Vuosi Lilyläisenä

Juhannuskrapulasta pikkuhiljaa selvittyäni hoksasin, että jäi vallan pistämättä merkille tärkeä päivämäärä! Ensimmäinen Lilyyn kirjoittamani blogipostaus ilmestyi 24.6.2015. (Tätä ennen puutalokuumeessa pystytetty blogini oli pitänyt muutaman kuukauden majaa Blogspotissa edellisten tekeleideni tapaan.) Jo vuosi siis täällä, jei! Lily on hyvä paikka blogata, kiitos siitä ylläpidolle ja kanssaväelle. Lilystä löytyy blogeja vähän joka lähtöön, ja tykkään tällaisesta ilmapiiristä, jossa voi kirjoitella mistä tykkää eikä ohjata tiukasti tiettyjen aihepiirien alle. Ilmaista alustaa täytyy tietenkin rahoittaa jollakin, joten välillä turhan paljon silmille hyppivät mainoksetkin annettakoon anteeksi. Rekisteröityneen käyttäjän on helppo verkostoitua, kommentoida, löytää uusia blogeja luettaviksi ja tutustua satunnaisiin esille nostettuihin kuumiin postauksiin. Kommentoiminen ja tykkäily-sydämen painaminen onnistuvat kyllä ilman tunnuksiakin, mutta ilmeisesti kommentointi on vierailijoille aika kömpelöä. Rekisteröityminen kannattaa siis erityisesti jos lukee vakituisesti täällä yhtä tai useampaa blogia, uusien postausten ja keskusteluiden seuraaminen helpottuu kummasti! 

Ensimmäinen Lily-vuoteni alkoi kuumeisella talonetsinnällä, onnellisella löytämisellä ja syyskuisella muutolla. Hyvästit rakkaalle Tesomankodille, jossa viihdyin seitsemän vuotta. Alkukaaos ja tapettien repimistä. Tuli se joka vuotinen syysmasennus johon ei talohaaveen toteutuminenkaan sitten auttanut. Ensimmäisestä oman kodin joulusta päästiin jäätyneiden putkien kautta kevääseen. Talojuttujen lisäksi randomhöpinöitä, joskus jotain syvällisempääkin, paljon koirakuvia ja ruokaa. Yksi bloggaamisen parhaita puolia on muistojen tallentuminen kuin päiväkirjaan. Niin paljon kaikkea vain yhden vuoden aikana! Täällä rakkaat kuvat ja hetket ovat hyvässä tallessa. 

Ensimmäinen juhannuksemme rakkaassa pirtissä on nyt juhlittu. Keli oli epätodellisen lämmin ja aurinkoinen, ystäviä riitti juhlakansaksi, kitarat rämisivät, piskit hykertelivät huomiosta ja minä sain kattaa (jallu)kahvit uusiin hienoihin kukkakuppeihin. Mutkattomien ihmisten kanssa on niin mahtavaa juhlia, ei ole tarvetta hienostelulle tai erityisjärjestelyille. Vaikka ainahan minä etukäteen otan kamalan ressin siitä ettei paikat ole tiptop, koirat ei osaa käyttäytyä vaan pomppii kuratassuillaan portista saapujia ja booliinkaan ei taas ollut varaa. Äkkiä tuommoiset turhake-huolet kuitenkin unohtuvat, kun iloinen jengi saapuu paikalle. Suurkiitos siis parhausväelle!

Ja kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti teitä piisaa täällä seuraavaksikin vuodeksi 🙂

Rakkaudella pirtistä: Onnellinen kesäkeimailija