Viimeinen ateria

Luulin, ettei kerrostaloasuntomme hyvästeleminen tuntuisi kovin pahalta. Muuttoa oli kuitenkin odotettu ikuisuus. Mutta kyllä ne kyyneleet sieltä tulivat, kun viimeisen kerran suljin oven rappukäytävässä, syötyäni eväät aution olohuoneen lattialla istuen. Ennen sitä haahuilin pitkin tyhjää asuntoa ja supattelin seinille, kiittelin menneistä vuosista ja toivotin onnea uuden asukkaan kanssa. 

Seitsemän vuotta. Niin kauan kaksio oli rakas koti. Ensin minulle ja Sandylle, sitten joukkioon liittyivät Tessa ja vähän myöhemmin myös Ruska. Kaikki ne pentuaikojen taistelut, ja sisäsiisteysopetus neljännen kerroksen asunnosta 30 asteen pakkasella. Vaihtuvat työpaikat, päätös hylätä vakityö ja alkaa keikkatyöntekijäksi. Päätös alkaa opiskella ja päätös jättää koulu kesken. Hurjat nuoruusvuodet (joita toivottavasti on vielä jäljellä, eikä suoraan siirrytä väsyneeseen raihnauteen) ja Hämeenkadulla vastaan kävellyt elämäni rakkaus. Minun ensimmäinen ikioma koti, meidän ensimmäinen yhteinen koti. Makuuhuoneen kellertävät kukkatapetit, jotka päätin vaihtaa heti ensimmäisenä asuntoon muutettuani, ja jotka jäivät seinille edelleen uuden kodin löydyttyä.

Kelailin kaikkia ihania ja kamalia muistoja vuosien varrelta ja keräsin pihasta muutaman vaahteranlehden muistoksi. Kuivatan ne ja kehystän. Uusi koti rupesi maanantaina näyttää suurinpiirtein siistiltä, mutta tänään alkoi tapetointi, jonka johdosta joka paikka on hullunmyllyssä taas. Olo on haikea ja väsynyt, kovin syksyisä. Päätin alkaa tehdä myös päivävuoroja töissä, jotta näkisin joskus myös auringonvaloa.

Postaustahti on oletettavasti hieman heikentynyt lähiaikoina, mutta voi hyvänen aika miten kaunis meidän kodista tulee! Tahdon laittaa tänne miljoonia kuvia heti, kun on jotain valmista näytettävää. Ensimakuna eilen tuunaamani sohvapöytä, josta tuli mielestäni mainio! Ei tule meidän talosta skandinaavista ja vaaleaa, ei 😀

(Instagramiin lisäilen kuvia melkein päivittäin, joten siellä voi vakoilla remontin etenemistä ja kaikkea täysin siihen liittymätöntä hieman reaaliaikaisemmin: Inkaliljoja.)