Viimeinen ateria

Luulin, ettei kerrostaloasuntomme hyvästeleminen tuntuisi kovin pahalta. Muuttoa oli kuitenkin odotettu ikuisuus. Mutta kyllä ne kyyneleet sieltä tulivat, kun viimeisen kerran suljin oven rappukäytävässä, syötyäni eväät aution olohuoneen lattialla istuen. Ennen sitä haahuilin pitkin tyhjää asuntoa ja supattelin seinille, kiittelin menneistä vuosista ja toivotin onnea uuden asukkaan kanssa. 

12067230_672683089500879_1562730883_n.jpg

Seitsemän vuotta. Niin kauan kaksio oli rakas koti. Ensin minulle ja Sandylle, sitten joukkioon liittyivät Tessa ja vähän myöhemmin myös Ruska. Kaikki ne pentuaikojen taistelut, ja sisäsiisteysopetus neljännen kerroksen asunnosta 30 asteen pakkasella. Vaihtuvat työpaikat, päätös hylätä vakityö ja alkaa keikkatyöntekijäksi. Päätös alkaa opiskella ja päätös jättää koulu kesken. Hurjat nuoruusvuodet (joita toivottavasti on vielä jäljellä, eikä suoraan siirrytä väsyneeseen raihnauteen) ja Hämeenkadulla vastaan kävellyt elämäni rakkaus. Minun ensimmäinen ikioma koti, meidän ensimmäinen yhteinen koti. Makuuhuoneen kellertävät kukkatapetit, jotka päätin vaihtaa heti ensimmäisenä asuntoon muutettuani, ja jotka jäivät seinille edelleen uuden kodin löydyttyä.

12081408_672682719500916_941146551_n.jpg

Kelailin kaikkia ihania ja kamalia muistoja vuosien varrelta ja keräsin pihasta muutaman vaahteranlehden muistoksi. Kuivatan ne ja kehystän. Uusi koti rupesi maanantaina näyttää suurinpiirtein siistiltä, mutta tänään alkoi tapetointi, jonka johdosta joka paikka on hullunmyllyssä taas. Olo on haikea ja väsynyt, kovin syksyisä. Päätin alkaa tehdä myös päivävuoroja töissä, jotta näkisin joskus myös auringonvaloa.

Postaustahti on oletettavasti hieman heikentynyt lähiaikoina, mutta voi hyvänen aika miten kaunis meidän kodista tulee! Tahdon laittaa tänne miljoonia kuvia heti, kun on jotain valmista näytettävää. Ensimakuna eilen tuunaamani sohvapöytä, josta tuli mielestäni mainio! Ei tule meidän talosta skandinaavista ja vaaleaa, ei 😀

(Instagramiin lisäilen kuvia melkein päivittäin, joten siellä voi vakoilla remontin etenemistä ja kaikkea täysin siihen liittymätöntä hieman reaaliaikaisemmin: Inkaliljoja.) 

12048815_672683966167458_2139096451_n.jpg

Kommentit (6)
  1. miia /ketunkololla
    1.10.2015, 15:34

    Tiedän ainakin suurpiirtein mitä meinaat. Vaikka onkin varmasti maailman parasta lähteä niin tottakai vanhaan kotiinkin liittyy niin paljon muistoja. Seitsemän vuotta on ihan hurjan pitkä aika. Hei, täällä odotetaan uuden kodin kuvia jo kovasti 🙂 Kiva oli taas kuulla sinusta.

    1. Keittiö tapetoitiin tänään suurimmaksi osaksi, ja huomenna alkaa pirtin päällystely, joten kohta hukkuu koko netti mun kuviin ja riemunhihkaisut kuuluu teille asti!

      Ja se punanen kiuru päässee ensi viikolla kamarin seinään, sit ollaan makkarisamiksia! 😀 Mekin saatiin onneksi tuttu tekemään tapetoinnit, niin ei tarvitse itse leikkiä noiden paperitapettien kanssa 🙂

  2. Uskomatonta, miten paikkoihin voi kiintyä ja miten tunteikasta kodin vaihtaminen on. Iloa uuteen, jäämme odottamaan niitä herkkukuvia!

    1. Kiitos! Niitä kuvia tulee varmasti riittämään 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *