapulaiset liskojenyöt on ihan omaa luokkaansa, mutta kyllä toi alitajunta osaa välillä heitellä aivan mitä sattuu ja milloin sattuu, kuten nyt tämä tanhuharrastuksen yhtäkkinen paluu 😀

            1. Haha, voi ollakin ton 112-unen taustalla joku hoitajasyndrooma :’D

              Tää on muuten tosi mielenkiintoinen postaus, unijutut on kivoja (Ja vähemmän kivoja). 🙂 

              Mun krapulaunet on niitä kun mikään vesi maailmassa ei riitä! Unessa on siis karsea jano ja koko uni menee siihen kun epätoivoisena vaan etsii ja etsii vettä ja kun löytää nii ikinä se ei oo raikasta ja kylmää tai sammuta janoa. :DD

              1. Jooooo, mä nään aina unta limpparista (erityisesti suosikistani Muumilimsasta) koska mun on pakko saada darrassa hiilihapollista ja mieluiten sokeripitoista juotavaa, pelkkä vesi ei helpota tuskaa 😀 Noi takaa-ajounet tulee sit sen krapulapäivän jälkeen, liskojen yönä! 

                1. Kerran oon myös unenpöpperössä ja janoisena tempaissut yöpöydältä body lotion-pullon ja juonut siitä.. 😀 Heräsin ihan pikkaisen äkkiä. Mangovoide tuoksuu karkilta, mutta jumalauta se maku oli hirvein ikinä!!

  2. Mä näen kans oudon usein unia joissa ajan autoa (ei siis korttia täälläkään). Yleensä pimeänä talviyönä jollain jäisellä metsätiellä ypöyksinäni ja niin, että auto meinaa jatkuvasti suistua tieltä mutta kuin ihmeen kaupalla pysyy kuitenkin hallinnassa. Mikä lie metafora.

    Painajaiset on mulla todellista klassikkomateriaalia: hampaidenputoamiset, alstomuus julkisella paikalla, takaa-ajettuna olemiset, kaikki nähty moneen kertaan. Yksi oudompi toistuva painajainen on sellainen, jossa olen takaisin lukiossa enkä pysty valmistumaan sieltä koska mulla on suorittamatta liikunnan kakkoskurssi (se on aina liikunnan kakkoskurssi) eikä sitä olla järjestämässä enää sinä vuonna.

    Creepyintä matskua ovat unet, joissa on vauvoja. Niissä vauvoissa on aina jotain vialla, ne ovat liian pieniä, nukkemaisia, ne kävelevät ja puhuvat vaikka näyttävät vastasyntyneiltä, ja ne tuijottavat yleensä todella intensiivisesti. Pahimmassa tapauksessa creepyt vauvat yhdistyvät mainitsemasi kaltaiseen raskaus- tai synnytysuneen. Freudilla olisi varmaan joku tulkinta heittää tähänkin.

    1. Hyiiii mitä painajaiskamaa, kirjaimellisesti! Ja toi liikunnan kakkoskurssi, wot :DD takaa-ajounet on tosi karmeita, eläydyn niihin ite niin voimalla että heräänkin ihan hengästyneenä. Niitä tulee usein krapulassa..  

      Kyllä niin totaalisen kummia juttuja alitajunta tarjoilee, että ihmekään kun itse ainakin tunnen olevani kaikkein levännein unettomien nukkumisten jälkeen. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *