Uusi lempiravinteli: Pork and More

Treffit ovat parhautta. Ja kaikeksi onneksi minulla on maailman ihanin treffityyppi kenen kanssa treffailla. Viime viikon perjantaina suihkautin hitusen hajuvettä, peitin juurikasvun kimaltelevalla huivilla ja laitoin oikein kipskops-saapikkaat jalkaan, sillä tämä ihana treffityyppini oli varannut meille illaksi pöydän jostakin. Hyvää aavistellen lähdin komean seuralaiseni käsipuolessa liukastelemaan kohti bussipysäkkiä.

margarita.jpg

Treffipaikaksi paljastui Ravinteli Pork and More Aleksanterinkadulla. Yksi niistä paljon kehutuista ravintoloista, joiden testaaminen aina vain jäi ja jäi, vaikka monesti puhuttiin että pitäisi. Tätä oli siis odotettu. Minä menin tietenkin ensimmäisenä hienojen naisten tavoin hiukan puuteroimaan nenääni (eli ihastelemaan upeita, ämpäreistä tehtyjä lavuaareja, määki haluun!) Palatessani pöytään oli tarjoilija juoninut muruseni kanssa meille alkudrinkkitilauksen, joten minun osakseni jäi vain tutkiskella ruokalistaa mainiota margaritaa siemaillen. Todella ammattimainen, mutta silti rento ja hauska palvelu kiinnitti huomion ihan alusta asti, ja margaritan kihahtaessa pikkuhiljaa hattuun tarjoilijan kertoessa annoksista tuli jatkuvasti vain kotoisampi ja tervetulleempi olo. Viini ja olut tultiin kaatamaan pöytään ja ne esiteltiin samalla, eikä vain kiikutettu valmista lasillista tiskiltä. Tykkäsin tästä ihan tosi paljon, sillä kohdalleni ei ole ikinä ennen moista sattunut, vaikka olen kyllä viiniä saattanut maistaa paikassa jos toisessakin.

Alkuruoaksi tilasimme tietenkin sitä omenapossua, jota olin kuullut niin monen kehuvan. Eikä todellakaan syyttä! Ei hyvänen aika. Niin suussasulavaa ja maukasta ja mehevää, että totesin tarjoilijalle, että jos kehtaisin niin nuolisin kiponkin. (Tarjoilijan mukaan se ei olisi ollut edes mitenkään moitittavaa käytöstä.) 

korpi turveolut.jpg

Tilasin pääruoaksi Slidersit eli kolme pikkuburgeria, ja niiden seuraksi ranskalaista punaviiniä. (Tilaan aina ranskalaisen viinin, jos se on vaihtoehtona, koska ne vaan on yleensä aina hyviä. Ja kuulostaa pätevältä, kun valkkaa jonkun maan mukaan. Ehkä.) Viini oli joka tapauksessa todella maistuvaa ja pehmoista ranskalaista cabernet sauvignonia, muttta se tarjottiin minun makuuni hiukkasen liian lämpimänä. Mutta enhän minä tosiaan tiedä viinien tarjoilulämpötiloista yhtään mitään, joten se saattoi olla myös ihan tarkoituksellista. Seuralaiseni turveolut oli oikein hyvää, ja muistaakseni sitä on Tampereella saatavilla ainoastaan kyseisestä ravintelista. Juomalistat vaikuttivat kiinnostavilta, ja paikan meininki tullaankin illallisten lisäksi testaamaan varmasti myös oluiden ja napostelun merkeissä.

PORK AND MORE.jpg

sliders.jpg

Sitten hämmästyttävin osuus illasta: Söin ensimmäistä kertaa vuosiin ravintolassa lautaseni tyhjäksi. Murenaakaan ei jäänyt! OLI NIIN MIELETTÖMÄN HYVÄÄ! Niin nerokkaasti maustettua ja mielenkiintoista ruokaa, että tämä paikka kohosi heti Inezin rinnalle suureksi rakkaudekseni. Perinteiset hampurilaiset ovat ihania, kyllä, mutta minä tulen tasaisen makuisesta, raskaasta ruoasta tosi nopeasti kylläiseksi. Tästä syystä tykkään tosi paljon esimerkiksi tapaksista; paljon erilaisia makuja samalla aterialla. Myös muruseni Pork Bun oli todella todella maistuvaa settiä. Tässä paikassa on pakko käydä kokeilemassa läpi ihan kaikki annokset! 

Kaiken hehkutuksen jälkeen toiseksi hämmästyttävin ja harmillinen osuus; juustoranskalaiset olivat aivan mitäänsanomattoman tylsät. Kävimme aiemmin viime viikolla testaamassa myös Ohanan burgerit, ja siellä tarjotut parmesanranskalaiset muistissa nämä olivat aikamoinen pettymys. Hampurilaiseuforian keskellä tämä ei jäänyt pitkäksi aikaa haittaamaan, ja lisukkeissa riittää toisille kerroille kyllä vaikka mitä muuta kokeiltavaa. Coleslaw oli ihanan kirpsakka, ja niitä omenapossunpalasia olisi voinut syödä lisää vaikka jälkiruoaksi. 

mojito.jpg

Ähkyä välttääksemme jälkiruoaksi valikoitui kuitenkin mojitot. Mojito on lempidrinkkini, ja esimerkiksi vuosipäivänä treffitestatussa Von Trappessa kyseisellä nimellä tarjotulla juomalla ei ollut kyllä pienintäkään tekoa mojiton kanssa. Tämä ihana pieni ravinteli kuitenkin lunasti odotukseni myös tässä kohtaa. Ja miten söpö tommonen purkki bawwwww.

Tykkäsin tosi paljon myös ravintolan loistavasta ajoituksentajusta. Treffeillä on kivaa saada istuskella ja höpistä ihan rauhassa, ja tauko alkupalojen ja pääruoan välissä oli juuri sopiva; burgereiden saapuessa pöytään ruokahalu oli oikein hyvin herännyt mutta odotus ei todellakaan ollut liian pitkä. Ohimennessä aina kysyttiin onko kaikki hyvin, mutta ei tullut sellainen olo, että olisi hoputettu. Joissain paikoissa tuntuu, että tarjoilija haluaa vain mahdollisimman nopeasti seuraavan maksavan seurueen pöytään (tai päinvastoin ei tule ollenkaan kysymään lisätilauksia ja laskunkin saa noutaa tiskiltä).

En tiedä mitä odottaisin tällä hetkellä yhtä paljon, kuin uusia treffejä uudessa rakkausravintolassani. Se omenapossu tuli oikeasti uniin asti! Mikäli joku siis miettii hyvää treffiraflaa, after workia, lounasta, ihan mitä vain mihin liittyy hyvä ruoka ja syleilevän lämminhenkinen meininki (tai ihan vain take away) niin tässä on paikkanne. Ellemme sitten olleet ainoat mattimyöhäiset, jotka ei tätä upeaa ravintolaa olleet vielä ymmärtäneet testata 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *