Inttipäiväkirja vol. 1

Muutosten tuulia

Ensi maanantaina 6.7 alokas Kuusisto suuntaa kohti Someroharjun varuskuntaa, eli Rovaniemen Jääkäriprikaatia. Pakko sanoa, että jännitys on tälläkin hetkellä läsnä, mutta ei enää ihan niin pahana kuin vielä muutama viikko sitten.

Ja ettei palvelukseen astumista olisi tehty minulle LIIAN helpoksi, päätti sylkirauhanen poskestani pamahtaa palloksi tämän viikon maanantaina. Toisin sanoen näytän siltä, että olisin onnistunut jostain nappaamaan sikotaudin! Tässä oonkin kuumotellut, että olenko etäistä sukua sammakkoeläimille vielä palvelukseenastumispäivänäkin, vai ehtiikö antibioottikuuri kenties tepsiä siihen mennessä..

Miten olen valmistautunut?

Kaikki hankinnat on aikalailla tehty jo rakkolaastareita ja pohjallisia myöten, sekä pakkailut pakkailtu niiltä osin, kuin niitä voi tässä vaiheessa tehdä. Viikonloppu tulee menemään pitkälti viimeisistä vapauden päivistä nauttien perheen ja kavereiden kanssa. Tuntuu hirmu epätodelliselta, että intin käyminen on ollut niin pitkään yhtenä tavoitteena elämässä, ja nyt se tapahtuu oikeesti.

Kunto on nyt hiottu niin huippuunsa kuin vain voi olla. Enempää ei olisi ollut mahdollistakaan tehdä näissä puitteissa. Erityisesti aerobista kuntoani olen pyrkinyt viime syksystä lähtien parantamaan eri mittaisilla ja tehoisilla juoksulenkeillä sekä pyöräilemällä. Tammikuussa mursin varpaani, mutta siitä huolimatta jatkoin sinnikkäästi jalkojen päällä oleilua ja kevyttä kävelyä, ja kas kummaa! Helmikuussa onnistui juokseminen taas. Luotan kehooni siinä mielessä, että punttitreeni on ollut niin monta vuotta elämässäni jo läsnä, että eiköhän se helpota edes vähän intin fyysisiä haasteita.

Korona tuli ja salit meni nii piti lankuttaa vähän erikoisemmissa paikoissa!
Kun puntille piti päästä niin rakennettiin sitten oma sali.
Taisimpa kerran kokkeilla tämmöstäki talviurheilua..

Fiilikset on odottavaiset ja luottavaiset. Tuskinpa tulen minäkään hajoamisilta välttymään, mutta uskon, että kaikesta selviää silti. Ensimmäiset viikot on varmasti pahimmat, sekä pienoista stressiä aiheuttaa myöskin koronan mukanaan tuomat erikoiskäytännöt, joita Puolustusvoimissakin on.

Pidän tätä blogia ikäänkuin päiväkirjana itselleni ja kirjoittelen kun on aikaa. Kuitenkin jos tästä joku lukija saa jotain irti, niin hieno homma. Erityisesti haluan jakaa kokemuksiani siksi, että intin käymistä pohtivat naiset saisivat uutta ja ajankohtaista kokemustietoa palvelusta suorittavalta naiselta.

Tämän enempää asiaa mulla ei tässä vaiheessa irtoo, mutta päivittelen tänne kuulumisia heti kun on vapaata aikaa ja asiaa:D

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *