Yoogaia = <3

joogamatto.jpg

Ai että se sohvannurkka on sitten mukava paikka. Varsinkin kun on sipsikulho käden ulottuvilla. Ja ulkona kylmää ja märkää. 

Ainaisena pää(teko)syynäni liikkumattomuuteen on ollut vuorotyön ja jumppa- tai joogasalien aikataulujen yhteensovittaminen. Pitäisi varata tunti suuntaansa matkoihin, joten lähtemisen ajatteleminenkin tuntuu vaivalloiselta (vaikka bussit onkin <3 kuten aiemmin sydämeilin). Ja emmää osaa ja näytän typerältä ja joka paikassa on myös kamalan kallista ja toki on myös ikävää mennä ilman kaveria sinne vieraiden ihmisten keskelle. Luin joku aika sitten käsitteestä laiha läski, ja tunnistin itseni erittäin hyvin. Painoindeksin mukaan hoikka ihminen jolla on tikkujalat, mutta rasvaa kerääntyy keskivartaloon. Ei harrasta liikuntaa, heikko yleiskunto. Epäterveellisempi tila keholle, kuin ylipaino lihaksikkaammassa kropassa. Tuttua kenties jollekin muullekin.

On kovin helppo lopettaa kokonaan, jos ei onnistukaan heti siinä mitä yrittää. Odottamani kolmen viikon Yoogaia-haaste ei tosiaan sujunut millään muotoa mallikkaasti: suoritin kahdestakymmenestäyhdestä vartista vain neljä. Tammikuun alussa meidän tönössä oli niin hiton kylmä, etten voinut kuvitellakaan paljain jaloin joogamatolla keikailua, vaan kaikki oleminen keskittyi peiton alla lämmittelyyn ja kuumien kuppinuudelien hörppimiseen. Ensimmäinen vartti päättyi putkien sulattelu-operaatioon ja toinen kokeilu palohälyttimen huutoon takan lykätessä savut sisälle. Miniläppärini hajosi, joten haaveet yläkerran rauhallisesta joogastudiosta saa haudata ainakin hetkeksi, sillä toinen kone on työpöydällä kytkettynä miljoonaan eri piuhaan, eikä sitä niin vain kiikutellakaan ympäriinsä. Pitää siis mahduttautua pirttiin sohvapöydän ja telkkarin väliin. Riemastuttavaa.

Mutta ähäkutti, minäpä ostin tarjouksesta vuoden jäsenyyden heti kerralla. Ihan jo pihiyden usuttamana tätä on siis hyvä jatkaa, eihän etukäteen maksettua vuotta saa hukata! Alku aina hankala, mutta lopussa seisoo toivottavasti hieman ryhdikkäämpi ja virkeämpi ihminen. 

Nyt kuukauden ajan Yoogaiaan tutustuttuani alan hiukan uskoa siihen, että tämä pienoinen liikkumisinnostus saattaa jäädä pidempiaikaiseksikin vieraaksi. Kotona on ihan sama miten perseeltä näyttää, onko yöpaita päällä ja mitä kellonviisarit osoittaa; sopivassa välissä vain tallenne nettisivulta pyörimään ja matto lattialle. Niin helppoa! Tällaiselle sohvaperunalle muutamatkin (ihanan uuden korallinvärisen joululahja)joogamaton päällä vietetyt hetket viimeisen kuukauden aikana ovat aika upea saavutus. Asanoissa taipuilun lisäksi Yoogaialta löytyy ohjattua reeniä jos jonkinlaista, ja juuri niillä vartin pituisilla pätkillä on kiva kokeilla kaikkia erilaisia juttuja: Olen avannut rintarankaa, testannut kahvakuulaa, verytellyt taukojoogalla sekä kuunnellut sivulta löytyviä kiinnostavia luentonauhoitteita ja rentoutusharjoituksia. Jee! Haluan kropan, joka ei nitise ja natise joka käänteessä, sillä töissä pitäisi jaksaa käännellä mummoja vielä useamman vuosikymmenen ajan. Eikä se nyt tokikaan haittaisi, jos nuo viime vuoden remppasiidereistä kertyneet extrapehmusteet hieman kutistuisivat tuosta keskivartalon seudulta.. 

Erityisesti lyhyet liikuntatuokiot ovat näppäriä, kun niitä voi tehdä laiskana kiireisenä päivänä vain yhden, ja parempana päivänä monta sopivissa väleissä tai peräkkäin. Yoogaian tarjonnasta innostuneena ostin jopa itselleni kahvakuulan, jonka kahvaan tosin ehti ilmestyä ennen ensimmäistäkään (omaa) käyttökertaa melkoinen määrä hampaanjäljiltä näyttäviä kolhuja. Erikoista. Jännästi myös toissapäiväiselle yin-joogatunnille löytyi tönöstämme enemmän kuin vain yksi osallistuja.. Onhan se toki piskeistä hämmentävää, kun yhtäkkiä saavunkin heidän reviirilleen lattianrajaan. Vaikka kuudenkymmenen minuutin aikana olikin pariin otteeseen jonkun häntä suussa tai nenä silmässä, jäi päällimmäiseksi tunteeksi hyvä mieli uudesta kokeillusta lajista, sekä mukavasti pitkäkestoisissa venytyksissä auennut keho.

kahvakuula.jpg

IMG_20160127_182116.jpg

Yoogaian fiilistely on saanut innostumaan myös hyötyliikunnan lisäämisestä. Jäinen pirtti jarrutti alkua kotona jumppaamisen kanssa, mutta töissä tarkenee 😀 Askelmittari naksuttelee taskussa kun kipitän portaita ja käytäviä asiakkaan luota toiselle, ja painavan loskalumen kolaaminen pihassa tuntuu pakollisen homman sijaan tehokkaalta ja hyödylliseltä ajanvietteeltä. Kohta alan varmasti käydä solariumissa ja puhua pelkästään hiilareista ja aerobisista ja palkkareista ja bikineistä.

Siinä kohtaa kalauttakaa minua ystävällisesti kahvakuulalla päähän.

Kommentit (2)
  1. Kokeilin myös Yoogaiaa. Meidän kaupunkikoti on vaan siitä haasteellinen, ettei joogaamiseen sopivaa avointa tilaa tahdo löytyä ilman vaivalloista huonekalujen siirtelyruljanssia. Ja kun vihdoin sain joogamattoni aseteltua läppärin eteen, oli se hetkessä vallattu kahden jooga-assistentin toimesta. Yritin puskea itseni sinne väliin, ja joogasessio päättyi hihitykseen ja totaaliseen naamapesuun 😀

    1. Hahaa, kuulostaa tutulta lopputulokselta 😀 Karvaiset jooga-assistentit <3 Mä saan usein loppurentoutukseenkin jonkun lisälämmikkeen seuraksi kainaloon pötköttelemään.

      Tuntuu hullulta, kun meillä on kokonainen talo tilaa, mutta silti joutuu itsekin tönimään sohvapöytää sivuun ja asettautumaan vähän vinoon näytön eteen, ettei mäiskisi takankulmaan kahvakuulalla 😀 Onneksi tilanne korjaantuu samalla kun (toivottavasti) läppärinikin, niin pääsen suunnitelmieni mukaan tuonne yläkerran rauhaan. Siellä voisi laittaa ovenkin kiinni ja pikkujoogit ulkopuolelle, mutta saa nähdä mikä show siitä sitten seuraa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *